Äidiksi päälle nelikymppisenä

Hyviä puolia lapsen saamisesta kypsemmällä iällä

Tämän jutun aihe tuli mieleen Jenni Haukion ja Sauli Niinistön kerrottua iloisia uutisia perheenlisäyksestä. Lapsi syntyy helmikuussa.Reagoin vain vähän hitaasti. Onneksi olkoon heille! Koska olivat kauan yrittäneet lasta. Se on varmasti ollut raskasta.

Esimerkiksi näyttelijä Geena Davis sai kaksoset 48-vuotiaana. Viestinnän suunnittelija Kaija Stormbom sai lapsen 54-vuotiaana kansanedusta Antti Lindtmanin, 35 v, kanssa.

Itse sain ensimmäisen lapseni 32-vuotiaana ja toisen 34-vuotiaana. Se oli minusta ihan hyvä ikä hankkia/saada lapset.

Ikävää on se, että julkisessa keskustelussa usein kauhistellaan synnytysiän nousua. "Turha itkeä sitten nelikymppisenä kun lasta ei kuulu."Laajassa eurooppalaisessa tutkimuksessa selvisi, että jopa yli puolet suomalaisista pitää yli 40-vuotiaita naisia ja yli 45-vuotiaita miehiä liian vanhoina lapsen saamiseen.

Tutkimukset osoittavat, että terveenä syntyneiden "vanhojen" äitien lapset pärjäävät paremmin koulussa ja myös elävät pidempään. Ja ylivoimaisesti suurimmalla osalla nelikymppisistä naisista raskaus sujuu hyvin ja lapsella on kaikki hyvin.

Lasten hankintaa ei siirretä myöhemmäksi tietoisesti. Vaan elämäntilanne saattaa olla sopiva vasta nelikymppisenä. Kun nainen saa lapsen myöhemmällä iällä, hän ehtii kartuttaa kasvatuksessa hyödyllisiä tieto- ja tunnetaitoja. Vähän vanhemmat äiti ja isä ovat lapsen hankkimisen jälkeen onnellisempia kuin nuoremmat. Myös parisuhde on vakaammalla pohjalla. Vanhemmat äidit pitävät myös parempaa huolta lapsen turvallisuudesta.

Kypsempään ikään ehtineet naiset pitävät itsestään parempaa huolta raskauden aikana kuin nuoremmat. Heillä on myös keskimääräistä parempi koulutus ja varallisuus.

Vähän huonompia puolia lapsen saamisesta kypsemmällä iällä
Nykyisin lapsista aiheutuva lisätyö pelottaa 30-40-vuotiaita.Elämä on jo vakiintunut omiin uomiinsa ja järjestykseen. Kynnys lastenhankintaan voi kasvaa. Miten sovittaa yhteen perhe- ja työelämä? Lisäksi nykyisin vanhemmuuteen ja lapsen kasvatukseen liitetään erittäin vaativia näkemyksiä ja mielipiteitä.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on Suomessa 29 vuotta. 40+ osuus ensisynnyttäjistä on kasvanut eniten ikäryhmistä.

Suomessa ei kuitenkaan tarvitse tehdä päätöstä perhe tai työ. Meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä.

Eroaako yli nelikymppisten äitien vanhemmuus nuoremmista äideistä? Tutkimusten  mukaan he ovat armollisempia itseään kohtaan. Elämänkokemus tuo itsevarmuutta.  Työelämää on jo nähty.

Negatiivisena puolena on se, että raskaaksi tulo on vaikeampaa. Yli nelikymppisten raskauksissa on suurempi keskenmenon riski. Raskausmyrkytyksen, kromosomihäiriöiden ja ennenaikaisuuden vaara.

Esimerkki naisemme erikoishammaslääkäri, yliopiston opettaja ,Vivian Visnapuu oli murheen murtama, kun sai tietää raskaudestaan. Hän on uranainen. "Olen ollut koko elämäni työ- ja uraohjus. Ei uraohjuksesta tulla yhdessä yössä keskikokoisen perheen äidiksi."

Hänen työpäivänsä alkoivat aamulla kahdeksalta ja päättyivät iltakymmeneltä. Huh! Sanon minä.

Selvisi vielä, että hän odotti kaksosia. Synnytys sujui hyvin.

Kolmen viikon päästä hän palasi potilastyöhön pitämään vastaanottoa. Samoin hän aloitti luennoimisen yliopistolla. Huh, taas.

