Näytetään tekstit, joissa on tunniste syli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syli. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. maaliskuuta 2022

Puhutaanko parisuhteessa tarpeeksi?

 


Me puhutaan miehen kanssa mielestäni tarpeeksi. Usein ei tarvitse kysyäkään keskustelun aluksi, mitä kumppani ajattelee. Sen näkee jo ilmeistä ja eleistä, ja aistii intuitiivisesti. Totta kai puhutaan sitten siitä tunteesta tai asiasta, mikä vaivaa kumppania.


Ongelmia on kiukun purkamisessa, koska se menee helposti huutamiseksi. Oikein puhkeaa kukkaansa tai täyteen loistoonsa. Saatan heitellä astioita seinään. Sovimme kuitenkin riidat nopeasti. En osaa pitää mykkäkoulua lainkaan. Puhumme myös paljon ilmastokriisistä, Ukrainan tilanteesta, politiikasta ja maailman tapahtumista. Parannetaan maailmaa. Yhdessä se on helppoa ja antoisaa.


Suhteen alussa puhuminen on monista helppoa ja runsasta. Tekee mieli keskustella vaikka läpi yön. Vuosien saatossa puhuminen voi kuitenkin vähentyä huomattavasti, jopa melkein kokonaan.


Monet ajattelevat suojelevansa suhdetta sillä, etteivät kerro siihen liittyviä ikäviä asioita kumppanilleen. Mutta puhumattomat asiat vaikuttavat paljon suhteen ilmapiiriin. Jopa enemmän kuin ääneen lausutut asiat. Ja itse asiassa se, miten puhutaan on tärkeämpää kuin se, mistä puhutaan. Äänensävyllä, ilmeillä ja elekielellä on vähintään yhtä suuri vaikutus kuin aihevalinnoilla.

  


Amerikkalainen psykologi ja pariterapian uranuurtaja John Gottman on tutkinut paljon parisuhteen onnistumisen ennusmerkkejä. Hänen mukaansa myönteisen ja kielteisen vuorovaikutuksen suhteellinen osuus on tärkein suhteen pitkäaikaista ennustetta määrittävä tekijä.


Mitä enemmän suhteessa on kielteistä vuorovaikutusta, kuten kumppanin vähättelyä ja kritisointia, sen todennäköisemmin pari eroaa.


Oma keskustelutapa syntyy osin myös lapsuuden kiintymissuhdemallien mukaan. Jos lapsena ei ole sallittu tunteista tai vaikeista, kipeistä aiheista puhumista, on se aikuisenakin haastavaa. 


Jos esimerkiksi kaipaa kumppanin tukea ja syliä, mutta kokee sen pyytämisen vaikeaksi, saattaa alkaa vaatia huomiota kiukuttelemalla puhumisen sijaan.


Suhteessa olisi hyvä oppia keskustelemaan erityisesti pettymyksistä, koska myös kumppanit tuottavat toisilleen usein pettymyksiä. Pettymyksen kaataminen toisen päälle syyttelemällä tai mököttämällä vaikuttaa parisuhteeseen kielteisesti. Kumppanin tunteen sietäminen on tässä tilanteessa tärkeämpää kuin suoraan ratkaisuyrityksiin kiiruhtaminen. Olemalla hiljaa ja myötätunteisesti läsnä, antaa luvan tuntea myös vaikeita tunteita turvallisesti.




Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 3.3.2022, kuvat omat

  

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Ihminen tarvitsee kosketusta



Kuinka ihanaa oli aikoinaan tyttärien ollessa vielä vauvoja hoitaa heitä. He saivat vauvahierontaa, paljon syliä ja rakkautta. Vielä alakouluiässä he tulivat syliin tankkaamaan rakkautta. Nykyisin toisen tyttären kanssa halaamme aina, kun hän tulee kotiin. 

Minä tykkään koskettaa ihmistä käsivarteen tai olalle aivan arkisissakin keskusteluissa.



Vanhempani oli suurta sodanjälkeistä ikäluokkaa.  Heitä ei lapsena kauhean paljon - jos yhtään -  koskettu. Silti vanhemmat koskettivat minua. Isä nappasi syliin. Äiti letitti hiukset ja harjasi hiuksiani, ja jos kapusin hänen syliin, hän salli sen.


Suurten ikäluokkien koskemattomuuden malli johtuu ehkä sotavuosista. Isät olivat viisi pitkää vuotta sodassa. Ja palasivat kotiin traumoineen. Lapset saattoivat jopa pelätä heitä.


Äidit selvisivät tilanteesta omaksumalla sisukkuuden ihanteen. Töitä tehtiin hurjasti, ja lapsia hoivattiin, kun ehdittiin.

Arvo Ylpön opit oli ankarat. Vauvaa sai syöttää tasan neljän tunnin välein. Vauvat itkivät nälkäänsä. Kovan itkun ajateltiin vahvistavan keuhkoja.


Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen on tutkinut koskettamista. Hän keräsi yhdessä Suomen kirjallisuudenseuran kanssa kirjoituksia koskettamisesta eri ikäisiltä ja eri puolilla Suomea asuvilta ihmisiltä. Kirjoituksia kertyi 61.

Noin puolet kirjoittajista totesi, että he olivat kärsineet koko ikänsä rakastavan kosketuksen puutteesta.


Monelle tutkimukseen osallistuvalle oman kosketushistorian läpikäyminen oli kivulias prosessi. Useat kommentoivat, että aihe oli liian vaikea. Muisteleminen sai aikaan päänsärkyä ja vapinaa.

Kaikkein selvimmin kirjoituksista oli aistittavissa epämääräinen, ääneenlausumaton kipu, joka liittyi kosketuksen kaipuuseen.

Miten sinä suhtaudut kosketukseen?






Lähteet: Helsingin Sanomat 14.2.2019, kuvat omat