Parisuhdelaiskuus

Melko moni tunnistaa parisuhdelaiskuudeksi kutsutun ilmiön: kun suhteen alkuhuuma haihtuu, yhdessä olosta tulee yhä useammin sohvalla nyhjäämistä kännykällä somea selaillen.

Jos parisuhteen eteen ei enää panosteta, pariskunnan toinen osapuoli voi tuntea uhriutumista. Kun on pitkään niellyt toiveitaan romanttisesta ja hyvästä elämästä, puskee pinnalle helposti katkeruus.

Suhteen alussa eletään symbioosissa toiseen sulautuen ja halutaan tehdä vaikutus kumppaniin. Tunteilla on taipumus tyyntyä, mutta sen takia ei parisuhteessa pitäisi vaipua tylsyyteen ja apatiaan.

Pitkässä parisuhteessa voi säilyttää alkuvaiheesta tuttua kipinää, kun keksitään yhteistä, innostavaa tekemistä.

Suhdetta, jossa toinen kumppaneista tuntee olevan toiselle itsestään selvyys, kutsutaan nimellä totta kai-pari. Kun kysytään pariskunnan toiselta osapuolelta, rakastaako tämä puolisoaan, tämä vastaa, että"totta kai".

Se ei riitä, että julistaa rakastavansa, jos se ei näy käytännössä. Kaikki voisi jatkua romanttisena ja kauniissa harmoniassa, jos suhteessa on yhä huomioon ottamista alkaen arkisista asioista, esimerkiksi siitä, että tuo kumppanilleen kahvin, kysyy miten toinen voi, laittaa yhteistä aamiaista. Pienten hyvien tekojen tulee olla vastavuoroisia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.7.2020, kuvat omat.

Gynekologi: Eipä ole sittenkään vaihdevuodet

Raapustelin tässä toukokuussa postauksen Minulla on vaihdevuodet. Käsitykseni perustui työterveyden lääkärin tulkintaan verikokeesta, että olisi vaihdevuodet. Mutta, mutta juttu sai seikkailullisia piirteitä.

Liehustelin sitten gynekologille ja kerroin hänelle verikokeista, tuloksista, lähinnä henkisistä oireista. Ruumiillisia oireita ei ollut. Että pitäisi saada hormonikorvaushoitoa tunteiden sahaamiseen. Hän sanoi yksikantaan, ettei verikoe ole luotettava, koska hormonipitoisuudet vaihtelevat paljonkin kuukauden aikana. Olisi tehtävä sisätutkimus.

Gynekologi oli suora ja konstailematon, noista piirteistä olen aina pitänyt, joten luottavaisena riisuin vaatteet päältäni, myös puseron ja rintsikat, koska gynekologi halusi tunnustella rinnat kasvaimien poissulkemiseksi. Ja joku ihme yhteensattuma oli siinä, että kuukautiseni olivat alkaneet samana päivänä, ja vuosin kuin seula tutkimuspöydälle.

Olen syönyt Qlaira-ehkäisypillereitä noin vuoden toisen gynekologin suosittelemana. Ne ovat vähentäneet rutosti verenvuotoa. Minulla on ollut aina fenomenaalisen runsaat ja kivuliaat kuukautiset. Nyt kuukautiset eivät ole aina edes tulleet, kiitos ehkäisypillereiden. Ja tämän myös tulkitsin vaihdevuosioireiksi. Mutta eivät olleet sitä.

Gynekologi teki sisätutkimuksen ultraäänellä. Tarkkaan ja pitkään.  Minä pohdiskelin siinä, miten joku voi valita juuri gynekologin ammatin. Tuijotella ja ronkkia naisen alapäätä ja työntää sinne  monenmoista tavaraa  päivät pitkät. Ja voi luoja miten se potilaaseen sattuu!

