Surutyöni 52.

 

Rakas  22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuussa. Perusteellisissa kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty mitään syytä kuolemaan. Kaiketi sydän vain lakkasi toimimasta. Patologi sanoi, että todennäköisin syy kuolemaan oli rytmihäiriö. Vera, on niin ikävä sinua! Ehkä oli vain sinun aikasi lähteä muihin ulottuvuuksiin. Olit erityinen lapsi. Teen surutyötä.

Olen täällä blogissa jo kertonut, että minulla oli kaksi peräkkäisenä päivänä tullutta aivoverenkiertohäiriötä. Jälkimmäisessä mentiin ambulanssilla sairaalaan. Vaikka minulla oli melko paljon infarktin oireita, sitä ei löydetty TT-kuvista.

Sain sitten diagnoosiksi ohimenevän aivoverenkiertohäiriön. Veriarvoni olivat hyvät, verenpaine matalahko. Alan nyt vähitellen päästä pelosta, että kohtaus uusiutuisi. Enkä minä ehkä kunnolla sitä pelännytkään. Se voisi olla nopein tie Veran luokse. Vera on tärkein. En minä, vaikka teenkin tätä surutyötä. On niin kova tarve tälle.

En yleensä nuku huonosti, mutta kaksi viimeisintä yötä valvoin suurimman osan ja ajattelin Veraa tunteella, välillä itkin. Olenkohan suistumassa? Päästämässä irti rutiineista? Vaikka rutiinit olisivat hyvä säilyttää. Kehykset elämälle. Mutta onko minulla enää elämää, kun menetin lapseni? Tärkeimmän kaikista.

Isäni, äitini, siskon ja parhaan ystäväni kuollessa olin kuilussa. Mutta nyt olen kuilun pohjalla. Tästä alemmas en pääse. Täällä minun on aikani oltava. Pimeydessä.

Kysyin toissapäivänä mieheltäni luvan laiskotella, koska väsytti huonosti nukutun yön jälkeen. Mies oli aivan ihmeissään. "Mistä tuo nyt tuli?". Vastasin, että lapsuudesta, joka loppui minulla 10- vuotiaana. Silloin sai laiskotella vain illalla. Päivät kuluivat koti- ja maatilantöissä. Ja olenhan persoonallisuudeltani jotenkin nopea, kärsimätön. Toisaalta se on dynaamista elämänjanoa.

Ollaan oltu miehen kanssa naimisissa 26 vuotta. Yhdessä 28 vuotta. Ja nyt minä vasta kysyn, saanko laiskotella. Ei siihen ole ollut aikaisemmin tarvetta. Vai olisiko ollut? En tiedä.

Kohdun seutu on ollut kipeänä. Liittyy Veraan, raskauteen. Ei mitään vakavaa. Saan selkeästi kiinni tunteesta, että olen raskaana. Neurologi sanoi, että aivoverenkiertohäiriöni johtui surusta. Itsekin niin ennalta ajattelin. Mutta ei se ole mielestäni psykosomaattista. Vatvon ja käsittelen tunteitani liikaakin. Olen alitajunnan lietteissä ja joutomailla. Ei ole padottua surua. Mieli suree ja kehokin suree. 

Olenko tunnollinen?

 

Minä aloin pohtia, olenko tunnollinen. Toisaalta olen impulsiivinen ja kärsimätön. Olenko kärsimätön sen takia, että haluan saada nopeasti aikaan ja nautin siitä? Kyllä näin on. Mutta tapanani on häslätä ja  esimerkiksi kadottaa ja rikkoa tavaroita, etenkin silmälasini ja kännykän. Mies sanoo minulle usein, että ota nyt rauhallisesti, älä hösellä. Hän on rauhallisuuden perikuva.

Eilen otin kännykän mukaan, kun poimin nokkosia keittoa varten. Tulin sitten sisään, ja oli tunne, että jotakin puuttuu. No, se kännykkä. Ei kun etsimään. Lopulta löysin sen maasta ensimmäisen nokkospaikan lähettyviltä.

