Oikeastaan pukeutuminen on minulle leikkimistä. Vapaata työasioiden ajattelemisesta. Kaikissa näissä vaatteissa voin mennä kyllä töihinkin. Bailuasut ovat asia ihan erikseen. Ne ovat erilaisia...ehkä näyttävämpiä, kenties.Kuvien kaikki vaatteet ovat vuosia vanhoja, joten en luettele niiden merkkejä. Ostopaikkoina ovat olleet: Tarjan muotipuoti, Vila, HM, Zalando ja ulkomaanreissujen tarjonta.
Tässä postauksessa siis tunneviritelmä asukokonaisuuksia. Jos nyt mistään kokonaisuuksista voi minun kohdallani puhua. Pönötän näemmä taas tuossa pönttöuunin edessä. Siinä kun sattuu olemaan eniten valoa meille aloitteleville "valokuvaajille". Teen asialle jotakin. "Valokuvaamme" mieheni kanssa vaikka ulkona, kun tulee lämpimämmät ilmat. Nämäkin kuvat on otettu nopeasti ja impulsiivisesti vähän kiireessä aamulla ennen töihin lähtöäni. Kirjoitan tätä blogiani nyt töitten, lenkin ja ruuan jälkeen.
Unohdin edellisessä postauksessa kirjoittaa, että olen saanut ensimmäisen itsenäisen uuden oppimiskokemuksen. Minua ovat suuresti auttaneet ATK:ta opettava työkaverini ja lisäksi olen alkanut nojautumaan myös toiseen työkaveriin. Mutta itsenäinen oppimiskokemus oli eilen se, että ihan itse sain ladattua kuvia maksuttomalta kuvasivustolta. Tosin kaikki lataamani kuvat eivät tulleet minun kirjastooni. En tiedä, miksi. Miksi? Kaipa se kuuluu tähän digiaikaan. Tietynlainen epäselvyys ja epävarmuus, suurpiirteisyys, huolimattomuus, huolettomuus, näköalattomuus...Käsken itseäni:"Nyt lopetat tuon iänikuisen jaarittelusi, Marja, ja käyt toimeen. Tunnepukeutumiseen.."
Huomasin nyt, että asiallinen ope-olo on hävinnyt jonnekin tiedostojen loputtomiin sokkeloihin. No, ollaan ilman sitä. Uusia kuvia en jaksa poseerata ja aina vähän vaivautuneen näköisenä. Mutta tämäkin on oppimiskokemus-kysymys, joka selkenee ajan kuluessa.
Naisellinen-olo seuraavaksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!