Gynekologi  oli sitä mieltä, että munasarjani toimivat aivan normaalisti. Eli vaihdevuosia ei vielä ole. Ja mitä minä tunsin ja ajattelin? Olen syntymätollo, akan kuvatus, akan ketale, akan kopukka. Joka on kuvitellut pitkään olevansa vaihdevuosien herkkä nainen. Mutta kun en ole oikeasti ollut.

Vaihdevuosien fyysisten oireiden puuttumattomuuden olisi pitänyt soittaa jonkinlaisia kelloja päässäni. Täytyy sanoa, että rakas mieheni ei pysy näissä naiseuden asioissa päivän tasolla. Enkä sitä ihmettele. Olin vaihdevuosioireinen, mutta biologiset tosiasiat eivät tukeneet sitä. Mikä minä sitten olen? Keski-ikäinen nainen, joka sekoilee vaihdevuosissa ja tavallisissa vuosissa. Toisaalta, jossakin määrin, on vain kernaasti hyväksyttävä, että olen hedelmällinen nainen vielä 55-vuotiaana. Gynis neuvoi huolehtimaan ehkäisystä. En minä tiedä, pitäisikö tälle kaikelle vain nauraa.

Olen jostakin lukenut, että vaihdevuodet tulevat myöhempään kasvissyöjälle, koska vihanneksissa on kasviestrogeenia. Lisäksi juon joka päivä granaattiomenamehua. Ehkä nämä hidastavat vaihdevuosia ja niissä sitten helpottavat oireita. Vuoden päästä taas gynekologille. Tälle samalle konstailettomalle.

Ihan paras uunijuusto

Meillä on täällä kirkonkylässä kolme ruokakauppaa: S-Market, K-Market ja M-Market. M-Market on pienempi ja siellä on aina jotakin spesiaalia tarjolla. Se on oikeastaan kylän herkkukauppa.

No, nyt kun tällä viikolla kävin siellä, oli ternimaitoa myynnissä. Ternimaito on lehmän äidinmaitoa, jota muodostuu vasikan syntymisen jälkeen. Se on kuten ihmisillä rasvaista ja vähän makeaa.

Olinpa taas innoissani. Täytyy saada uunijuustoa! Se on niin herkullista! Ternimaidosta voi tehdä myös pannareita ilman kananmunia ja leipäjuustoa. Minulla on aika paha laktoosi-intoleranssi, mutta ternimaidosta ei tule mitään oireita.

Luulisin, että ternimaitoa on myynnissä pakastealtaassa hyvin varustetuissa kaupoissa tai lähimyynti maatiloilla.

Ja kun äsken kävin lenkillä juutuin naapurin miehen kanssa haastelemaan, samalla selvisi, että heilläkin on ternimaitoa pakasteessa. Eli sieltä saan sitä helposti.

Lenkkeilystä sen verran, että kun olin nyt lenkillä, tunnin lenkki venyi puoleksitoista tunniksi. Kun naapurin kanssa turistessa meni oma aikansa, ja sitten vielä viereeni pysähtyi auto, ja kuljettaja alkoi jutella tuttavallisesti. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, kuka hän on. Mutta käytiin läpi hänen pallolaajennuksensa ja lapsuuden hurjat työtaakat maatiloilla. Kerran lenkillä tuli neljä pysähdystä ja juttutuokiota myös aivan tuntemattomien mökkiläisten kanssa.

Mutta tähän uunijuustoon. Sitä on erinomaisen yksinkertaista valmistaa:

Vuokaan kaadetaan litra ternimaitoa.

Ripautetaan vähän suolaa.

Paistetaan uunissa 175 asteessa 30-60 minuuttia, kunnes maito on hyytynyt ja pinta kauniin ruskea.

Uunijuusto on aavistuksen makeahkoa, ja minä tykkään sen rakenteesta. Uunijuustoa voi syödä lämpimänä tai kylmänä. Se on ihan parasta sellaisenaan, mutta kylkeen voi laittaa marjoja. Jotkut syövät sitä kanelin ja sokerin kanssa.

Ternimaidolla väitetään olevan paljon terveysvaikutuksia. Mutta ainakin se on herkkua.

