Päivän vaatteet ja ukin krapula

Flunssaisena olen taas heittäytynyt kaihoisaksi. Muistelemaan lapsuuttani. Voi kiesus, kuuluuko tämäkin jotenkin jonkinlaiseen viidenkympin kriisiin. Olen aina ajatellut, että hyvin vanhat ihmiset alkavat muistella lapsuuttaan. Auts sekin. Olenko henkisesti jo kahdeksankympin kohdilla.

Farkkumekosta ei löytynyt merkkiä. Vanha ja kirpparilta ostettu. Taas kenotan ja murjotan. Mies otti kuvat. Jälleen jotenkin hankalasti. Ottipa kuitenkin.

Yritän seuraavaksi kirjoittaa muistelun vuorosanat Kainuun murteella, jota lapsena puhuin.

Meidän mummola oli vain sadan metrin päässä kotitalostani. Välissä oli pelto. Joka päivä juosta hilpasin vihreän, tuoreen, tuoksuvan timoteipellon halki mummolaan. Äiti oli kieltänyt mummoa antamasta minulle kahvia, jota join hänen mielestään liikaa."Ruokahalu mennee ja tyttö on laiha rimpula." Minulla oli onneksi kaksi salaista leskirouvaa, joiden luona äiti ei edes tiennyt minun käyvän. Ei siihen aikaan mukuloiden perään koko aika huudeltu. Mennä leuhotettiin vapaasti.

Välillä ukki makasi kamarissa. Ja kun minä tulin, hän selvästi reipastui ja pyysi, alakaisinko taas sairraanhoitajaksi, kun ukki on niin kippeenä. Leikki oli minulle jo tuttu. Kipaisin kotiin hakemaan valkean baskerini, joka sai toimittaa sairaanhoitajan hilkkaa.

Ukki halusi kylmän kääreen otsalleen. Minä sitä mummolta pyytämään. "Taas se on ukko viinan paskaa juonnu ja rapulassa pyyttää tyttö parkaa ihteään hoitammaan ja on kylillä kupehtannu. Että minä jouvun häppeemään. Osulassa akat juorruaa ja pitkään kahtovat, ihan luimusti", mummo manaili. Minä en ymmärtänyt hänen manailuistaan mitään. Mikä on rapula? Mikä on viinan paska? Joten sitkeästi jatkoin ukin hoitotoimia. "Anna mummo taas se pyyheliina, käyn ite kaivolla kastelemassa", pyysin sitkeästi. Mummo murahti kuten aina näinä minun sairaanhoitajavirkani päivinä. Manailtuaan aikansa ukkia ukon tyhjäntoimittajaksi, viinan kittaajaksi, rotjakkeeksi, viulun vinguttajaksi. 

Viimein mummo heltyi - kuten aina - ja antoi pyyheliinan, jonka kävin kaivolla kastelemassa. Vettä piti pumpata raskaasti. Sitten tämä tyynyliina sopivasti viikattuna ukin otsalle. Pidin ukkia kädestä kiinni." Helepotti hyvin. Oot sinä oikkee enkeli, kun vanahaa ukkiasi noin nätisti hoijjat", ukki sanoi.

Miten minusta tuntuu lapsuuttani muistellessa, että juoksin kaikki välimatkat. Ei raukeaa kävelyn lampostamista kesähelteellä. Ehkä muistan väärin. Miksi on aina kesä?


Onko sinun lapsuudenmuistoissasi aina kesä? Mitä murretta puhut/puhuit?

Hyvää viikonloppua kaikille!

Digipaasto

Minä olen vielä sen verran digiblondi, etten ole tottunut olemaan valtavasti digimaailmassa.Voin olla ilman digiäkin. Pidän yleensä kerran viikossa kahden päivän digipaaston. Muina päivinä kirjoitan tätä blogia, vastailen kommentteihin, käväisen muutaman ihmisen blogissa,  Instagramissa ja silloin tällöin Face Bookissa. Siinäpä se.

Työelämään liittyy yhä enemmän multitaskausta eli useamman tehtävän samanaikaista suorittamista. Vaikka on tutkittu, että ihminen voi oikeasti tehdä vain yhtä tehtävää, jos halutaan hyviä tuloksia. Ihminen on jatkuvien keskeytysten ja digin ärsykevirran tulvassa. Ja se jatkuu monilla kotonakin.

