Positiivisuus auttaa kohtaamaan haasteita ja ottamaan riskejä. Liiallinen positiivisuus voi johtaa negatiivisten tunteiden kieltämiseen eli toksiseen positiivisuuteen.
Yltiöpositiivinen ihminen ei osaa pysähtyä ongelmien ääreen vaan kieltää ne. Hän on hyvä keksimään, miten asioista pääsee yli - ei miten niihin voisi paneutua ja ehkä oppia jotakin.
Kyllähän elämän vaikeissa paikoissa tsemppihenki on paikallaan. Optimisti voi selvitä elämän vaikeista tilanteista paremmin kuin pessimisti, koska optimisti uskoo, että asiat lopulta järjestyvät.
Joskus jopa yltiöpositiivisuus kannattaa, ilman sitä emme välttämättä uskaltaisi kohdata haasteita ja ottaa riskejä. Ongelmia saattaa syntyä kuitenkin siinä vaiheessa, kun ihminen ei huomaa elämäänsä ilmautuvia negatiivisia tunteita ja asioita vaan kääntää ne väkisin positiivisiksi.
Jos käytämme puolustusmekanismeja liikaa ja kiellämme realiteetit, emme käy läpi tärkeää kehitystehtävää itsemme kanssa vaan ohitamme kaiken työn, joka henkisellä puolella pitäisi tehdä. Tunteet kertovat meille itsestämme kokonaisuutena. Tutkimusten mukaan ihmisen päivän aikana kokemista tunteista 20-50 prosenttia on kielteisiä. Jos ne ohitetaan, menetetään paljon informaatiota itsestä.
Syitä toksiselle positiivisuudelle on monia. Osalle se kumpuaa lapsuudesta: jos pettymykset on opetettu lakaisemaan maton alle, kuinka niitä osaisi kohdata aikuisenakaan?
Myös sosiaalinen media saattaa vaikuttaa. Kun Instagram-virtaa hallitsee yltiöpositiivisuus, vastaavan elämänasenteen voi omaksua huomaamatta itselleenkin.
Toksisesti positiivisen ihmisen käytös heijastuu elämän jokaiselle osa-alueelle, myös ihmissuhteisiin. Toksisesti positiivinen ihminen saattaa sanoa avioeroa läpi käyvälle ystävälle, että kyllä kaikki taas parin kuukauden jälkeen on hyvin. Vaikeuksien kanssa kamppailevasta ystävästä saattaa tällöin tuntua, että ystävä ei ota häntä tosissaan. Ystävälle pitää antaa lupa myös negatiivisiin tunteisiin. Vaikeassa tilanteessa voi vaikka sanoa, että olen tässä ja kuuntelen.
Työelämässä toksinen positiivisuus voi pahimmillaan edesauttaa työuupumuksen syntymistä. Jos ihminen ei osaa arvioida voimavarojaan realistisesti, käy helposti niin, että hän yliarvioi ne ja tekee enemmän, mihin voimavarat riittävät.
Ystävät saattavat ottaa etäisyyttä yltiöpositiiviseen ihmiseen, sillä he kokevat, että hän ei ole keskusteluissa aidosti läsnä. Usein myös parisuhteet toistavat samanlaista kaavaa, sillä tyypillistä on, että suhteen ongelmia ei huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Lähteet: Helsingin Sanomat 29.10.2020, kuvat omat