Kaikilla meillä on valtaa - ainakin lapsiimme. Minulla on lasteni lisäksi valtaa oppilaisiin. Mutta minusta se on jotenkin kiusallista. Asettua toisten yläpuolelle. Vaikka olisi kuinka paljon enemmän elämänkokemusta ja tietoa.
Haluan olla demokraattinen opettaja. Ja olenhan minäkin tavallaan oppilas. Opin oppilailta paljonkin: Uusia tuoreita näkökulmia. Välittömyyttä. Ja suloista nuoruuden ehdottomuutta. Se on virkistävää!
Haluan olla demokraattinen opettaja. Ja olenhan minäkin tavallaan oppilas. Opin oppilailta paljonkin: Uusia tuoreita näkökulmia. Välittömyyttä. Ja suloista nuoruuden ehdottomuutta. Se on virkistävää!
Psykologian professori Dacher Keltner on kirjoittanut kirjan nimeltään The Power Paradox. Sen mukaan vallan saanut menettää nopeasti juuri ne kyvyt, jotka arvostuksen saamiseen alunperin tarvittiin, Todellinen vaikutusvalta ansaitaan edistämällä yhteistä hyvää. Tämä kirjoitus ei sitten liity mitenkään minun pomoon.
Juovuttava vallantunne voi kuitenkin nostaa ihmisessä esiin huonot puolet - ja saada hänet toimimaan kuin sosiopaatti.
Valta voi tehdä hyvin impulsiiviseksi ja heikentää empatian kykyä. Se voi saada johtajan kohtelemaan huonosti alaisiaan. Aliarvioimaan. Kyttäämään. Nolaamaan. Aivan kuin alainen olisi johtajan koira.
Vallan juovuttavaa vaikutusta vastaan voi taistella suhtautumalla nöyrästi etuoikeuksiinsa. Itseanalyysillä. Keskittymällä itsensä sijaan alaisiinsa. Johtaja voi - parhaassa tapauksessa - oppia tietoisesti torjumaan itsekkäät yllykkeet.
Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2017, kuvat Pexel