Tämän vuoksi aikuisten tarkkaavaisuushäiriöt on yleistyneet.Muutama vuosi sitten lääkäriin alkoi tulla ihmisiä, jotka valittivat keskittymiskyvyttömyyttä ja muistikatkoksia.  Oirehtimiselle on annettu nimi ADT, attention deficit trait, kömpelösti suomennettuna vähäisen tarkkaavaisuuden oire.

ADT:tä aiheuttaa eniten multitaskaaminen, ja jatkuva kuvien ja tekstien virta älylaitteista.

Monilla nuorilla mopo on lähtenyt käsistä, koska he saavat vieroitusoireita digittömyydessä. Nuoret ja osa aikuisista ei pysty enää lukemaan kirjaa alusta loppuun keskittymiskyvyttömden takia.

Jatkuva kuvien ja tekstien virta heikentää reaalimaailman sosiaalisia suhteita ja jopa ympäristön havaitsemista.

Digipaaston hyödyt on niin moninaiset, että on ihme, ettei ihmiset kokeile sitä.

Seuraavaksi digipaaston hyötyjä.

Rauhantunne lisääntyy
Kun digilaitteet eivät ole jatkuvasti kilahtelemassa, piipittämässä, surraamassa
rauhan- ja läsnäolontunne lisääntyy. Hengitys syvenee.
Tulee rentoutunut olo, jos ei ole riippuvainen digistä kuten monet nuoret. He saisivat aluksi vieroitusoireita: kärsimättömyyttä, hermostuneisuutta, ahdistusta.

Voimaa luonnosta
Luonnossa melkein kaikki aistimme ovat käytössä. Haistamme metsän vivahteikkaan tuoksun. Näemme metsän kauneuden. Tunnemme maan jalkojen alla tai tuulenvireen kasvoilla.

On tutkittu, että luonnossa liikkuminen vähentää stressihormonien adrenaliinin ja kortisolin tuotantoa. Verenpaine laskee. Hiljaisuus, "tylsyys", sopiva laiskottelu tuo uusia ajatuksia ja lisää luovuutta.

Sosiaaliset suhteet
Jos on jatkuvasti digissä, reaalimaailman ihmissuhteet voivat kärsiä. Digipaastolla voi tavata ystäviä face to face. Jo puhuminen toisten ihmisten kanssa tuntuu hyvältä.

Töissä vähädigisesti
Puhelimen voi rajoittaa vain soittamista varten. Tietokoneen työasioita varten. Näin ei lillu somevirrassa. Älylaitteet on aikasyöppöjä. Moni on kokenut digipaastolla vapaa-ajan lisääntyneen.

Samoin kuin keho tarvitsee lepoa juoksulenkin jälkeen. Myös aivot tarvitsevat lepoa työpäivän päätteeksi. Aivot vaativat palautuakseen joutokäyntiä ja lepoa jatkuvasta kuva ja sana tulvasta.


Miten riippuvainen sinä olet digistä?

Lähteet:Ruohonjuurilehti 1/2019, Pixabay

Kahvi ja ilmastonmuutos

Minä kahvikatti juon paljon kahvia. Tässä päivänä muutamana päätin ekologisista syistä siirtyä luomukahviin samoin kun aikanani luonnonkosmetiikkaan ja luomupesuaineisiin. Luomukahvi on aika kallista, mutta olen päättänyt säästää joistakin ei niin pakollisista ostoksista.

Tätä en tiennyt: Eettisesti ja ekologisesti tuotetun kahvipaketin kyljessä pitäisi olla myös viljelytilan nimi. Olen tähän asti vain huolettomasti silloin tällöin ostanut reilunkaupan ja luomutuplasertifioitua
kahvia pakettia sen enempää tutkimatta. Luomu kahvi on osoittautunut - minun mielestäni - paremman makuiseksi kuin tehdasviljelmien kahvit.

Kahvi on maailman suurin vientielintarvike. Sen rooli on ilmaston muutoksessa merkittävä. Nykyinen kahvinjuonti painottuu tehdastilojen tukkumyyntiin.

Tehdastiloilla hakataan surutta sademetsiä viljelmien tieltä ja ruiskutetaan köyhtyneeseen maahan vahvoja torjunta-aineita.

Ilmastonmuutosta kiihdytetään juomalla markettien halvinta kahvia. Sen pavut on tulleet noilta tehdastiloilta, jotka hakkaavat sademetsiä. Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät voi  ostaa tai halua ostaa luomukahvia.  

