Nuorempana jännitin esiintymistilanteita hyvin paljon. Iän myötä se on helpottanut. Mutta jännitän yhä. Joskus yritän rentouttaa itseni itse-suggestiolla tai mindfulnessilla.
Esiintymisvarmuutta korostetaan liikaa. Psykologi Minna Martin sanoo, että jännityksestä ei edes pitäisi pyrkiä eroon.
On ikävää, että nykyään arvostetaan erittäin paljon sanavalmiutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Siksi esiintymisestäkin on tehty liian suuri asia.
Jännittäviä tilanteita ei ole vain esiintyminen. Niitä voi olla kaikenlaiset tilanteet, jossa ihminen on vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Kahvilla, syömässä, treffeillä, kaupassa asioimassa.
Ensiksi: Esiintymisjännitystä voi auttaa hyvinkin paljon se, että todella hyväksyy esiintymiseen kuuluvat autonomisen hermoston aikaan saamat oireet: pulssin nousun, käsien tärinän, punastumisen, äänen värisemisen....Hyväksyy ne vain esiintymiseen kuuluvina oireina. Tavallisina. Kaikki jännittävät ainakin jonkin verran. Kokeneet laulajatkin saattavat jännittää niin pahasti, että oksentavat ennen esiintymistä.
Jos esiintymiskammo johtaa esiintymistilanteiden kartteluun ja aiheuttaa suurta kärsimystä, siihen on saatavissa apua. Sosiaalisten tilanteiden pelkoneuroosi on hoidettavissa oleva sairaus.
Toiseksi: Yksi keino helpottaa esiintymisjännitystä on keskittyä täysin siihen, mitä puhuu. Ei vilkuilla yleisöä. Ja ajatella, että nuo varmaan huomaa jännitykseni. Ihmiset pelkäävät liian paljon sitä, mitä muut heistä ajattelee. Siis keskity täysin sanottavaasi.
Minna Martin on kirjoittanut kirjan Saa jännittää - Jännittäminen voimavarana. Kirjassa kerrotaan siitä, mitä hän on jännittämisestä oppinut. "Monet olettavat, että jännitykseen olisi tarjolla nopeaa apua, jokin jippo tai tekniikka.
Valitettavasti sellaista ei ole olemassakaan. Jännitysreaktioita ei voi nimittäin kokonaan poistaa."
Martin haluaa muuttaa asennettamme jännitykseen. Jännittäminen on luonnollista.
"Jännitys ja epävarmuus pitävät meidät herkkinä itsellemme ja toisillemme."
Mitä sinä jännität?
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.10.2017, kuvat Pexel
Jos mä keskityn liikaa siihen mihin puhun, tuun tosi jäykäksi ja ajatuskin alkaa jännittää. Hauska teksti, erilainen ja varmasti hyödyllinen suuriltaosin jännityksestä kärsville :)
VastaaPoistaKiitos inka kommentistasi. Me ollaann niin erilaisia. Toisia auttaa keskittyminen siihen, mitä puhuu. Toisia ei. Kivoja syksyisiä päiviä sinulle!
PoistaOlen aina jännittänyt koulussa esitelmien pitoa, päättötyön esitystä ym. Nyt tässä syksyllä jouduin yhdeksi "opettajaksi" yhteen Atk-ohjelmaan, joka tulee käyttöön meillä töissä tällä viikolla. Pidin aiheesta luennon ja puhuin n.2 h melko vieraille ihmisille. Mulla oli toinen "ope" jeesaamassa jos jotain unohtuu. Ihmettelin jälkeenpäin, että se meni yllättävän kivuttomasti, ei juurikaan jännittänyt, vaikka itsellänikään ei ollut vielä kokemusta ohjelmasta kuin koulutusversiossa! ��... Ehkä sitä vanhemmiten voi esiintymistäkin jännittää vähemmän... ��
VastaaPoistaKiitos Maisa kommentista. Sehän oli hienoa, että kahden tunnin esiintyminen meni hyvin. Kyllä ikäkin auttaa. Me suomalaiset ylipäätään ei tykätä esiintyä.
VastaaPoistaTäällä yksi lievästä esiintymisjännityksestä kärsivä, hei! Minua auttaa ehkä eniten se, että olen varma asiasta, josta puhun, mutten valmistaudu kuitenkaan liikaa, silloin minusta tulee jäykkä.
VastaaPoistaHassua kyllä, parhaimmillani olevan varmaan silloin, kun joudun esiintymään ihan ex tempore - silloin ei ehdi jännittää! :)
Kiitos kommentistasi Piia. Varmasti helpottaa, kun on varma asiastaan. Ex tempore esiintymisissä ei ehdi onneksi jännittää. Mutta minulla ainakin saattaa tulla kaikenmoisia sammakoita suusta. Olen vähän sellainen hölöttäjä.
PoistaLohduttavaa tekstiä, Marja. On niin kurjaa, kun menestyäkseen pitäisi jokaisen yhä enemmän osata olla hienosti ja rohkeasti itseään esiin tyrkyttämässä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Eeva. Sinä sen sanoit: juuri "tykyttämässä" kuvaa hyvin tätä aikaa.
PoistaNiinhän se menee, että kun hyväksyy sen, että jännittää, se lievenee siedettäväksi. Tarinateatterinäyttelijänä jännitän, vaikka en ole lavalla yksin. Jännitys on normaalia suurempaa, jos yleisössä on tuttuja.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Sinähän teatterinäyttelijänä olet oikea konkari. No, onhan minunkin työ esiintymistä, mutta siihen on tullut opettajarutiini. Kyllä silloin jännitän, kun pitää esiintyä jollekin aikuiselle isolle joukolle.
PoistaEn muista jännittäneeni kuin joskus lapsena. Minussa taitaa asua vähän sellainen esiintyjä, joka mielellään puhuu ja seisoo yleisön edessä. Oikeastaan esiintymistilanne antaa minulle voimaa ainakin siinä tapauksessa, että puhun asiasta, joka on itselleni tärkeä. Olen niin paljon työni puolesta tekemisissä ihmisten kanssa, että en voisi tehdä työtä jos ihan hirveästi jännittäisin.
VastaaPoistaIhan varmasti esiintyessä voi epämukavia tilanteitakin olla jos vaikka yleisön joukosta tulee odottamattomia kysymyksiä tai jotain äärimmäisen ilkeää kommenttia. Ne pitää vain tyylikkäästi ohittaa ja jatkaa omaa esitystään.
Harjoitteleminen auttaa ja se on tärkeää, että itse uskoo siihen mitä esittää.
Kiva postaus. Olen käynyt näitä paljon läpi, sillä olen ammatiltani myös juontaja :) Enää ei kamalasti jännitä!
VastaaPoistaKiitos Jane kommentistasi. Kyllähän se esiintymiskokemus joillakin auttaa jännittämiseen. Mukavia syyspäiviä sinulle.
PoistaMä yleensä jännitän esiintymistä, koulussa esimerkiksi esitelmien pitäminen oli ihan hirveetä. Vaikka olen tosi sosiaalinen ja puhelias tyyppi, mutta esiintymiset jännittää aina. Ehkä tälleen aikuisena hieman vähemmän kuin nuorena. Todella hyvä aihe puhua :) Kaikki me ollaan kuitenkin vain ihmisiä :)
VastaaPoistaKiitos Viivi kommenntistasi. En voi muuta sanoa kuin, että et ole yksin. Suomalaiset ei yleensäkään tykkää olla keskipisteenä tai esiintyä. Jännitysoireiden hyväksyminen aikoinaan auttoi minua. Kivoja syyspäiviä!
VastaaPoista