Kaivoin aamulla kaapista mekon, jota en ole käyttänyt kahteen kolmeen vuoteen. Tai se vain sattui silmään. Se on vähän 1960-luvun henkinen. Ja aika räväkkä väriltään. Olenhan tunnepukeutuja. Kun heräsin, oli jotenkin terhakas olo.
Yhdistin mekkoon ruskeat nahkasaappaat. Kolean päivän takkina oli vaaleanruskea villakangastakki. Korviksetkin yritin tällätä vähän 1960-luuvun tyyliin.
Näytän melkoiselta matamilta kuvissa. Taas pönttöuunin edessä, koska se on ainoa rauhallinen tausta meidän huushollissa.
Ihmeekseni en aivan kauheasti murjota kuvissa. Vaikka mies otti ne taas jotenkin suurella vaivalla. Välillä tosi kyllästyneen näköisenä akkojen kotkotuksiin.
Mekko on noin neljä vuotta vanha. Merkki Anna Field, jolla on hyvä hinta-laatu suhde. Neuleet ei ole niin hyvälaatuisia. Mutta mekot on. Ostin silloin - taas hetken mielijohteesta - samantyyppisiä mekkoja varmaankin yhteensä kolme.
Kaikki mekot on kuosiltaan palkitettuja. Jotenkin mennyttä, hyvää aikaa. Mielestäni 1960-lukua. Viime talvena innostuin ostelemaan 1950-luku henkisiä mekkoja. Olen niin kovin nostalginen luonne. Milloinhan kuvioon tulee 1940-luku?
Tätäkin mekkoa voi mielestäni pitää sekä tunikana että mekkona. Miten sattuu huvittamaan. Taidan alkaa taas käyttää niitä kaikkia, kun sille tuulelle satun.
Takki on vanha merkiltään Benetton. Mutta on pysynyt ryhdissään ja nukkaantumatta vuosikausia.
Seuraavat saappaat ovat myöskin Anna Fieldin. Rakastan korkkareita ja kenkiä! Näissä on melkein liian matalat korot minun makuuni.
Lopuksi korvikset. Mistä lie. Olen edelleenkin vähän harakka ja ostan korviksia sieltä täältä. Ja mielellään isot niiden pitää olla.
Tässä postauksessa en hölissyt kaiken maailman asioita. Opin ehkä vähitellen kirjoittamaan lyhyempiä postauksia. Who knows.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Onpa ihana värikylläinen mekko ja kuvat. Mekko sopii sinulle. Eikä varmasti kävele joka naisen päällä vastaan. Sun työmekko olisi mun juhlamekko. No sun työtkin on vähän erilaisia kuin eläkeläismummon. Ja miten tyylikkäät takki ja kengät. Mitä pahaa maailman asioiden höpöttämisessä on? Makeeta viikonloppua. Eikä ole pakko eksyä :)
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Mekko on tosiaan värikäs, mutta olin aamulla pirtsakalla tuulella. Ja silloin kaipaan värejä. Kiva jos sinusta takki ja kengät oli tyylikkäät. Kun en ole mielestäni lainkaan tyylikäs vaan tunnepukeutuja. Höpöttäminen on vähän liiankin kivaa. Mutta yritin kerrankin tehdä lyhyemmän postauksen, ja pitää kieleni tai siis sormeni kurissa. Taidat vähän vinoilla minulle."Eikä ole pakko eksyä:)" Ajattelin viettää ainakin lauantain luonnossa ja some-tauolla. Kivaa viikonloppua myös sinulle.
VastaaPoistaPirteä retroasu ja kiva väriyhdistelmä. Takki on tyylikkään kaunis ja varmasti myös lämmin syksyn viimoissa. Pidän itsekin retroilusta ja ostelen Fidan kirppiksiltä aina "siivousmekkoja" :)
VastaaPoistaKiitos Marjo kommentista. Kiva jos tykkäsit ja ymmärsit retroilun. Mukavaa viikonloppua sinulle.
VastaaPoistaIhana mekko ja mahtavaa tuo, miten mekko antaa terhakkaan olon. Vaatteilla ja niiden vaikutuksilla mieleen, on kyllä voimaa. <3 Mukavaa viikonloppua Marja <3
VastaaPoistaKiitos, Tiia, kommentistasi. Olen tosiaan tunnepukeutuja ja reipas olo oli tuossa mekossa. Mukavaa viikonloppua sinullekin.
PoistaMekko on tosi kivan näköinen, itsekin tykkäisin siitä ihan ehdottomasti. On mukava välillä käyttää retro-asuja, ihan niin kuin sanoit, tunteen mukaan. Takki on kanssa ehdottoman upea. Molemmat ottaisin mielelläni omaan vaatekaappiini :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Joanna. Kiva jos kelpaisi sinullekin. Kivaa viikonvaihdetta sinulle.
PoistaIhana sykayisen värikäs mekko/tunika Tunikat ovat lempivaatteitani.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Kiitos Minna kommentistasi. Minäkin olen tunikaihminen. Niissä on niin kiva olla.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKivan värikäs työasu, piristää mukavasti sateisia syyspäiviä :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Panin sen päälle, kun oli niin pirtsakka olo. Olen tunnepukeutuja. Ja piristihän se tavallaan päivääni.
VastaaPoista