Surutyöni 127.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty kuolinsyytutkimuksessa. Teen edelleen surutyötä.

Joulu oli aivan sellainen, kun suunnittelin. Herkuteltiin miehen kanssa kolme päivää: ruokaa, leipomuksia, suklaata. Osin se oli minulle rennon juhlimisen lisäksi lohtusyömistä. Surin Veraa niin paljon. Ei juotu glögiä ja punaviiniä kuten Veran kanssa oli tapana.

Luin paljon. Finlandia palkitun Iida Rauman kirjan Hävitys: Tapauskertomus, Nobel palkitun Annie Ernauxin kirjan Vuodet ja Riikka Pulkkiselta  kirjan Vieras. Ernauxin teksti on hyvin visuaalista ja herkullista. Iida Rauman kirja on aistivoimaista ja samalla täsmällistä, mutta alkoi junnaamaan keskivaiheilla.

Rakstuin aikoinaan oitis Riikka Pulkkisen Reuna-kirjaan. Niin runollista kieltä, kauniita virkkeitä ja kuitenkin juonen juoksutusta. Mutta unohdin lainata häntä moneen vuoteen. Nyt luen hänen Paras mahdollinen maailma ja Lumo.

Tunnetila nyt:

Suru kuin läimäys vasten kasvoja.

Terävä tuskan puukko puhkoo silmäni,

enkä näe surulta mitään.

Hämärä maa, kuvat, mielikuvat.

Öisin pillastuneet hevoset laukkaa, laukkaa.

En jaksa enää.

En ilman sinua Vera.

Nykyisin välillä olen niin lamaantunut, että jaksan tuskin hengittää. Välillä taas puuhaan kaikenlaista kärsimättömästi. Ikään kuin pakenen paniikkikohtausta. 

Jotkut sanovat ahdistuksesta, että se pitäisi vain ottaa vastaan, tutkia sitä ja päästää se sitten menemään.  Jumalauta, tuo ei sovi minun ahdistukseen. Se ottaa nopeasti vallan mieleen ja kehoonkin. Tulee väkivaltaisesti sisääni. Voi johtaa paniikkikohtaukseen. Ei siinä paljon tutkita sitä ja päästetä menemään. Olen täysin ahdistuksen vallassa.

Tässä surussa on onneksi jo vaihe, että pystyn näkemään tulevaisuuden parempana, en varsinaisesti valoisampana. On toivoa, että opin elämään surun kanssa, vaikka aina se säilyy. Opin elämään surun kanssa.

Käytiin miehen kanssa torstaina Helsingissä miehen isää tapaamassa. Mieheni vastaa hänen laskujen maksamisesta. Isä ei saa lähetettyä niitä meille, joten haetaan ne 300 kilometrin päästä. Olin todella iloinen, että isä oli pirteä ja terävä. Aina hän on ollut hidas. Isällä on alkava Alzheimer, mutta hän on hyvässä kunnossa 82-vuotiaaksi.

Matkalla syötiin hampurilaisateriat ja pullaa perillä. Hah, ehdinkin laihduttaa kaksi päivää. En ole moneen vuoteen syönyt pikaruokaa. Ranskalaiset olivat hyviä, mutta kasvishampurilainen oli täysin mauton. Varmaankin tarkoituksella, että kelpaa kaikille kuin pienten lasten Piltti-ruoka.

Mutta:

Mukavaa Uutta Vuotta kaikille!

Kuvat oma  ja Pixabay  

Niskajumituksen syy voi olla suussa

 

Purentalihasten jumiutumisessa on paljon oireita: korvakipu tai ininä ja suhina korvissa tai tunne, että korvassa on vettä. Niskajumitus, päänsärky, hammassärky, äänen käheytyminen, jatkuva yskä ja jopa kehon toispuoleinen puutuminen.