Laihdutin viime vuonna tunnollisesti viisi kuukautta pudottaen painoa 13 kiloa. En lipsunut tavoitteestani. Paremminkin otin uusia tavoitteita painonpudotukseen. Aluksi oli tarkoitus laihduttaa seitsemisen kiloa. Olin siis tunnollinen siinä asiassa.

Huolehdin aika tunnollisesti terveydestä. Nukun, liikun ja syön hyvin. Mutta nautin näistä kaikista. Toisaalta nyt olen lohtusyönyt makeaa suruuni.

Tyttäreni Veran kanssa maalattiin viime kesänä tupakeittiön seiniä ja kattoa. Tulos ei ollut häävi. Vera oli samalla tavalla kärsimätön kuin minä.

Vera oli varmasti mallioppinut kärsimättömyyden ja nopeuden minulta, mutta voi se olla tutkimusten mukaan myös geeneissäkin. Isäni oli kärsimätön. Yhtä serkkua sanottiin Hoppulan Matiksi, koska hänellä oli aina kiire, hoppu.

Sotkettiin sitten Veran kanssa valkoiseen maaliin kaksi vanhaa, ruskeaa tuolia. Pisaroita oli myös lattiallalla ja verhoissa. Mutta piti toimia nopeasti. Miksi piti? Emme ajatelleet. Emme korviamme lotkauttaneet miehen neuvoille.Puhumattakaan siitä, että olisimme ehtineet suojata lattiat jotenkin.

Tässä yhtenä kesänä maalattiin pienen kuistin lattia. Maali hilseili jo seuraavana kesänä. Kun ei ehditty tehdä pohjatöitä kunnolla, esimerkiksi rapsuttaa vanhaa maalia pois.

Minä olen tunnollinen sellaisissa asioissa, joita pidän tärkeinä. Jestas, minua ei komennella! Opiskelut tein kunnianhimoisesti ja intohimoisesti. Olin - omasta mielestäni - hyvä työssäni. Mielestäni lahjakkaat oppilaat eivät tarvinnut tukea vaan kiitosta. Keskityin ehkä liiaksikin heikkoihin oppilaisiin, mutta loppujen lopuksi he menestyivät ylioppilaskirjoituksissa yleistä tasoaan paremmin. Olin niin onnellinen heidän puolestaan! Niin kovasti onnellinen.

Tunnollisuuteni - ja kunnollisuuteniko? - on vähentynyt iän myötä. Olen huomannut tämän siivouksessa, vaikka olen kotona ollessani yrittänyt siivota päivittäin. Niin ja näin. Kotona ei vallitse kaaos, mutta yleisilme ei toisen siistin ja tunnollisen tyttäreni mukaan ole siisti. Vaan kirpputori. En huolehdi  enää kovinkaan paljon ulkonäöstäni, kun menen ihmisten ilmoille.

Tätä blogia olen päivittänyt melko usein. Tunnollisestiko? Toisaalta saan tästä nautintoa ja iloa. Blogi on tärkeä myös ajatusten ja tunteitteni analyysissä. Kirjoitan melko usein teoriaa tänne, mutta pikaisesti yhdestä lähteestä. Mutta toisaalta - taas toisaalta - olen teoreettinen luonne, pää pilvissä, ja minun on vaikea tehdä monia konkreettisia asioita hyvin, esimerkiksi käsitöitä. En vaan osaa.

Digitaitoni ovat kehnot. Minulla olisi niihin tuki, mutta en saa aikaiseksi ottaa yhteyttä tähän tukihenkilöön. Kuvatiedostoni on sekaisin. Kaikki kuvat ovat tammikuusta asti menneet vain kameran kuviin, ei kuukausittain. Tässä en ole lainkaan tunnollinen. Kuvittelen mielessäni, että ehkä joskus tämä ongelma vain ratkeaa itsekseen. Niin varmaan. Hah!

Puutarhammekin olen perustanut kiireellä. Monta vuotta sitten istutin omena-, kirsikka- ja luumupuun taimia liian tiheään. Enkö oppinut siitä mitään? En tainnut. Viime kesänä innostuin istuttamaan enemmän mustaherukkaa ja karviaista. Uutena pensasmustikkaa, marja-aroniaa ja alppiruusuja. Liian tiheään.

