Mutta kysymys lilluu keski-ikäisen naisen ajatusten anatomiassa. Vaikka olimme matkoilla - road tripillä Länsi-Suomessa -, ja se virkisti todella paljon paniikkikohtauksista huolimatta, ajattelen työtä liikaa. Olin myös lomareissulla viikon täysin someton. Kännykällä otin vain kuvia.Tämän jälkeen en kirjoita enää näistä työpohdinnoista.
Kirjoittamani runot jäsentävät minulle eloani ja oloani:
Minulle opetettiin paljon.
Se kaikki tuntuu nyt turhalta
kun käsittämätön tuuli
elää merkityksellistä elämäänsä.
Kaikenvärisenä liikkuu puissa ja taivaalla
täytenä ja voimakkaana
itsessään ja kaikkialla.
Minä opin paljon.
Minulle jäi
vain raskaat sanat
ja elämä
aina jossakin muualla.
Pikkaisen omalaatuinen tiikerikakku vuoka jauhotettuna kaurahiutaleilla
Mutta se järki? Olen tällä hetkellä valmis aloittamaan työt. En saa oikein aikaani kulumaan kotona. Tunnen itseni luopioksi, heittiöksi, huithapeliksi, houkaksi. Tunnetasolla olen varmaankin osan noista. Osittain tämän takia minulle on esimerkiksi tullut leipomisvimma. Olen leiponut juustosarvia, tiikerikakkua, pullaa, vaniljaruusuja, mokkapaloja, karjalanpiirakoita, ryynirieskaa, ohrarieskaa, sämpylöitä, ruisleipää, kaalipiirakkaa, mustikkapiirakkaa...Muu perhe on tähän tyytyväinen.
Kaalipiirakka
Lisäksi minusta tulee sosiaalinen erakko, koska olen miltei koko ajan kotona. Seinät kaatuu päälle; olen katveessa ja vain tuherran jotakin.
Ja on aivan typerä kotoa opittu käsitys, että ihminen ei lue päivällä kirjaa vaan tekee kotitöitä. "Saan" nauttia lukemisesta vasta illalla ja yöllä sängyssä. Lehtiä "saa" lukea. Olen viime aikoina nauttinut suunnattoman paljon Margaret Atwoodin kirjasta Sokea surmaaja ja Haruki Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen-kirjasta. Molempia luen toista kertaa, nauttien nyt juonen sijaan myös upeasta tekstistä. Molempien lukemisesta on kymmenisen vuotta aikaa; juonetkin ovat unohtuneet.
Onhan minulla ihan järkevääkin tekemistä. Siivousta, ystävien treffaamista, ruoanlaittoa, pyykin ja astioitten pesemistä, halkojen tekemistä, puutarhahommia... Vanhassa rintamamiestalossa ei lopu tekeminen.
Tuntuu, että kulmikkaat ajatukset eivä mahdu pääni sisään.
Mutta onneksi minulla on vielä elämännälkä!
Onhan minulla ihan järkevääkin tekemistä. Siivousta, ystävien treffaamista, ruoanlaittoa, pyykin ja astioitten pesemistä, halkojen tekemistä, puutarhahommia... Vanhassa rintamamiestalossa ei lopu tekeminen.
Tuntuu, että kulmikkaat ajatukset eivä mahdu pääni sisään.
Mutta onneksi minulla on vielä elämännälkä!