Ekologisilla tiloilla istutetaan  lisää puita sen sijaan, että niitä hakattaisiin pois viljelmien tieltä. Näiden varjopuiksi kutsuttujen  puiden juuret imevät maan pinnalle syvältä kosteutta, joten viljelmiä ei tarvitse kastella. Puut tarjoavat myös kodin linnuille, jotka huolehtivat tuholaisista. Kaikki käy luonnollisesti kenenkään tai minkään kärsimättä.

Oletko ostanut luomukahvia? Jos olet, piditkö sen mausta?

Lähteet: hävinnyt, kuva Pixabay

Elämän suunta hukassa

Aivan aluksi sanon, että joku on murtautunut tälle tietsikalle.
Kursori hyppii vähän väliä minne vain. Eilen aamulla tietsikka oli aivan jumissa. Sammutin koneen ja otin töpselin pois seinästä. Eipä auttanut. Eilisessä postauksessa oli yhtäkkiä teksti kuvan sivussa. Pitää kai viedä kone huoltoon. Google sanoi, että minun tietsikalle yritetään murtautua noin viikko sitten. Nyt on sitten murtauduttu. En ymmärrä, mitä kiksejä tuollainen murtautuja saa.
--------------------------

Jos itselle tärkeät asiat elämässä on kadoksissa, riittämättömyyden tunne ja paha olo voivat alkaa syödä hyvinvointia.

Joskus saattaa  tulla olo, että olen hukassa tai epäonnistunut, kun en ole pystynyt pitämään itselle arvokkaista asioista kiinni. Elämä ei mennyt niin kuin ajattelin.

Näinä hetkinä monet alkavat kysellä elämättömän elämän perään. Mihin nämä vuodet ovat menneet?

Ihminen voi havahtua siihen, että on keskittynyt liikaa johonkin elämän osa-alueeseen - yleensä työhön. Muut asiat ovat jääneet katveeseen. Tämä voi tapahtua salakavalasti.

Mutta ihminen on tehnyt asioita niistä lähtökohdista ja sen tilanteen varassa, joka hänellä on siinä vaiheessa elämää ollut.Hän on tehnyt parhaansa. Jälkiviisaus olisi julmaa.

Joskus suunnanmuutos voi olla erittäin vaikea. Esimerkiksi ehjää perhettä arvostava - vanhempien eron kokenut ihminen -  saattaa jäädä pitkäksikin aikaa huonoon parisuhteeseen, koska hän ei halua lapsilleen avioeroperhettä.

Jos  elämänarvot menevät uusiksi, on vuorossa uuden suunnan etsiminen ja elämän uudelleen järjestely. Se vaatii käytännön tekoja ja työstämistä. 

Ihminen voi kysyä itseltään, mikä aika  elämässä  on nyt menossa? Millaista elämää eläisin, jos eläisin omaa ihanne-elämää, johon siihenkin voi kuulua omat vaikeutensa?

Ihmiset voivat erittäin vaikeissakin elämäntilanteissa pysyä vahvana, koska ovat sisäistäneet arvonsa ja käsityksensä hyvästä elämästä: "Tästä en luovu." "Tämän takana seison."

Mitä asioita pidät tärkeinä ja miten ne ehkä ilmenee elämässäsi?

Lähteet: Voihyvin 1/2019, kuvat omat

Ihminen voi punastua narsistisista syistä

Kuka tahansa voi punastua, kun joutuu keskipisteeksi, nolostuu tai ujous iskee.

Huomion kohteen punastelu ei välttämättä johdu vaatimattomuudesta. Ihminen voi punastua narsistisistakin syistä, jos saadut kehut ei riitä hänelle.

Narsistit odottavat niin valtavaa ylistystä, ettei tavalliset kehut  mitenkään tyydytä heitä. Kehujen pitää olla  ilmiömäisen jättisuuret.

Amsterdamin yliopisto selvitti ilmiötä alakouluiässä, jossa tietoisuus itsestä on jo kehittynyt. Itseään muita parempina pitävät lapset eivät olleet tyytyväisiä kohtalaisiin kehuihin.

Sen sijaan se sai heidät vihaisiksi ja hermostumaan, ja tämä aiheutti kasvojen punehtumisen. Kysyttäessä he eivät tunteneet tai myöntäneet punastuneensa, mikä voi tutkijoiden mukaan kertoa tarpeesta peittää haavoittuvuus.

Ilmeitä ja eleitä voi tietyssä määrin kontrolloida, mutta punastumista on vaikea peittää tai teeskennellä. Kasvojen värimuutokset paljastavat tunteet, vaikka pokka muuten pitäisi.