"Korva- ja hammasoireet ovat hyvin tyypillisiä", kertoo fysioterapeutti ja Voice massage-terapeutti Anita Ortju. Voice massage -terapeutille hakeudutaan usein korvalääkärin tai hammaslääkärin neuvosta, kun korvia tai hampaita särkee, mutta niistä ei löydy mitään vikaa. Suun lihasten jumiutuessa esimerkiksi hampaaseen johtava hermo voi jäädä jännitystilaan ja aiheuttaa kovaakin hammassärkyä.

Purentalihaksia ovat muun muassa ohimolta leukanivelen yli kulkeva laaja lihas ja poskessa oleva iso purentalihas. Kallonpojasta lähtee myös leukaa aukaiseva lihas, joka esimerkiksi haittaa paljon puhuvia, kun se menee jumiin.

Jos oireet eivät ole liian häiritseviä, purentalihaksia voi hieroa ja venytellä itsekin. Purentalihakset löytyvät kasvoilta helposti tunnustelemalla, kun puree hampaat tiukasti yhteen ja sen jälkeen rentouttaa ne.

Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, on leuan rentona pitäminen ja pidäkkeetön hengitys tarvittaessa lantion pohjaan asti.

Purentalihasten jumiutumisen syynä on hyvin usein hampaiden narskuttelu, josta ihminen ei välttämättä ole tietoinen. Monesti vieressä nukkuva kumppani huomaa asian ennen itse narskuttelijaa.

Usein purentalihasten jännitykseen syynä on stressi. Vaikkapa kiire työpaikalla tai henkilökohtaiset kriisit.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 1.12.2022, kuvat omat

Henkinen väkivalta parisuhteessa

 

Henkinen väkivalta voi tulla parisuhteeseen vähitellen. Kohde ei sitä aina välttämättä huomaa ennen kuin joku kolmas osapuoli siitä kertoo.

Henkinen väkivalta on aggression muoto, joka voi olla käytännön tasolla muun muassa epäasiallista kohtelua, haukkumista, mitätöintiä, ulkopuolelle jättämistä, nettikiusaamista, kiristämistä tai uhkailua.

Väkivallan ytimessä on tekijän pyrkimys hallita ja kontrolloida toista ihmistä ja hänen sanomisiaan, ajattelua ja tekemisiään. Sen päämääränä on murentaa väkivallan kohteen kykyä elää omaa elämäänsä ja tehdä omia itsenäisiä päätöksiä.

Joskus osaa henkisen väkivallan muodoista kuten vähättelyä tai mustamaalaamista voi olla vaikea tunnistaa tai mieltää väkivallaksi.

Jos tulee tilanne, että kolmas osapuoli kertoo toiselle olevan huolissaan tähän kohdistuvasta henkisestä väkivallasta, pariskunnan olisi syytä käydä keskenään keskustelu.

Toisen, johon väkivalta kohdistuu, olisi tärkeä saada tietää, millaisia tilanteita  asian puheeksi ottanut ihminen tarkoittaa. Olisi hyvin tärkeä tietää, mihin toisen tulkinta perustuu. Tämän jälkeen oletetun väkivallan kohde joutuu tekemään arvion omasta elämästään ja miettimään, kokeeko tai tunnistaako hän toisen kuvailemat asiat itselleen ja elämälleen vahingollisiksi, uhkaaviksi, pelottaviksi, eli kokeeko hän itse, että kyseessä on henkinen väkivalta.

Jos väkivallan kohde ajattelee, että kolmas osapuoli on oikeassa, on se selkeä merkki siitä, että raja pitää asettaa ja puolustaa itse itseään, tai pyytää joltakin apua.

Ulkopuolisen ihmisen, terapeutin tai kaverin, avustuksella voi miettiä, mitä reittejä tai keinoja on puuttua tilanteeseen, ja mikä on oma suhde henkiseen väkivaltaan jatkossa.

Ihmissuhteet eivät ole kuitenkaan aina sellaisia, että asian käsittely onnistuisi näin yksinkertaisesti. Joskus ihminen saattaa jäädä suhteeseen, jonka hän tietää vahingoittavan itseään. Tilanteet eivät aina mene niin, että kun asian ottaa puheeksi, se ratkeaa.

