Työntekoon ja kirjoittamiseen on vaikea keskittyä, ja mieli harhailee someen. Onko minulla tarkkaavaisuushäiriö? Ennätyksellisen usea suomalainen pohtii nyt tähän tyyliin. Pandemia sai aikaan voimakasta itsearviointia.
Tässä jutussa on psykiatrian professori Jyrki Korkeilan ajatuksia. Hän kertoo, että vastaanotolle tulijat: "Välillä lähes kaikki asiakkaat ovat liikkeellä samalla asialla." Eli haluamassa adhd-diagnoosia. Adhd:tä epäilevien määrä räjähti pandemian aikana.
Erityisesti 20-40-vuotiaat hyvin koulutetut ja vaativassa työssä olevat naiset epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriö add:n oirekirjoa.
Add on adhd:n alalaji, jolle on tyypillistä kyvyttömyys keskittyä yhteen asiaan pitkään. Add:hen ei yleensä liity ylivilkkautta, joka on adhd:n tunnetuimpia oireita. Add ei niin sanotusti näy päällepäin. Yleensä add:ta sairastavat ovat mieluummin sisäänpäin vetäytyneitä kuin levottomia.
Julkisuudessa on käsitelty sitä, että tyttöjen ja naisten adhd tunnistetaan huonommin kuin poikien ja miesten. Tämä on myös Korkeilan mielestä aivan totta.
Kun kyse on todellisesta tarkkaavuuden häiriöstä, on yleensä vaikeuksia selvitä työssä ja opinnoissa.
Add:n kaltaisia muistitoimintojen ja keskittymiskyvyn ongelmia voivat aiheuttaa myös stressi ja kuormittuminen, samoin ahdistus ja masennus.
Mutta add:ssä oireet ovat jatkuneet läpi elämän systemaattisesti. Vaikeuksia on ollut jo nuoruusiässä.
Korkeilan mukaan, kun adhd käsitteenä näkyy paljon julkisuudessa, oman elämän vaikeuksia voi alkaa heijastella sen kautta.
Ne, joilla add todella on, eivät saa tyypillisimmillään vietyä yhtäkään koulutusta läpi, työllistyminen ei onnistu, ja arjessa on hankaluuksia. Vaativassa työelämässä voi alkaa epäillä, että itsessä on vikaa, vaikka vika olisi työelämän paineissa.
Esimerkiksi ranskalainen filosofi Paul Virilio on kirjoittanut siitä, miten kaikki kiihtyy. Työelämän tahti ja koko muukin elämä. On aivan luonnollista, että aina ei pysty keskittymään. "Ympäristöstä tulevat vaatimukset keskittymiseen ovat suurempia, mitä luontainen kykymme on."
Vertailu muihin saa aikaan herkästi epäilyn siitä, että on itse puutteellinen. Vertailussa on kuitenkin paljon kuvittelua.
Nyt aikuisikään on tullut sukupolvi, jolle älylaitteet ovat olleet arkipäivää varhaisesta nuoruudesta alkaen. Samoin myös sosiaalinen media, jota vilkuillaan silloinkin, kun katsotaan samaan aikaan sekä televisiota että keskustellaan. Tämä rapauttaa keskittymistä.
Moni joutuu suorastaan paniikkiin, jos puhelin jää kotiin. Pitkästymisestä on tullut vierasta. Kun älylaitteeseen takertuu, voi tulla samanlaisia oireita kuin tarkkaavuuden häiriössä.
Joillakin add:n epäiliöistä voi olla toki se lievänä.Sille ei todennäköisesti tarvitse tehdä mitään, jos opinnot ja työt ovat sujuneet aivan hyvin. Diagnoosi tulee tehdä riittävällä varmuudella.
Diagnoosikaan ei tuo suoraa lääkityksen tarvetta. Add oireiden on oltava keskivaikeita eli tavanomaista arkea haittaavia, jotta lääkityksestä on todennäköisesti hyötyä.
Korkeila sanoo, että esimerkiksi tviittaukset siitä, miten lääkityksen voimin vaikkapa siivoaminen yhtäkkiä sujuu kuin tanssi, voivat houkutella havittelemaan lääkitystä itselleenkin.
"Kyllä jokainen ihminen varmasti tunnistaa sen, että kokee välillä siivoamisen vastenmieliseksi tai että jotkut asiat jäävät vähän rempalleen." Joillakin ihmisillä elämänhallinta voi persoonallisuuden piirteiden vuoksi olla heikompaa kuin toisilla. Kyse ei ole aina häiriöstä.
Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 13.10.2022, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!