Hän sanoo: "Lehdissä lukee, että sitten vauvan aikana höllännetään tahtia, mutta minun reaktioni oli oikeastaan päinvastainen. Että ei voi jäädä pois mistään, mitä entisessä elämässä on ollut. Vedetään ihan täysillä."

Hän alkoi jopa harrastaa kymmenen kilometrin juoksulenkkejä. 30 kilometrin pyöräilyä ja uintia. Huh! Sanon taas.

Aika oli rankkaa. Väsymys ei kuitenkaan voittanut. Vivian ymmärsi pelänneensä uransa puolesta turhaan. Nykyään hän on sitä mieltä, että lapset sopivat myös uraihmisen elämään.

Tuo esimerkki juttu herätti minussa monenmoisia tunteita. Aluksi tuli pelko, että Vivian ylisuorittaa elämäänsä. Se voi pitkähkönkin ajan jälkeen päätyä romahdukseen ja loppuunpalamiseen.

Toiaalta me ihmiset ollaan niin erilaisia. Joillekin sopii kova vauhti elämässä. Joillekin ei.

En halua missään nimessä ruveta arvostelemaan Vivianin päätöksiä. Ne ovat vain ja ainoastaan hänen päätöksiä.

Itse nautin äitiyslomasta täysin rinnoin - ihan konkreettisestikin. Oli hyvin syvä tarve olla vauvojen kanssa melkein koko ajan. Se vauvan päälaen tuoksu! Kehittymisen seuraaminen. Vauvat oli minulle kaikki kaikessa. Enkä kadu sitä, että pidin täysmittaisen äitiysloman.

Lähden nyt maanantaina reissuun. Tulen postaamaan sieltäkin  jo valmiiksi kirjoitettuja postauksiani. Olin viime viikolla ahkera.  Jos on verkkoa. Blogger-ohjelman ajastin ei ainakaan minulla toimi. Tuskin postaan vielä Kanaria-postauksia. Mutta mistäpä sen niin varmasti tietää. Anteeksi jo etukäteen, en tule ehkä vastaamaan kommentteihin. Mutta ystävät hyvät lukekaa edelleen minun raapustuksia. Toivossa on hyvä elää.

Mikä on sinusta hyvä ikä tulla äidiksi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.10.2017, Kauneus&terveys 1/2018, kuvat Pexel

Tilannetajuni on huono

Tilannetajuni on vieläkin jo tässä iässä keskeneräinen.

Saatan puhua toisten ihmisten päälle. Saatan töksäytellä.

Nauran väärässä kohtaa. Harva ymmärtää huumorintajuani. Se kun on aika mustaa ja ironista.

Mutta onneksi olen edes aidosti kiinnostunut ihmisistä. Ymmärrän myös vastavuoroisuuden ihmissuhteissa.

Tämän samaisen postauksen yritin julkaista viime viikolla. Sen kanssa oli ongelmia. Tämä oli vähän aikaa netissä. Anteeksi toisto niille jotka ehtivät jo lukea tämän.Tähän asti digiblodillekin ymmärrettävä Blogger-alusta on toiminut hyvin. Nyt se (oikeastihan mikähän "se"; näen mielikuvituksen silmin pari nörtistäkin nörtimpää suhaamassa siellä kaikenlaisten piuhojen kanssa...Mutta mihin niitä oikeasti tarvitsee, kun voi vain naputella...) on alkanut oikutella. Siispä yritän nyt uudestaan, josko tämä tulisi julkaistuksi.

Siis tilannetajusta. Näin vain on. Että joku työkavereista kokouksissa tajuaa vikkelään tilanteen. Löytää tilanteeseen sopivat sanat ja hyvät kysymykset.

Tilannetajuun tarvittaisiin kykyä havainnoida muita. Tehdä tulkintoja havainnoistaan ja toimia eteenpäin pyrkien.

Onneksi on viisaita neuvoja, miksi opetella tilannetajua. Mitä hyötyä on tilannetajusta?

Mitä hyötyä on tilannetajusta?

• Yhteistyö paranee. Kun työntekijät esimerkiksi kokouksessa ymmärtävät ja ottavat huomioon toistensa tunnetilat. Silloin ei synny ikäviä norsu posliinikaupassa hetkiä. Tilannetaju antaa tilaa myös intuitiiviselle - syvälle, vaistonvaraiselle - yhteistyölle. Mutta tämä sopii vain melko pieniin työyhteisöihin.
• 
• Luovuus lisääntyy. Intuitiivista tekemistä voi aina kehittää. Se lisää luovuutta. Voidaan uskoa, että on olemassa ratkaisuja, joita vaan ei heti huomaa.
• Mieli rauhoittuu. Tilannetaju auttaa ymmärtämään, mikä ympärillä vaikuttaa mieleen ja sen myötä toimintaan. Tämä rauhoittaa mieltä mukavasti.