Kuitenkin väkivaltaa kokeva ihminen joutuu miettimään, mitä hän elämältään haluaa ja miten sitä haluaa elää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.3.2022, kuvat Pexels  

Meidän joulu

 

Tänä jouluna yritän nauttia jouluruoasta ja muista herkuista rennosti. En ole valmistanut jouluruokia ja -leivonnaisia yhtä paljon kuin yleensä. Tein vain lasimestarinsilliä, rosollin, tortut ja taatelikakun itse. Aiemmin olen tehnyt myös joululaatikot, joululeivät, joulupullakranssit, karjalanpiirakat, piparit...itse.

Vain imuroin. En mopannut lattioita, pyyhkinyt kunnolla pölyjä tai pessyt saunaa. Sain kuitenkin pestyä tiski- ja astianpesukoneen.

Ei jotenkin huvita viettää joulua, koska kuollut Vera-tyttäremme surettaa nyt erityisen paljon kuten kaikkina suurimpina juhlapyhinä. En muista viime joulusta mitään, koska suretti niin paljon. Mieheltä kyselin, miten me vietettiin joulua, kävimmekö miehen äidin luona.

Nyt on toinen joulu ilman Veraa. Hän tuli aina jouluksi kotiin opiskelupaikkakunnaltaan. Erityisesti Veran kanssa juhlittiin joulua. Syötiin, juotiin glögiä ja punaviiniä. Juteltiin pitkälle yöhön.

Vietämme miehen kanssa kaksin joulua. Toinen tytär on aattona ja joulupäivänä töissä ja töiden jälkeen hänellä on kiire mennä lenkittämään koiransa. Ehkä saan puhuttua hänet syömään edes yhtenä päivänä. Joten:

Iloista ja sydämellistä joulua kaikille! 

Kuvat Pixabay

Kun tuli kerrottua itsestä liikaa

 

Olen aika suora ja impulsiivinen ihminen, ja siksi on tullut melko usein kerrottua itsestä liikaa etenkin työelämässä. Siitä on seurannut haavoittuvuuskrapula etenkin, jos keskustelukumppani ei ole vastavuoroisesti avautunut elämästään. Haluaisin oppia olemaan enemmän hiljaa.

Ja pikkujouluaika alkaa olla lopuillaan.   Monien työkavereiden kanssa on puhuttu kunnolla pitkästä aikaa. Mutta jälkikäteen mieltä voi kalvaa epäilys. Juttu luisti juhlassa hyvin. Työkaverille tuli uskouduttua hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Tuliko avauduttua liiankin paljon? Mitä työkaveri nyt ajattelee?

Huolen, häpeän ja katumuksen tunnetta kutsutaan haavoittuvuuskrapulaksi.Se saattaa iskeä samanaikaisesti krapulan kanssa, alkoholi kun tunnetusti löysää kielenkantoja, vapauttaa ihmisen estoista ja heikentää arvostelukykyä.

Haavoittuvuuskrapula on kuitenkin alkoholista erillinen ilmiö. Sitä voi potea esimerkiksi silloin, kun on myöntänyt pelkojaan tai virheitä tai julkaissut somessa hyvin henkilökohtaisen päivityksen .

Ihminen on sosiaalinen eläin. Näkemysten ja kokemusten jakaminen keskustelussa on palkitsevaa. Kokemusten jakaminen aktivoi aivojen dopamiinijärjetelmää, jolla on yhteys mielihyvän kokemukseen.

Vuorovaikutus on tasapainottelua siinä, että onko keskustelu aivan neutraalia ja arkipäiväistä vai onko se emotionaalisesti hyvin merkityksellistä.

Toimintaa ohjaa myös sosiaaliset normit. On sanattomia sääntöjä siitä, että  mitä henkilökohtaisen elämän asioista on sopivaa jakaa tietyntyyppisissä ihmissuhteissa, esimerkiksi työpaikan jäsenelle.

Toisinaan on tilanteita, joissa ihmiselle tulee tarve luoda aiempaa luottamuksellisempi yhteys keskustelukumppaniin ja uskoutuminen tuntuu houkuttelevalta.