Tässä omenapuun seutuvilla on maanpeitekasvi. Olen yrittänyt taltuttaa paskamaista vuohenputkea pois tiluksiltani. Viime kesänä sain tarpeekseni ja  tilasin kuorman soraa ja panin pohjakankaan ja kannoin todella painavaa soraa sankoilla puutarhaan. Sorakuski ei voinut tyhjentää kuormaa lähemmäksi, koska likakaivo on liian lähellä. Eipä vuoheputkia näy tällä pienellä alueella enää , mutta aika näyttää, tuhoaako keksinöni vähitellen hedelmäpuut. Onko liian pieni aukko pohjakankaassa veden saamiseen?Ehkä tänä kesänä suurennan aukkoja.

Maanpeitekasvi kukkii kauniisti. Tietääkö joku, mikä on tämän kasvin nimi?

Tein viime kesänä kukka- ja hyötykasvipenkin. Halusin äkkiä vihreää, joten istutin penkkiin kurpitsaa ja maanpeitekasveja.

Auringonkukkia oli viime kesänä siellä sun täällä.

Kurpitsa valtasi kasvipenkin.

Kuvassa on liian tiheään istutetut mustaherukka, karviainen ja alppiruusu. Penkki on koristekasvi- ja hyötykasvipenkki. Kuvassa ei näy kunnolla   kolmea erilaista maapeitekasvia,  jotka ovat nekin vuohenputken taltuttajaksi tarkoitettuja.

Välillä tuntuu, että minä pysähdyn kunnolla vain meditoidessani tai nukkuessani. Miten vastaan tämän jutun otsakkeeseen Olenko tunnollinen. Jeps, annan itselleni kouluarvosanan 7, olen melko tunnollinen.

Voisin esitellä tässä tunnollisuutta ja retuperäisyyttäni laveammin. Mutta en ehdi. On kiire mennä sirkkelöimään talven polttopuita.

Surutyöni 51.

 

Rakas Vera-tyttöni kuoli tammikuun alussa yllättäen. Hän oli terve ja kuntoileva 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytä ei löydetty perusteellisessa kuolinsyytutkimuksessa. Todennäköisin syy on rytmihäiriö. Teen surutyötä.

Tänä aamuna heräsin vapisten. Minulla ei ole mitään lääkkeitä vapinaan ja ahdistukseen. Olin kuin kuilun partaalla. Hypätäkö vai ei. Uin syvissä, mustissa vesissä. Hämärissä vyöhykkeissä kuljen ja huudan sinua Vera takaisin. Toivonlampi on myrkytetty. Sen kaunis silmä. Marto vesi joka ei kerro minulle mitään. On tyhjyys itse. Ja sen seuraukset. Jotka kaikuvat, kaikuvat minussa.

Sanani huokuvat, valuvat, tihkuvat minusta. Niin ahdistunut olen. Mutta olen huomannut, että surutyöstä kirjoittaminen on minulle terapiaa. Etenen surun mutkaisia teitä.

Minut on loppuun saatettu. Iljanteissa minä ryven. Silmät peittyvät tuskasta, joka hehkuu kuin kuuma rauta. Sanani ovat kuivat  ja kulkevat väsyneinä. Vera, sinun muistosi väsyttää, mutta on samalla täysin hyvä. Saan hetkiksi sinut takaisin. 

Tämän päivän ahdistuksen alla olen hyvin, hyvin väsynyt. Veran kuolemasta on  aikaa  puoli vuotta. Olet niin rakas, rakas Vera!

Koti tuntuu nyt tyhjältä. Vielä viime kesänä kotiimme kuului kolme ihmistä. Nyt meitä on vain kaksi, mieheni ja minä. Ehkäpä Veran kaipuun takia tunnen hänen läsnäolonsa hyvin voimakkaasti.

Me tehtiin yhdessä Veran kanssa kaikenlaisia hommia. Kasvimaat. Puutatarha. Siivoukset. Remonttihommat. Kalastusretket. Ulkomaan matkat. Voi, Vera miten  paljon kaipaankaan sinua.

