Näin väittää psykologi, tunnetaitojen opettaja Heidi Livingston. Jos Suomessa joku alkaa itkeä muiden nähden, tapana on pyytää anteeksi. Tämä kertoo siitä, että sosiaaliset säännöt säätelevät tunteiden näyttämistä.
Yhteiskunnan pitäisi suhtautua tunteisiin sallivammin, koska on hyvä tietää, että kaikista tunteista on hyötyä. Tunteen takana on aina jokin tarve. Kun oppii ymmärtämään tunteita, oppii tunnistamaan tarpeensa. Se on tärkeää, koska tunteiden tukahduttaminen on yhteydessä moniin mielenterveyshäiriöihin.
Jotta tunteiden häpeämisen kulttuuri ei siirtyisi sukupolvelta toiselle, vanhempien kannattaisi ottaa huomioon, miten omiin ja lapsen tunteisiin suhtautuu.
Nykyisin suhde tunteisiin on ristiriitainen. Toisaalta ajatellaan, että tunteet on tärkeä kokea ja ilmaista, toisaalta normit rajoittavat tunteiden ilmaisua.
Muun muassa esiintymistilanteiden jännitys näkyy fyysisinäkin oireina esimerkiksi käsien vapinana tai punasteluna. Jännittäminen ja jännitysoireet kuuluvat esiintymistilanteeseen ja ovat aivan tavallisia. Silti esiintymisjännityksestä ei oikein uskalleta puhua. Ja käsien vapina koetaan jonkinlaisena epäonnistumisena, vaikka kyse on vain tunteen ilmaisusta.
Jotta lapsi oppisi käsittelemään tunteitaan, tarvitaan tunnetaitoja. Tämä tarkoittaa kykyä tunnistaa ja nimetä tunteitaan ja taitoa säädellä ja ilmaista niitä rakentavasti.
Aikuisten maailmassa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei ala huutaa työkaverille kokouksessa, mutta ei toisaalta tukahduta suuttumustaan. Siitä voi vaikka jälkeenpäin keskustella työkaverin kanssa.
Jotta lapsi oppii tunnetaitoja, tarvitaan apua vanhemmalta. Vanhempi voi opettaa lasta sanoittamaan tunteitaan. Kun lapsi saa raivokohtauksen siitä, että joutuu pukemaan kuravaatteet, vanhempi voi sanoa, että huomaan, että sinua suututtaa, kun joudut pukemaan kuravaatteet. Sen jälkeen vanhempi auttaa lasta säätelemään tunnetta. Monesti se tarkoittaa sitä, että ollaan lapsen lähellä ja odotetaan, kunnes raivo laantuu.
Aikuisesta voi tuntua, että lapsi hermostuu joskus pienistä asioista. Lapsen ymmärtämistä helpottaa se, että samastuu lapsen kokemaan tunteeseen. Miltä itsestä tuntuu, kun asiat eivät suju niin kun on toivonut?
Lähteet: Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat Pixabay
Kun olin lapsi, vaadittiin jälkikasvulta itsehillintää. Se oli minulle impulsiivisena vaikea.
VastaaPoistaEhkäpä siksi minun on helppo aikuisenakin kestää tunteenpurkauksia paremmin kuin äärimmäistä pidättyväisyyttä.
Mukavaa illan jatkoa Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Juu, itsehillintää opetettiin. Hienoa että kestät nykyisin tunteenpurkauksia. Kivaa keskiviikkoa sinulle!
VastaaPoista