Oletko tehnyt uunijuustoa ternimaidosta?

Kantarellit ovat nousseet, mutta ovat vielä liian pieniä poimittavaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Suuri kysymys: Miten tulla onnelliseksi?

Tällä postauksella on suuri aihe. Itse en ole mitenkään mahtavan onnellinen ihminen. Onneni on pienissä, hyvissä hetkissä. Esimerkiksi metsäkävelyllä luonnon kauneuteen havahtumisessa. Raskaan työn  päätökseen saamisessa. Meditaatiossa. Hyvän kirjan lukemisessa. Puutarhatöissä. Ja etenkin kun on vain hyvä olla läheisten kanssa... Kyllähän näitä hetkiä näköjään löytyy.

Onnellisuutta voi lähestyä monesta näkökulmasta, monesta teoriastakin käsin. Onnellisuutta on tutkittu ehkä eniten filosofian parissa.Tässä esitän vain yhden näkökulman monien joukosta. Eikä se ole vain yksi ainoa oikea.

Onnellisuus ei vain tipahda syliin. Siihen voi vaikuttaa suhtautumisella ja teoillaan. Eikä kukaan ole koko aika onnellinen. Ja onni ei ole täysin omissa käsissä. Tutkimusten mukaan perimä selittää siitä noin puolet. Myös  ympäristö, kulttuuri ja yhteiskunta, vaikuttaa.

Seuraavaksi asiantuntijoiden avulla neljä neuvoa onnellisuuden lisäämiseen.

1. Hyväksy ja työstä epäkohtia

Filosofi Frank Martela uskoo, että onnellisuutta lisää se, että suhtautuu elämään melioristisesti.Alun perin latinaa oleva sana tarkoittaa "parantaa". Meliorismi voi todella parantaa elämisen laatua. Meliorismi haastaa optimismi-pessimismi kahtiajaon.

Kärjistetysti sanottuna optimisti uskoo, että asiat menee aina hyvin. Liialliseen toivekkuuteen liittyy omat ansansa. Liiallinen optimisti ei ehkä näe vaivaa muuttaakseen huonoja asioita, koska hän uskoo, että käy hyvin kuitenkin. Pessimisti voi epäonnistumisen pelossa luovuttaa ennen aikojaan ja jättää elämän rempalleen. Melioristi taasen hyväksyy asiat, joihin ei voi vaikuttaa ja pyrkii parantamaan niitä, joihin voi vaikuttaa.

2. Ammenna hyvästä

Ihmiset, joilla on voimakas merkityksellisyyden kokemus, ovat terveempiä ja elävät pitempään. Melioristi kokee, että omalla elämällä on merkitys. Merkityksellisyyden vuoksi elämänlaatu paranee.

Mutta mistä merkityksellisyyttä saa?

Filosofi Martela kehottaa pohtimaan asioita, jotka ovat hyvin elämässä. Näitä voi olla  parisuhde, hyvä harrastus ja tärkeät ystävät. Kun miettii, tällaisia asioita voi löytää yllättävän paljon.

Kannattaa pohtia, mitkä arvot ja tavoitteet ohjaavat elämää. Merkityksellisyys asuu niissä. Ne voivat näkyä pienissä arjen asioissakin. Jos ympäristöarvot ovat tärkeitä, onnellisuus voi lisääntyä jo sillä, että valitsee lautaselle kasvisruokaa.

Kyse on usein pienistä asioista: kun saa halata ystävää pitkän eron jälkeen, nauttia hyvän aterian tai paijata lemmikkiä. Onnelliset osaavat nauttia nykyhetkestä mutta myös katsoa tulevaan. Menneitä asioita ei voi enää muuttaa.

3. Sitoudu elämääsi

Onnelliset työntekijät ovat tutkitusti muita tehokkaampia, luovia ja mukavampia.