Minkälainen tilannetaju sinulla on?

Lähteet: Hyvä Terveys 11/2017, kuvat omat

Perjantain vaatteet ja raivostunut olo

Olen taas onnistunut säheltämään. Pahin juttu: Varasin ja maksoin matkan Intiaan. Tietsikan sivuja lukiessani huomasin kauhukseni, että sinne vaaditaan viisumi. Kun huomasin tämän alkuviikosta, viisumi ei enää ennättänyt minulle. Passikin oli haussa. Se tuli eilen postiin. Viisumiin tarvitaan muun muassa passin numero. Tuli raivostunut olo. Miksi matkatoimisto ei kertonut tästä viisumiasiasta?

Kuvien vaatteet: Takki merkiltään Rino&Pelle Tarjan muotipuodista. Tunika merkiltään  New Look Zalandolta viime keväänä ostettu.

              Takissa oli jännänä yksityiskohtana kaulusalueen

              kiiltävä kangas. Takissa on siksi kaksi vetoketjua.

Tympääntyneenä ja vihoissani matkatoimistolle. Tilasin äkkiähdön toiselta matkatoimistolta. Kanarialle mennään. Kainuussa sanotaan, että on hyvä sipehtiä asioita eli miettiä mitä seuraavaksi kannattaa tehdä ja muutenkin pohdiskella. Minä en ole kovinkaan hyvin sisäistänyt tätä sipehtimistä. Kohkaan. Sählään.

                Tykkään tunikan väristä ja trumpettihihoista.

Olisin niin kovasti ja tulenpalavasti halunnut mennä Intiaan. Aivan toisenlaiseen ympäristöön. Mutta ei voi mitään. Ehkä jotakin tästä opin. Toivottavasti löydän Kanarialta aktiviteetteja. Muun muassa patikoimisretki, retki vuoristoon. Jos ei löydy, siitä tulee löhöloma.

Toisaalta ei löhölomissa mitään vikaa ole. Voi makoilla aurinkovarjon alla -  en halua ruskettua - ja pohtia asioita ja elämäänsä. Lukea. Uida. Kävellä. Syödä hyviä ruokia. Elää viikko huoletonta elämää.

Toinen sähellys tällä viikolla: Hukkasin auton avaimen kylällä ruokakupassa ollessani. En tajua. Miten siinä onnistuin. Mies ei vastannut puhelimeen eikä tekstiviestiin. Ei sitten muuta kun hulppeasti taksilla kotiin. Onneksi oli vara-avain. Sitten illalla haimme auton kotiin miehen kyydillä.

Näytän kuvissa vähän väsähtäneeltä. Loman tarpeessa. Enkä vieläkään osaa olla luontevasti. Ehkä murjotan vähemmän kuin ennen. En tiedä.

Tytär valokuvasi ja antoi minulle ohjeita napakasti: Nyt ilmettä peliin! Jalka taaksepäin seinään! Vaihda asentoa vai ootsä jokin märehtivä lehmä? Vähän huvitti tyttären ohjeet. Mutta yritin niitä noudattaa. Että hänellä olisi mukavaa sen kännykän toisella puolen.

Oletko sinä säheltäjä vai rauhallinen?

Hyvää perjantaita kaikille!

Lähteet: kuvat omat

Traumastani on vaikea päästä yli

Minulla on nuoruusiältä yksi hyvin paha trauma. Jota aikanaan psykologiaa opiskellessani purettiin psykoterapiassa. Mutta edelleen joskus tunnen tämän trauman vihlaisun. Etenkin silloin, jos olen hyvin väsynyt tai stressaantunut.

   Loskakelit Mäntyharjulla.

Trauma määritellään suurin piirtein näin:Psyykkinen tulos yllättävästä ulkoisesta tapahtumasta. Jossa ihminen on kokenut avuttomuutta ja hätää. Ja jossa normaalit selviytymiskeinot murtuvat tai eivät toimi.

On olemassa kahdenlaisia traumoja. 1. Tyypin trauma on yksittäinen tapahtuma. Esimerkiksi läheisen itsemurha, raiskaus, kodin tulipalo. 2. Tyypin traumassa ihminen on kokenut toistuvaa tuskaa. Esimerkiksi koulu- ja työpaikkakiusaaminen, perheväkivalta.