Kissaporukka tuo minulle paljon lohtua. On kiva katsella niiden puuhailua. Välissä nuollaan toista, ja välillä tulee kynnestä.

                Kille-kissi loikoilee.

Luonnon ja puutarhan upeat teeyrtit

Olen harrastanut yrttien keruuta luonnosta lapsesta asti. Ukkini tiesi paljon luonnonyrttejä ja opetti niitä minulle. Kuinka kaipaankaan noita yhteisiä kasvienkeruuretkiä. Minä olen hyvin kiinnostunut erityisesti siitä, mihin vaivoihin ja sairauksiin eri yrttejä käytetään.

Sain Minerva kustannukselta arvostelukappaleen kirjasta 100 teeyrttiä luonnosta ja puutarhasta, jonka ovat kirjoittaneet Sinikka Piippo ja Pertti Salo. Kirjaan on varmasti ollut vaikea valita ja rajata kasvit, koska niitä on Suomen luonnossa rutkasti ja  niitä saa poimia jokamiehen oikeudella.

Kirjassa on jokaisesta kasvista kuva, lyhyt esittely, anekdootteja, ainesosat lyhyesti ja käyttötavat teenä. Jokaisesta kasvista on vähintään yksi resepti.

Yrttitee tulee usein ajankohtaiseksi silloin, kun ilmenee jotakin vaivaa. Kirjassa esitellyt yrtit auttavat moneen vaivaan: hengitysteidensairauksiin ja flunssaan, suolistovaivoihin muun muassa ärtyneen suolen oireyhtymään, naisten vaivoihin esimerkiksi vaihdevuosioireisiin. Yrteillä voidaan piristää tai rauhoittaa mieltä. Niillä voi hoitaa myös ihoa ja hiuksia. 

Kirja toimii hyvin hakuteoksena. Siinä on lopussa kätevät luvut: vaivat ja niihin käytettävät kasvit, sanasto, kirjallisuus, ainesosat ja hakemisto.

Esittelen nyt kaksi kasvia, jotka jokainen varmaankin tuntee eli luonnosta nokkosen ja puutarhasta basilikan. Keskityn anekdootteihin sekä vaivoihin ja niiden hoitoon.

                                           Nokkonen

Abbedissa Hildegard von Bingen (1098-1179) suositteli nokkosta puhdistamaan vatsaa ja poistamaan heikkoutta. Naantalin luostarin yrttikirja 1400-luvulta tuntee myös nokkosen ja sen monet käyttötavat.

Käyttö rohtona

Nokkosta voidaan käyttää moniin vaivoihin. Ravintorikasta nokkosta käytetään yleiskunnon ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, henkiseen ja ruumiilliseen voipuneisuuteen, anemiaan ja toistuviin flunssiin.

Talvella pidetyt nokkoskuurit helpottavat ennakoiden kesäistä heinänuhaa ja allergioita. Nokkosta voidaan käyttää myös suolistovaivoihin ja kohonneseen verenpaineeseen.

Nokkostee puhdistaa ja rauhoittaa normaalia ja rasvaista ihoa. Hiusten hoidossa päänahkaan hierottuna nokkoskeite kiihdyttää päänahan verenkiertoa, estää hilsettä ja hiustenlähtöä. Se sopii varsinkin tummatukkaisille.

Hiuksia vahvistava keite

Lisätään 2 dl tuoreita nokkosia ja 1/2 l kiehuvaan veteen. Haudutetaan vähintään puoli tuntia. Siivilöidään ja jäähdytetään. Keite hierotaan päänahkaan hiusten pesun jälkeen, eikä hiuksia enää huuhdella.

Basilika

Basilikaa pidetään mausteiden kuninkaana. Se tunnettiin jo faaraoiden Egyptissä ja se oli yksi palsamointiin käytettävä kasvi. Basilika tuli länteen jo Aleksanteri Suuren aikana (356-323 eaa.).

Käyttö rohtona

Basilika on immunostimulantti, joka stimuloi lisämunuaiskuorta tuoden energiaa. Se edistää ruoansulatusta, lieventää ilmavaivoja, pahinvointia, täyteyden tunnetta ja ummetusta.

