Psykoterapeutti Ville merinen sanoo: "Kun kriisi uhkaa, ihminen pyrkii luonnostaan hankkimaan tietoa, jotta hän voi yrittää hallita tilannetta paremmin."
Jos lähellä tapahtuu jotakin pelottavaa, kuten Ukrainan sota ja koronapandemia, ihmisellä on tarve katsoa, mistä on kyse. Ihmisissä on sisäänrakennettu uteliaisuus pelottavia asioita kohtaan.Tietyistä nettisivuista ja uutislähetyksistä tulee rutiini, ja pian kierre on valmis.
Usein luetaan sellaistakin, josta tiedetään, ettei se tee hyvää. Etenkin keskustelupalstoilta löytyy sekopäitä, joille sota on mahdollisuus purkaa omia patoutumiaan trollaamalla ja jakamalla huuhaa-informaatiota.
Jatkuvien negatiivisten ja surullisten uutisten lukemiselle on annettu oma nimikin: doomscrolling eli tuomioselailu. Tuomioselailu vie mielen kohti synkkyyttä. Ihminen ei jaksa enää tehdä normaaleita asioitakaan kuten ennen tai asiat voivat alkaa tuntua turhilta. Mitä järkeä omalla hyvällä elämällä, kun toiset kärsivät sodassa?
Mediakäytön tiheydellä, kestolla ja monipuolisuudella on tutkitusti yhteys lisääntyneisiin masennusoireisiin, ahdistukseen ja pelkoihin. Erityisesti somen käyttö liittyy voimakkaampaan psyykkiseen rasitukseen.
Etenkin nuorilla voi olla paha olo: Ukrainan tilanne pelottaa ja itkettää jopa päiväkausia. Leviääkö sota Suomeen? Miksi ukrainalaisten pitää kärsiä?Nuoret ovat aikuisia alttiimpia ahdistumiselle, koska heidän ajattelunsa on vasta kehittymässä.
Useat suomalaiset ovat valjastaneet turhautumisensa ja huolensa auttamisen energiaksi. Esimerkiksi Unicef ja Kirkon Ulkomaanapu ovat saaneet lahjoituksia poikkeuksellisen nopeasti ja paljon.
Uutisvirran seuraamista kannattaisi rajoittaa silloin, jos normaali arki ja hyvinvointi alkavat kärsiä, tai jos käytöstä tulee addiktiivista.
Puhelimen käyttöään voisi rajata sopimalla itsensä kanssa, että katsoo uutiset vain aamulla, kolmelta iltapäivällä ja illalla.
Lähteet: Helsingin Sanomat 3.3.2022, kuvat Pexels
Olet ihan oikeassa ja aluksi selasin ihan koko ajan, koska hain myös turvaa samalla, ettei pahin vaan ole tapahtunut. Ja onhan se tapahtunut. Nyt olen rajoittanut aamuun ja iltaan ja lyhyemmän ajan, koska aloin voimaan niin huonosti. Samalla syyllistän itseäni, että muistaako kohta kukaan, onko tämä aiheen väljähtämistä ja näin käy kaikille lopuksi. Toivottavasti ei. En voi edes kuvitella miltä tuntuu olla sodan keskellä, kun meitä ahdistaa jo uutiset.
VastaaPoistaTähänkin liittyy häpeä, mikä määrä uutisia olisi riittävää lukea-Ukrainan vuoksi.
Sydämellistä viikkoa Marja. <3
Kiitos Tiia kommentistasi. Olet saanut rajattua uutiset hyvin. Eihän se meistä uutisten lukijoista riipu, ihmisten kärsimys. Ja voi olla todella huolissaan, vaikka ei seuraisi uutisia koko ajan. Aina on suru viattomien ihmisten kärsimyksen vuoksi. Minä lahjoitin rahaa Unicefin kautta. Jotakin konkreettista sentään.
VastaaPoista