Jotkut pukee töihin onnellisuusnaamarin, jonka alle piilottaa todelliset tunteensa. Teeskentely väsyttää ja lisää stressiä. Kukaan ei jaksa loputtomiin esittää sitä, mitä ei ole. Samalla voi kadottaa kosketuksen todellisiin tunteisiin ja tulla entistä onnettomammaksi.

Aitoa onnellisuutta ei voi saavuttaa, jos sitä yrittää suorittaa. Vaikka omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa,  sen aktiivinen jahtaaminen kääntyy helposti itseään vastaan. On tutkittu, että ihmiset, jotka keskittyvät onnensa maksimointiin, ovatkin kykenemättömiä nauttimaan elämästä. He eivät osaa sitoutua nykyiseen työhönsä, asuinpaikkaansa, saati ihmisiin.

4. Harjoittele kiitollisuutta

Elämä ei ole koskaan valmis. Ei edes melioristille. Kaikkia vaikeita tunteita ja ristiriitoja ei voi poistaa. On vain hyväksyttävä, että aina voi tapahtua jotakin ikävää. Kiitollisuusharjoitukset auttavat olemaan tyytyväinen niihin asioihin, joita jo elämässä on.

Seuraavan kerran kun elämä kohtelee kaltoin, kokeile meliorismia. Pohdi, mitä et voi muuttaa ja työstä epäkohtia, joita voit. Näin vahvistuu tunne, että asioihin voi lähes aina vaikuttaa jotenkin.

Lähteet: Kauneus&terveys 8-9/2020, kuvat omat

Elämää rajoittavasta pelosta voi päästä irti

Pitkittynyt pelko  voi johtaa masennukseen tai neuroosiin eli ahdistuneisuushäiriöön. Lapsuuden turvattomuus saattaa olla riski sairastumiselle, jos lisäksi on perinnöllinen riski. Perinnölliset tekijät, äidin stressi odotusaikana tai lapsena koettu krooninen stressi vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsen stressiakseli  kehittyy.

Myös myöhemmin stressaavat elämänkokemukset, esimerkiksi avioero tai läheisen kuolema, voivat laukaista masennuksen tai neuroosin.

Pelkotilanteessa ihmisen syke kiihtyy, pupillit laajentuvat, suu kuivuu, hengitys tihenee.

                                    Tahdosta riippumaton

Pelko voi ehdollistua helposti  monille asioille kuten hämähäkeille, koirille, korkeille paikoille, avoimille tai suljetuille paikoille...

Pelkokokemuksessa autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto aktivoituu ja saa aikaan samat ruumiilliset muutokset, olipa kyseessä fobia, sosiaalisten tilanteiden pelko tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

                                Toimimalla pelkoa vastaan

Pelko voi ohjailla käyttäytymistä usein huomaamatta ja epäsuorasti. Se voi saada välttelemään pimeää, ihmisjoukkoja, lentämistä, puhelinta, oman mielipiteen ilmaisemista.

Koska pelko usein opitaan, siitä voi päästä oppimalla poiskin. Pelon kohteen vältteleminen ei auta, mutta myös sitä liikaa ajattelemalla pelko voi kasvaa.

Pelkoja hoidetaan altistamisterapialla. Pelkoa kohtaan mennään paloittelemalla se pieniin, siedettäviin osiin ja vähitellen vapaudutaan pelosta.

Aivot muotoutuvat läpi elämän elintapojen, elämänkokemusten ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Aivoja voidaan muovata positiivisesti riittävällä unella, liikunnalla ja uuden oppimisella.  Vaikka geenit vaikuttaa paljonkin, voi myös itse vaikuttaa aivojen terveyteen.

Lähteet: hyvä terveys 2/2020, kuvat omat

Miehet yliarvioivat vastapuolen kiinnostuksen

Mies tulkitsee viehätysvoimansa yläkanttiin silloin, kun hän suosii lyhytaikaisia seksisuhteita tai tuntee itse vetoa vastapuoleen.

Kun sinkut tapaavat, miehellä on taipumus yliarvioida vastapuolen kiinnostus itseään kohtaan. Nainen puolestaan aliarvioi sen, tunteeko mies vetoa häntä kohtaan. Tämä on havaittu monissa tutkimuksissa.