Kyky tunnistaa ja lukea ilmeitä on lajin kehityksen myötä ollut tärkeää. Ihmisen värinäkö onkin hyvin tarkka havaitsemaan kasvoista sosiaalisesti merkitseviä värivivahteita kuten juuri vihan tai nolostuksen punaa.

Minkälainen olet nolostuessa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2019, kuvat Pixabay

Röyhkeyskoulu

Sain Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu arvostelukappaleen tuuma-kustantamolta.

Jenni Janakan kaksi tärkeintä ajatusta kirjassa on: oppia kyseenalaistamaan totuttu ajattelu etenkin silloin, kun se ei palvele mitään, ja suurinta röyhkeyttä nykyisessä individualistisessa kulttuurissa on oppia olemaan empaattinen.

Röyhkeyttä - sen tavanomaisessa merkityksessä -  on lähinnä kirjan melko lukuisat kirosanat. Esimerkiksi "Paskoja juttuja sattuu ja ne saavatkin tuntua kurjilta."

Jenni Janakka on tiiviisti ajatteleva nainen. Kirja on nopealukuinen. Teksti on napakkaa ja sidosteista.

Kirja koostuu kolmesta opintokokonaisuudesta. Ensimmäinen opintokokonaisuus käsittelee lähinnä itsetuntemusta.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan niitä asioita, jotka ovat naisen aktiivisuuden tukkoja ja esteitä.

Kolmannessa opintokokonaissuudessa opetetaan ratkaisuja. Mitä voi tehdä? Miten ajatella uudella tavalla? Miten röyhkeentyä? Kirja pääsee tässä opintokokonaisuudessa kunnolla vauhtiin.

Opintokokonaisuuksiin kuuluu myös tehtäviä. Minä olin huono  ja vallaton oppilas, kun tein vain yhden tehtävän. 

Ensimmäisessä opintokokonaisuudessa Janakka  lainaa filosofi David Humea: "Ei ole olemassa sinua, joka olisi sama syntymästä kuolemaan."

Itsensä ja muiden vähättely ei ole hyväksi  kenellekään. Röyhkeyskoulussa opetetaan ilmaisemaan itseä ja mielipiteitä vahvasti, ilman häpeää. 

Ihminen on kaikista eniten sokea omille heikkouksille. Janakka kirjoittaa C.G Jungin psykologiaan kuuluvasta varjo käsitteestä. Tällä Jung tarkoittaa kaikkia niitä asioita mitä ei tietoisessa minässä hyväksytä. Janakkalan mielestä ihmisten pitäisi oppia tuntemaan oma varjonsa, koska se on itsetuntemukselle tärkeää.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan ymmärtämään kiltin tytön- ja huijarisyndroomaa.  Tytöt kasvatetaan usein lapsesta asti olemaan kilttejä ja nättejä. Pojat taasen rohkeita ja aktiivisia. Hujarisyndroomassa nainen ajattelee, ettei ole ansainnut menestystään.

Naisen euro on edelleen 83 senttiä.  Naisia palkataan johtajaksi mielellään kriisissä olevaan yritykseen, koska uskotaan stereotyyppisesti, että naisten perinteiset taidot kuten ihmissuhdetaidot, hyvä kommunikaatiokyky, lämpö ja sosiaalisuus saavat yrityksen pois aallonpohjasta. Jos yritys lähtee uuteen nousuun, naisjohtajan paikalle palkataan mies.

Röyhkeyskoulun kolmannessa opintokokonaisuudessa Janakka korostaa sitä, että ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tarvitsemme toisiamme. Naisten kannattaa verkostoitua ja hankkia itselleen mentori.

Minä pidin eniten ja löysin eniten itsestäni luvussa Miten kommunikaatio vaikuttaa? Naiset vähättelevät itseään sanoilla: vain, tavallaan, yritin, koitin, anteeksi. "Minä koitin tehdä tämän hyvin."; "Tämä nyt vain on tällainen."; "Anteeksi kun en voinut vastata puheluun."

Jenni Janakka painottaa: älä pyydä anteeksi, jollet ole tehnyt mitään, josta pitää pyytää anteeksi. Oivalsin, että minä käytän sanaa "anteeksi" turhan usein. Myös sanaa "vain" käytän liikaa. Eli vähättelen itseäni jonkin verran.

Kirjasta jäi jälkituntona mieleen, että Janakka on todella tarmokas,  empaattinen, vaikeuksia kaihtamaton ja rohkea nainen. Jotakin hänen energiastaan vyöryi mieleeni kirjaa lukiessa.