Uskoutumiseen liittyy usein vastavuoroisuuden normi. Vastavuoroinen avautuminen edistää ihmisten keskinäisiä suhteita ja läheisyyttä. Vaikeaksi tilanne voi kääntyä, jos joku avautuu esimerkiksi mielenterveyteensä liittyvistä haasteista ja odottaa toisenkin antavan itsestään tilanteessa jotakin.

Jos toinen sanoo, että "kuulostaa tosi vaikealta ja rankalta", mutta henkilön omista vaikeuksista ei tule mitään signaalia, voi tulla sellainen tunne, että tuli avauduttua liikaa.

Katumukseen saattaa kietoutua huoli luottamuksellisuuden rakoilusta, toinen tietää itsestä jotakin arkaluontoista, eikä vastapuolella ole välttämättä mitään syytä olla kertomatta asiaa muille ihmisille.

Avautuja voi myös kokea, että toinen ei luota häneen niin paljon, että olisi ollut valmis jakamaan omia henkilökohtaisia kokemuksiaan.

Siihen, kuinka herkästi kukin jakaa asioitaan, voivat vaikuttaa yksilölliset erot ja käyttäytymismallit. Osa ihmisistä on impulsiivisempia, ja siitä seuraa helpommin äkillistä mielihalua uskoutua toiselle.

Yksilöllisiä eroja on siinäkin, kuinka taipuvainen ruminointiin ihminen on. Ruminointi on psykologian nimitys asioiden pohtimiselle ja vatvomiselle. Ruminointiin taipuvaiset ihmiset voivat kokea haavoittuvuuskrapulaa herkemmin.

Jos voimakas avautumisen halu valtaa yllättävässä tilanteessa, voi yrittää miettiä sitä, miten minua ja tätä ihmistä palvelee se, jos kerron tämän versus en kerro tätä. Tämä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. 

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.11.2022, kuvat Pixabay

Tiski - ja pyykkikoneen puhdistaminen

 

 

Näin joulusiivotessa voisi puhdistaa myös tiski- ja pyykkikoneen.Minä olen nykyisin aika laiska siivooja. Sentään astianpesukoneesta olen puhdistanut suojaritilän ja suodattimen joka pesun jälkeen, mikä on useammin kuin suositellaan.

 Silloin tällöin pyöritän tyhjän koneen sitruunahapolla, mutta pyöritän tyhjän koneen vain kerran. Minulle oli uusi asia, että koneet pitäisi käyttää perusteellisessa pesussa  noin kolme kertaa ilman astioita tai pyykkiä.  Nyt tänä vuonna toimin Hesarin asiantuntijan mukaan, jos sitten viitsin. Saas nähdä. Yritystä on kuitenkin. Jospa sitten sen sijaan jättäisin muuten siivoamatta. 

Kuinka usein sitten kannattaa pestä tiski- ja pyykkikoneet? Perusteellinen pesu pari kertaa vuodessa ja kevyt pesu muutaman kerran kuukaudessa.

Kevyessä pesussa astianpesukoneen pohja ja tiivisteet puhdistetaan rätillä ja suodatinritilä irroitetaan ja pestään. Kone pestään myös ulkoapäin.

Perusteellisessa pesussa kevytpuhdistamisen jälkeen astianpesukoneen annetaan käydä pesuohjelma läpi ilman tiskiä. Pesuaineen sijaan käytetään pari ruokalusikallista sitruunahappoa tai kaksi desiä etikkaa.  Nämä poistaa koneesta kalkki ja muut saostumat. Sitruunahappoa on kaupassa mauste- ja leivontaosastolla.

Sitruunahapon jälkeen kone voidaan vielä käyttää tavallisella pesuaineella. Tähän  kannattaa käyttää 60 asteen pesuohjelmaa tiskikoneessa.