Monissa tutkimuksissa on huomattu, että elämänhistoriassa koettu trauma on yhteydessä masennukseen, skitsofreniaan, psykooseihin (todellisuuden taju katoaa kokonaan). Muita oireita voi olla unettomuus, säpsähtely, ahdistus.

Vasta viime vuosina on ymmärretty, että lapsuuden kokemukset voivat aiheuttaa aikuisena psyykkisiä oireita. Oireiden syyt pitäisi yrittää selvittää. Muuten trauma jää mieleen ja kehoon.

Traumaattisessa tilanteessa ihminen kokee niin suurta hätää ja uhkaa, että elimistö kytkee päälle äärimmäisen stressivaihteen. Traumaattiset muistot saattavat tallentua kehollisina tunteina ja aistimuksina. Ne voivat tallentua ei-kielelliseen muistiin. Jolloin niitä ehkä ei voi käsitellä lainkaan kielellisesti. Häpeä, kipu, raivo jäävät jäljelle. Ne vaikuttavat myös aivoihin.

Kotikonsteina rentoutus- ja minfulness tekniikat saattavat auttaa luomaan yhteyttä omaan kehoon ja ehkä purkamaan traumaa.

Psykoterapeuteilla on eniten käytössä EMRD-menetelmä eli silmänliiketerapia. Voi tuntua omituiselta. Mutta se toimii varsin hyvin.

Tässä terapiamuodossa asiakas seuraa silmillään terapeutin liikkuvaa sormea samalla, kun traumaan liittyvää tunnetilaa käsitellään. Hoitoon kuuluu paljon muutakin. Hoidon alussa painopiste on turvallisuuden tunteen vahvistamisessa ja luottamuksellisen, hyvän terapiasuhteen luomisessa.

Jatkossa tavoitteena on trauman purkaminen niin, että asiakas tottuu myös näkemään trauman osana elämänhistoriaansa ja pystyy elämään nykyhetkeä.

Onko sinulla ollut elämänhistoriassasi traumoja?

Lähteet: Hyvä terveys 12/2017, kuvat omat

Parisuhteeni vuosihuoltoa

Pitäisi kai tehdä avioliittomme vuosihuolto. Niin monet summaavat mennyttä vuotta ja suunnittelevat  - lupauksien kera - tulevaa  vuotta. Minä ajattelin vain parisuhteeni säätämistä näin vuoden taittuessa. 

En luettele hyviä ja huonoja asioita menneestä vuodesta. Ja laadi tavoitteita tulevalle vuodelle. Itse asiassa olen kurkkuani myöten täynnä edellä mainittuja juttuja. Minä en tee lupauksia tai pitkälle aikavälille suunniteltuja tavoitteita. Koska ne ei yleensä pidä. Sitten tulee surkea olo, kun en pysynyt tavoitteissani.

Ensimmäisenä tulee ajatus, että pitääkö parisuhdetta huoltaa kuten esimerkiksi autoa. Tämä on kinkkinen kysymys jopa parisuhdeterapeuteille. Parisuhdevinkit voi aiheuttaa paineita. Pitäisikö seksiä olla kolme kertaa viikossa? Pitäisikö kumppani yllättää kerran viikossa? Pitääkö parisuhdetta vatvoa vai olla puhumatta joistakin asioista?

Seuraavaksi muutamia kysymyksiä mitä parisuhteessa voisi miettiä.

1)Seksi ja läheisyys

Olenko tyytyväinen seksin laatuun ja määrään?

2)Arki

Mikä yhteisessä arjessa on hyvää?

Mikä yhteisessä arjessa on huonoa?

3)Puhuminen ja kuunteleminen

Mistä asioista on helppo puhua?

Mistä asioista on vaikea puhua?

Kuuntelemmeko tarpeeksi hyvin toisiamme?

4)Tulevaisuus

Minkälaisena näen tulevaisuutemme?

Pitäisikö unelmia toteuttaa enemmän nyt eikä tulevaisuudessa?

5)Oma aika

Kuinka paljon tarvitsemme omaa aikaa?

6)Me-henki

Mitä haluaisin tehdä yhdessä?

Onko meillä samat tavoitteet suhteessamme?

7)Kehut

Mikä on kumppanin ihanin piirre?

Mistä haluan kiittää kumppania?

No, nyt ei muuta kuin suhdetta säätämään. Mutta tärkeintä on rakkaus, rehellisyys ja kunnioitus.

Huollatteko te kumppanin kanssa suhdettanne?

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.1.2018, kuvat Pexel, Bixabay