Miltä kirja sinusta vaikuttaa?

Tunteiden voima

Minä olen kyllä aika lailla tunteiden vietävissä. Välillä pitää pysähtyä. Hengittää oikein syvään. Huokaista. Ajatella, että nyt järki käteen tai päähän tai minne vain. Tämän jälkeen pystyn pohtimaan tilannetta rauhallisemmin. Usein tasapaino löytyy.

Monesti, kun ihminen joutuu vaikeaan tilanteeseen, hän saa neuvoksi: Kuuntele sydäntäsi, seuraa tunteitasi.

Tämä ei ole kovinkaan hyvä neuvo. Tunteet tulevat ja menevät ja kieppuvat. Omat tunteet on hyvä tiedostaa. Mutta niitten seuraaminen tekee kyllä elämästä epämääräisen, harsuisen.

Tunteet ovat hyvä neuvonantaja yksinkertaisissa asioissa, esimerkiksi menenkö elokuviin. Monimutkaisissa asioissa tunteita ei kannata seurata. Amerikkalainen psykologi Jonathan Haidit on kuvannut hyvin tunnetta ja järkeä: Järki ja tunteet ovat kuin norsu ja sen ratsastaja. Ratsastaja on järki, joka kuvittelee, että norsu eli tunteet kulkee sinne, minne ratsastaja haluaa. Mutta jos norsu haluaa jotakin muuta, kyydissä keikkuva ratsastaja  ei voi asialle mitään. Ongelmaa vielä lisää se, ettei norsu ja ratsastaja puhu samaa kieltä.

Ihmisillä on vahva harhakäsitys, että teemme aina päätöksiä järjellä, vaikka monesti tunteet hallitsevat niitä.

Välillä järjen seuraaminen voi olla vaativaa, ja aivot haluaa välttää kuormitusta. Tunteet tarjoavat nopeita ratkaisuja. Siksi niin sanotut fiksutkin ihmiset tekevät joskus hölmöjä ratkaisuja.

Ulkoinen maailma on kaikille sama, mutta seitsemän miljardia ihmistä kokee sen jokainen omalla tavallaan. 

Mistä tunteet sitten tulevat? Perustunteet eli viha, ilo, pelko, inho, suru ja hämmästys pohjaavat kaikkia ihmisiä yhdistäviin biologisiin vaikutuksiin. Kulttuurista riippumatta ihminen kokee inhoa vaikkapa tulehtuneen ja märkivän haavan nähdessään.

Se on hämmentävää, kuinka vähän näihin perustunteisiin voi vaikuttaa. Kun ihminen opiskelee vaikka vuoden viulun soittoa, hän oppii soittamaan sitä.

Mutta jos ihmiselle on kehittynyt esimerkiksi fobia, neuroottinen pelko,  tai ahdistus, näistä pois oppiminen ei olekaan kovinkaan helppoa.

Syy löytyy tunteita säätelevästä aivojen limbisestä järjestelmästä. Se pystyy vaikuttamaan puhetta ja ajattelua säätelevään aivokuoreen muun muassa lamauttamalla pelästyneen ihmisen puhekyvyn. Mutta takaisin päin yhteys on heikko. Siksi tunteita ei voi aina käskeä, vaikka haluaisi. Suru ei häviä järkeilemällä. Kielletty rakkaus ei lopu toivomalla.

Tunteisiin reagoiminen vaihtelee. Joku voi yrittää hallita ahdistusta lenkkeilemällä. Joku voi turvautua itsensä viiltelyyn - jotta ruumiillinen kipu voittaisi hetkeksi henkisen kivun. Joku purkaa huonoa oloa ystävälle. Joku juo ahdistukseen. Joku soittaa kitaraa.

Kukaan ei synny viiltelijänä tai kitaristina vaan tällaiset  tunteiden hallintakeinot ovat yleensä henkilöhistoriassa opittuja.

Ihminen ei voi valita itse tunteitaan. Mutta siihen voi vaikuttaa, miten tunteeseen reagoi: Huutaako vihansa työkaverin päälle, lähteekö lenkille, tarttuuko pulloon vai juttelee ystävän kanssa.

Neuvot ei päde tilanteisiin, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Läheisen kuolemasta aiheutuvaa surua ei voi välttää, vaikka haluaisi. Pahin suru kestää noin kolme vuotta.

Mitkä tunteet on sinulle vaikeaa hallita? Vai oletko jollakin tapaa vapaa ikävistä tunteista?

Lähteet Helsingin Sanomat 10.1.2019, kuvat omat