Me ihmiset olemme hyvin erilaisia sen suhteen, haluammeko valtaa. Minä en halua kodin ulkopuolista - kotona olen melkoinen valtiatar - valtaa. Valta tuo suuren vastuun. Se stressaisi minua liikaa. Veisi pois ajatuksia omilta asioilta, pohdinnoilta ja jutuilta. Taidan olla kuin Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija. Istua kannon nokassa ja ajatella sinisiä ajatuksia. Niin kuin Kainuun vaarat. Sieltähän olen kotoisin.
Haluan kantaa vastuuta vain perheestäni ja läheisistä. Kokea rakkautta ja hyvinvointia.
Haluan kantaa vastuuta vain perheestäni ja läheisistä. Kokea rakkautta ja hyvinvointia.
Arkielämässä valta voi näkyä siinä. Että jotakuta kuunnellaan muita tarkemmin ja hänen tunteensa otetaan hyvin huomioon.
Joskus vallankäyttö on huomaamatonta. Esimerkiksi avuttomuutta esittävä voi puolittain pakottaa muut tekemään, mitä hän haluaa.
Myös jatkuva myöhästely on vallankäyttöä. Myöhästelijä ikään kuin osoittaa valtaansa odotuttamalla itseään.
Vallanhalua pidetään yleensä kielteisenä asiana. Ja toisinaan vallanhalun taustalla voikin olla itsetunto-ongelmia. Silloin ihminen pönkittää itsearvostustaan määräilemällä muita ja osoittamalla valtaansa.
Psykoanalyytikkojen mielestä vallanhalu johtuu oidipaalikonfliktista: Ihminen on jäänyt jotenkin kiinni lapsena koettuun nöyryytyksen tunteeseen oidipaalisen kilpailun häviämisestä.
Oidipaalikonflikti tarkoittaa sitä, että 3-5-vuotiaana lapsi "rakastuu" vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Poika "rakastuu "äitiin ja tytär isäänsä. Esimerkiksi poikalapsi haluaa syrjäyttää isänsä ja voittaa äidin kokonaan itselleen.
Vähitellen poika huomaa, että ei voita taistelussa isäänsä. Tämä on poikalapselle nöyryyttävää. Parhaimmissa tapauksissa poika vähitellen huomaa toiveensa mahdottomuuden. Ja luopuu taistelusta saada äiti kokonaan itselleen. Tämän jälkeen poika alkaa samaistua isäänsä. Isästä tulee miehen malli.
Alitajuinen muisto hävitystä kilpailusta saattaa ohjata etsimään hyvitystä auktoriteettien kukistamisesta ja vallan voittamisesta itselleen.
Suuri valta ja johtajuus saattaa nostaa ihmisen muita korkeammalle. Ja myös eräänlaiseen henkiseen yksinäisyyteen. Johtajan odotetaan olevan puolueeton ja vahva. Hän ei voi ilmaista tunteitaan ja heikkouksiaan yhtä vapaasti kuin muut.
Vallankäyttäjä on myös jatkuvan kritiikin ja arvostelun kohteena. Jotta tämän kaiken kestäisi - ja pysymisen hyvänä johtajana - on oltava psyykkisesti vahva. Ikävä kyllä näin ei aina ole.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista johtajistasi?
Lähteet: kuvat omat
Minulla ei ole kokemuksia valtaa pitävistä johtajista omassa elämässäni mutta joitain vallanhaluisia työkavereita on joskus ollut. Parisuhteissanikaan joita on ollut vaan kaksi en ole tuntenut että toinen mitenkään pitäisi valtaa mutta tiedän parisuhteita ja avioliittoja joissa näin on. Kaikenlaisia konsteja kylläkin on tullut nähtyä vallan pidossa,toisilla on taito käsitellä vallanpitäjää huomaamattomasti oveluudella.Lapsuus tuli vietettyä perheessä jossa oli kokoajan valtataistelu. Minusta tuntuu että huono itsetunto voi alunperin olla vallanpitäjälläkin ja sitten pidetään vallan alla muita huonoitsetuntoisia, liekö näin ? Minä myös saan olla kotioloissani valtiatar niinkuin si kin, saan päättää miten elän, ei tarvitse keneltäkään lupia anoa, no minullahan ei olekkaan virallista aviomiestä esimerkiksi. Hyvää jouluviikonjatkoa Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentista.Varmaankin monella vallanpitäjällä kuten sanoit on ehkäpä huono itsetunto jota yritetään pönkittää vallalla ja pidetään vallan kohteina muita huonoitsetuntoisia. Jännä että sinulla on ollut vallanhaluisia työkavereita. Oli taatusti vaikeaa tulla heidän kanssaan toimeen! Hienoa että parisuhteesi ovat olleet tasa-arvoisia. Toinen ei ole pitänyt jöötä.Ikävä jos lapsuuden perheessä oli usein meneillään valtataistelu. Ehkä opit siitä jotakin. Mukavaa tiistai päivää sinulle!
PoistaJännä ajatus tuosta myöhästelystä ja vallasta, en olisi osannut ajatellakaan noin. Itse yritän aina olla ajoissa, ettei nyt minua ainakaan tarvitsisi odotella.
VastaaPoistaMinä olen ennemminkin palvelija, kuin vallanpitäjä - se on tullut selväksi elämässä - ja tykkäänkin olla avuksi, ja se on minulle luontaista.
Valta ja vastuu käy käsittääkseni käsikädessä, joten vallan tavoittelulla on myös nurjatkin puolensa.
Tämmöisiä ajatuksia nyt, työpaikan kahvitauolla.
Mukavaa päivää sinne!
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Minäkin yritän olla ajoissa. Ja hyvin usein olen liian ajoissa. Hienoa että elämässäsi olet ymmärtänyt, mitä olet ja olet tilanteeseen tyytyväinen. Nimenomaan se on tärkeää, että on rooliinsa tyytyväinen. Eikä se ole jonkinlainen pakko. Vaan sujuvaa elämää. Hyvää tiistai päivää sinulle!
PoistaPuhuttelevia kuvia.
VastaaPoistaEn ole ajatellut myöhästelijää vallankäyttäjänä, paremminkin aikavarkaana.
En myöskään ole yhdistänyt vallankäyttöä huonoon itsetuntoon, vaan enemmän kunnianhimoon.
Aina oppii uutta.
Olen käyttänyt valtaa kotona melkoisesti ja olen perustellut sen hyvällä organisointikyvylläni, jota on tarvittu, kun perhe on ollut suurimmillaan. Nykyisin meillä vallitsee demokratia.
Hyvää illan jatkoa!