Surutyöni 107.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen 22-vuotiaana nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyy ei selvinnyt perusteellisissakaan tutkimuksissa. Teen edelleen  surutyötä.

Jotenkin tajusin, että viime vuosi on mennyt jonkinlaisessa sumussa, vaikka ajattelin, että olin vain ensimmäisen viikon muistamaton. En todellakaan muista tuosta ensimmäisestä viikosta mitään. Mutta loppuaika on kyllä hyvin sumuinen.

Kylvin kasvimaan. Suru hyökyi voimakkaana, koska kylvimme kasvimaan yleensä Veran kanssa. Vapisin ja itkin. Kylvämisessä piti pitää taukoja. Ja kylväminen kesti kokonaisen päivän. Voi Vera, miten ikävä minulla onkaan!

Ainoa homma mistä puutarhan hoidossa en pidä, on kasvimaan harsojen levittäminen. Mies ei ole osallistunut koskaan puutarhatöihin, koska se on ikään kuin minun harrastukseni.  Nyt pyysin miestä levittämään harsot.

Kesti useamman päivän, että hän levitti ne. En halunnut huomauttaa hänelle siitä hommasta. En halunnut "nalkuttaa". Lopulta pyysin häntä tekemään sen työn. Samoin ensimmäistä kertaa pyysin kevätsiivouksessa miestä pesemään osan ikkunoista, koska inhoan sitä hommaa.

Suru on tuonut esiin enemmän tarvitsevuuden tunnetta, mikä toisaalta on hyvä asia, koska lapsuudessa leikki-iästä ylöspäin piti peitellä tarvitsevuutta, koska äiti joskus suuttui siitä. Piti olla reipas. Ja niin olin. Olen opiskeluaikojen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa käsitellyt tätä asiaa, mutta se pulpahtaa joissakin tilanteissa silti pintaan.

Kun saimme Veran kanssa kasvimaan käännettyä, lannoitettua,  harattua ja  kylvettyä , joimme usein kuohuviiniä kasvimaan laidalla. Nyt en juonut mitään. Suru pakahdutti niin, että toinen puoli päästäni turtui ja tuli kova pääkipu. Miltei paniikkikohtaus.

Paniikkikohtaukset ovat harventuneet, mutta kun ne tulevat, ne ovat hyvin voimakkaita. Niiden jälkeen on lähimuistin ongelmia, enkä pysty puhumaan. Sanat eivät yksinkertaisesti muodostu. Se on kauheaa. Pelottavaa.

Sain lääkäriltä varhaiskeväänä tai talvella - en muista - rauhoittavan lääkkeen reseptin. Ne ovat loppuneet jo viikkoja sitten. Nyt hän ei halunnut määrätä uutta reseptiä, jotta en tulisi riippuvaiseksi. Rauhoittavat lääkkeet eli bentsodiatsepiinit ovat nykyisin pannassa. Niitä ei hevillä kirjoiteta. On nyt tyytyminen tähän, mutta pelkään, että paniikkikohtaukset taas lisääntyvät. 

Olen koko kevään seurannut sipulikukkien nousua maasta. Olen siitä myös iloinnut. Miten kaunista onkaan! Ensimmäisenä nousi krookukset ja helmililjat, sitten narsissit ja hyasintit ja nyt vähän aikaa sitten tulppaanit ja kirjopikarililjat. Ne ovat kauneimpia kukkia, mitä tiedän. Kuva niistä jutun alussa. Samoin olen seurannut luontoa. Nyt täällä kukkivat muun muassa tuomet, mustikat ja monet muut, kohta syreenit, pihlajat ja kielot.

Meidän Siiri-kissimme on raskaana. Vatsa on kasvanut todella paljon ja huomasin eilen, että nännit on tulleet esiin ja turvonneet. Synnyttämiseen on kenties enää hyvin vähän aikaa. Siiri vaatii myös tavallista enemmän hellimistä, silitystä ja rapsuttamista mahan alta. Hän käy ulkona tavallista vähemmän.

Pelkäämme miehen kanssa, että Siiri synnyttää ulos kuistin alle, koska kissat oleilee siellä paljon. Siiri on villikissan pentu, joka vietti osan lapsuuttaan löytöeläintalossa pienessä häkissä. Kun hän tuli meille, hän oli hyvin arka ja vietti noin kaksi kuukautta  makuuhuoneen sängyn alla. Laitoin ruoan ja hiekkalaatikon sinne. Vähitellen hän kesiintyi. Hän jutteli ja juttelee paljon maukumalla. Todella huvittava piirre Siirissä tuo vastavuoroinen juttelu.

Meillä ei ole ollut koskaan kissanarttua, joka olisi synnyttänyt. Lapsuudessa oli ja jotenkin muistan kissan synnytyksen. Olen lukenut netissä paljon kissan raskaudesta ja synnyttämisestä. Kissan synnytys voi kestää jopa 16 tuntia. Nyt pitää varauttua moneen seikkaan, muun muassa milloin pennuille voi tarjota kiinteää ruokaa ja miten ne opetetaan sisäsiisteiksi.

Pelkona oli, että hän myös synnyttää sängyn alla. Mutta sitten miehen kanssa keksimme, että otamme jalat pois sängystä. Nyt hän ei pääse ainakaan sinne. Kissat synnyttää monesti piilossa. Odotamme kovasti sitä, että Siiri synnyttää Saamme suloisia kissan pentuja, joista osalle etsimme sitten uutta kotia.