On myös huomattu, että miehet tulkitsevat naisen ystävällisyyden seksuaaliseksi kiinnostukseksi todennäköisemmin kuin naiset.

Selitykseksi on esitetty evoluution näkökulmaa: Miehen ei kannata aliarvioida naisen kiinnostusta ja siten hukata mahdollisuutta paritteluun. Naisen ei taasen kannata ajatella miehen kiinnostusta yläkanttiin ja ryhtyä lisääntymään miehen kanssa, joka ei halua sitoutua.

Naisilla ja miehillä on jonkinlainen käsitys jo lyhyen tapaamisen jälkeen, miten vetovoimaisia he ovat vastapuolen mielestä.

Yliarviointi on kytköksissä erityisesti kahteen asiaan. Ensinnäkin ne jotka suhtautuvat seksiin ilman sitoumuksia yliarvioivat vastapuolen kiinnostuksen. Lisäksi ne, jotka ovat itse kiinnostuneet treffikumppanistaan, ajattelevat myös tämän olevan kiinnostunut hänestä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.7.2020, kuvat Pixabay

12 kysymystä kesästäni

 Löysin tämän haasteen tiia koivusalon blogista. Haaste on kepeä kuin poutapilvet kesän taivaalla. Kuka tahnsa voi vastata tähän haasteeseen.

1)Mekko vai shortsit? Ehdottomasti mekko. Olen mekkoihmisiä. Mekko on kepeä ja viilentää kesällä. Kesämekko on usein kukkamekko.

2)Myöhään nukkumaan vai aikaiset aamut?

Kumma kyllä, että olen kesällä välillä yökyöpeli ja nukun pitkään, välillä taasen olen aamunvirkku aikaisin nukkumaan mentyäni. Pidän kyllä eniten aikaisista kesäaamuista. Lintujen laulusta, raikkaasta ilmasta ja loppukesällä sumuisesta maisemasta.

3)Ravintola vai piknik.

Piknik läheisten kanssa veden äärellä herkkuja nauttien.

4)Pavlova vai perinteinen mansikkakermakakku?

Meidän perheessä vain minä pidän pavlovasta. Mutta pidän myös mansikkakermakakusta muun perheen kanssa.

5)Päivä rannalla vai huvipuistossa?

Sellaisella rannalla jossa voi myös uida ja veneillä. Tuulenvirettä ja aurinkoa. Huvipuistot kun ovat meluisia ja täynnä porukkaa.

6)Matkailu kotimaassa vai ulkomailla?

Nyt korona-aikaan tietenkin matka kotimaassa. Mutta muuten ehkä ulkomailla uusissa maisemissa, mieluiten  lämmössä, kauneudessa ja kulttuurielämyksissä. Hiilijalanjälki vaan kolkuttaisi omatuntoa.

7)Tramboliini vai löhötuoli?

Löhötuoli hyvän kirjan kanssa.

8)Kirja vai sarja?

Ehdottomasti kirja, en esimerkiksi katso televisiota, Nextlifiä ja muita sellaisia.

9)Sandaalit vai tennarit?

Sandaalit korkeilla koroilla, vaikka liikavarpaitani särkisi.

10)Pionit vai lupiinit?

Tykkään niin paljon kukista, että valitsisin molemmat, mutta jos on pakko valita yksi, valitsen pionin. Se on niin runsas ja kaunis.

11)Festarit vai kotibileet?

Kiersin nuorena festareita aika paljonkin, nautin musiikista ja yleisöstä. Festariromanssejakin solmittiin. Teltassa oli jännittävää nukkua. Nyt olen sen verran kokenut akan kuvatus, että viihtyisin paremmin kotibileissä melko pienellä porukalla, jotta kaikkien kanssa ehtisi jutella.

12)Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä?

Juhliin meikki. Tavallisessa arjessa korkeintaan huulipunaa ja kulmaväriä.