Basilika torjuu mahahaavaa ja alentaa kolesterolia. Sitä pidetään hyvänä hermojen vahvistajana, joka sekä rauhoittaa että piristää. Basilika helpottaa migreeniä, hermostollista päänsärkyä, levottomuutta, jännitys- ja pelkotiloja ja masennusta.

Tee migreeniin

1 rkl basilikan lehtiä ja kukkia sekoitetaan 2,5 dl kuumaa vettä. Haudutetaan kannen alla noin 5 minuuttia. Siivilöidään ja juodaan.

Kuvat Pixabay

Surutyöni 50.

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen 9.1. Hän oli kuntoileva ja terve molekyylibiologian opiskelija. Kuoleman syytä ei löydetty perusteellisissakaan tutkimuksissa. On niin ikävä. Teen surutyötä.

Aina kun olen kylvänyt kasvimaan - usein Veran kanssa - kaikki on itänyt hyvin. Mutta nyt järkytyksekseni, kun poistin harsot juhannuksena, alla oli tyhjää. Ei itänyt edes salaatti kunnolla. Piti tehdä uusintakylvö. Muita kasveja esimerkiksi tilliä, kirveliä, persiljaa, lehtikaalia en viitsinyt enää kylvää uudestaan. Sen sijaan ensimmäistä kertaa kokeilemani kesäkukat, niittykukat ja kuivakukat olivat itäneet todella hyvin ja kukoistivat.

Mietin nyt, onko tämä jokin Veran merkki: elää kukkaista elämää, nauttia elämän kauneudesta ja välillä unohtaa arkipäiväiset asiat. Kerroin tämän miehelle ja hän sanoi, että mitään merkkejä ei ole. Niin. Vaikka yksi ilta kuulimme ääniä ja liikettä Veran huoneesta ja sitten askeleet portaissa. Molemmat ihmettelimme tätä. Minusta se oli merkki siitä, että Vera elää toisessa tietoisuudessa ja käy välillä kotona. Ehkäpä haluaa lohduttaa. Sillä että kuoleman jälkeen on jotakin.

Nyt on helteet ja kuivuus kestäneet todella kauan. Merkki ilmaston muutoksesta. Puutarhaa pitää kastella joka ilta. Nautin kovasti lenkistä, kun hiki valuu kasvoilta. Siinä on jotakin alkukantaista. Meillä on keittiössä ilmalämpöpumppu, joka on tehokas viilentäjä. Kirjoitan nyt tätä keittiössä, en makuuhuoneessa.

Yrtit ruukkupuutarhassa voivat hyvin. Basilikakin on kasvanut isoksi. Olen tänä kesänä oppinut, että basilika pitää paljon lämmöstä ja auringon paisteesta.

Minulla on alkaneet vaihdevuodet. Kuukautisia ei ole ollut ollenkaan kolmeen kuukauteen, vaikka syön minipillereitä. Mitään vaihdevuosioireita ei ole ollut. Ei kuumia aaltoja. Ei masennusta. Ei unihäiriöitä. Ja muuta.

Ehkä vaihdevuosioireet jäävät tämän surun alle, koska se on niin voimakas ja hallitseva tunne minulle. Toivottavasti ne ei ryntää minun päälleni, kun tästä surusta on jotenkin selviydytty. Ainahan suru on jossakin muodossa, mutta ei enää hallitse niin paljon ajatuksia ja tunteita.

Kuvat on kissikavereistani Killestä ja Siiristä. He tuovat  iloa elämään kaikenlaisilla tempuillaan tai vain kissakauneudella.

Siiri-kissi luulee syövänsä viiliä salaa.

Vegaaninen jäätelö ei ole automaatiseti terveellistä

Suomalaiset ovat jäätelökansaa. Syömme jäätelö eniten Euroopassa,  12 litraa vuodessa.

  

Viime vuosina tarjolle on myös tullut yhä enemmän vegaanisia jäätelöitä, joissa käytetään vain kasvisperäisiä raaka-aineita, kuten riisiä, kauraa, mantelia, soijaa tai härkäpapuja.Sydänmerkin kriteerien mukaan jäätelössä saa olla korkeintaan 4g/100g tyydyttynyttä rasvaa, jotta se saa ottaa käyttöönsä Sydänmerkin.