Pyykinpesukoneen kevyessä puhdistuksessa toimitaan aluksi samalla tavalla kuin astianpesukoneen puhdistuksessa. Myös koneen nukkasihti kannattaa puhdistaa useamman kerran vuodessa. Molempien koneiden takaosat kannattaa puhdistaa imurilla ja pyyhkimällä rätillä mahdollisuuksien mukaan.

Perusteellisessa pesussa toimitaan aluksi taas samalla tavalla kuin astiapesukoneen puhdistuksessa. Sitten kone pestään tyhjänä ja apuna voi käyttää sitruunahappoa pari ruokalusikallista tai etikkaa kaksi desiä. Sen jälkeen valitaan korkein pesuohjelma, joka on yleensä 90 astetta. Sitten koneen annetaan käydä vielä tavallisella ohjelmalla 60 asteessa pesuaineen kanssa.

Mistä tietää, että kone kaipaa pesua? Tämä selviää aivan silmämääräisesti. Liiallinen pesuaineiden käyttö pyykkikoneessa aiheuttaa pesuainesaostumia. Samoin pesuaine ei välttämättä huuhtoudu vaatteista pois kunnolla ja saattaa päätyä iholle.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.11.2022, kuvat Pixabay 

Surutyöni 126.

 

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. "Syy tuntematon". Teen surutyötä. Edelleen miltei kahden vuoden jälkeen.

Tunnetila nyt:

Olen syvissä hiilenharmaissa vesissä.

Hulluuden kosket vaahtoavat

poukamissa rautaiset.

Päässä kohina ja häly.

En saa otetta mistään.

Hukun.

Hukun suruun.

Tämä on mahdoton matka.

Haluan uida kirkkaissa, tyynissä vesissä.

Löytää rauhan ja hiljaisuuden.

Olen kasvuiässä tässä surussa.

Uhma ja rakkaus

kamppailevat minussa.

Lumen hiljainen mutina.

Peityn siihen punainen haava.

En usko enää mihinkään.

Olen edelleen hyvin väsynyt. Kuin olisin tullut pitkältä matkalta.Olen sentään aloittanut taas lenkkeilyn viikon tauon jälkeen. Eipä se paljon piristä. Mutta on hyvä vähän liikkua, koska laihdutan. Aineenvaihdunta kiihtyy kai jonkin verran.

Olen laihtunut nyt seitsemän tai kahdeksan kiloa, yhteensä kymmenen, kun lasken mukaan elo- ja syyskuun hitaan laihduttamisen, jolloin laihduin kolme kiloa. En muista tarkalleen, mikä oli lähtöpaino -  muisti reistailee muutenkin. Laihdun nyt noin kaksi kiloa kuukaudessa. Aluksi laihduin kilon viikossa. Sitten paino jumitti kolme viikkoa. Minulla ei ole nälkä, vaikka pätkäpaastoan, en syö illan, yön ja aamupäivän välillä mitään, olen 16 tuntia syömättä. Kahdeksan tunnin aikana saan syödä monipuolisesti.

Rahka ja raejuusto, leipä sekä kunnon ateria   ja  iltapala pitävät nälän poissa. Enkä kestäisikään nälkää, koska olo on muutenkin niin huono. Välillä pidän herkkupäivän. Syön suklaata, salmiakkia ja juustoja. Tein tiistaina kaalilaatikkoa, jota söin kolme päivää. Se on yksi lempiruokani. Jauhelihan korvaan soijarouheella. Juon vähän punaviiniäkin.

Menneellä viikolla tuli yhtenä päivänä lunta hitonlaisesti. Kuitenkin nautin lumitöistä. Siinä näkee kättensä jäljen heti. Kille-kissakin on ruvennut käymään ulkona. Hän suri Siiri-kissan katoamista pitkään. Söikin vain vähän. Onneksi Kille on lohduttamassa. Tässäkin surussa.

Välillä on hyvin vaikea uskoa, että Vera on kuollut. Loppunut kokonaan tai on toisessa tietoisuudessa. Iltaisin puhun Veralle mielikuvissa. Kerron kuinka rakastan, kuinka kaipaan. Myös vähän päivän kuulumisia.