Vegaanisten jäätelöiden ravintosisältötietojen  vertailu paljastaa, että tähän yltää vain vähän tuotteita. Joukossa on jonkin verran 4-6 grammaa kovaa rasvaa sisältäviä tuotteita. On myös paljon tuotteita, jossa kovaa rasvaa on 10-15g.   

Kovan rasvan lähde on kookosöljy tai kookosrasva. Yleensä sanotaan, että kasvirasvat sisältävät pehmeitä, hyviä rasvoja. Kookos on poikkeus, sillä sen rasva on lähes yksinomaan kovaa rasvaa. Osalla ihmisistä on kookosrasvan terveellisyydestä virhekäsityksiä, sillä näitä rasvoja markkinoidaan myös terveyttä edistävinä.

Hyvä, vähärasvainen vaihtoehto jäätelölle on sorbetti. Sen pääraaka-aineina ovat marja- ja hedelmämehut. Rasvaa sorbetit sisältävät hyvin  niukasti, yleensä alle gramman sataa grammaa kohti. Herkutellaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.7.2021, kuvat Pixabay

Surutyöni 49.

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli 22-vuotias kuntoileva ja terve  molekyylibiologian opiskelija. Perusteellisissa tutkimuksissa ei selvinnyt Veran kuoleman syy. Patologi piti mahdollisimpana syynä sydämen rytmihäiriötä.

Olen saanut osanottoja tähän suruun teiltä ihanat kommentoijat. Myös ystäväni ja naapurit ovat olleet apuna  surussa. Ihmeekseni jotkut sukulaiset ottivat osaa. Veljeni soitteli ja viestitteli minulle melkein heti Veran kuoleman jälkeen. Samoin serkkuni on ottanut osaa ja piristänyt minua.

Serkku on lähettänyt kuvia meidän lapsuudesta. Hän asui Helsingissä ja vietti lapsena kesät meillä. Kuvia katsoessani ihmettelin kuinka onnellisia olimmekaan. Usein aamuisin lähdimme metsiin seikkailemaan. Lounaaksi söimme muurahaisten kusta. Kuorimme pajun oksan ja laitoimme sen muurahaispesään.  Lounaamme valmistui nopeasti.

Serkun  lähettämässä kuvassa kaikki ovat serkuksia Kainuussa Jormuan-kylällä. Minulla on keltainen mekko. Serkulla on valkeapohjainen mekko. Voi, noita huolettomia kesäpäiviä!

Usein tulimme vasta illalliselle kotiin. Naarmuisina ja hengästyneinä. Leikimme myös kotini lähellä olevalla joella. Uskaltuneina kahlasimme voimakkaassa virrassa. Kiipeilimme joen varrella olevissa puissa. Ryteikköinen suuri tuomi oli meidän laivamme.

Mutta vaikka olen saanut paljon osanottoja, joista olen kiitollinen, suru on minun oma:  lähden tielle jolla ei ole nimeä, saavun mäelle, jossa puut ja kaikki ovat kuolleet.

Kuljen pitkään. Saavun valtakuntaan, jossa etana on kuningas. Hän puhuu hitaasti ja vetisesti. Sanoo minulle: täällä ei ole mitään sinulle. Lähde pois.

Tapaan ennustajan ja kysyn häneltä, tuleeko minulle vielä onnellisia aikoja. Hän sanoo vain: lähde pois.

Valtakunta on pahuuden valtakunta. Kävelen pois. Olen kaltevalla pinnalla, mutta tulen osaksi ruusun kauneutta ja tuoksua. Se on hyvä. Tulen kotiin. Jään. Siellä suru odottaa minua ja sitä minun on kannettava.

Maalasin kuistin ja kaksi tuolia sen jälkeen, kun sain ensimmäisen aivoverenkierronhäiriön, tia-kohtauksen. Huimasi, mutta olo parani vähitellen. Minullahan oli seuraavana päivänä paha kohtaus ja jouduin sairaalaan neurologian osastolle, tästä olen kirjoittanut tähän blogiin. Seuraavaksi ennen ja jälkeen kuvat.