Katseen tärkeys

Minulla on tapana tuijotella toista ihmistä liian kauan. Tutkimusten mukaan vain kaksi sekuntia silmiin katsomista tuntuu vielä hyvältä. Ja sen jälkeen tekee mieli levähtää katsomalla muualle. Kun puhuttava asia on tärkeä, saatetaan vaikka katsoa ulos ikkunasta ja puhua toiselle. Vasta puhuttavan lopettamisen jälkeen on luontevaa kääntyä katsomaan kuulijaa silmiin. Että onko hän ymmärtänyt asian.

Puhutaan pahalla silmällä katsomisesta. Ja se on aivan totta. Vihainen katse saa toisen pelokkaaksi ja vaivautuneeksi.

Myös se että välttää katsetta kertoo jotakin. Mielessä herää kysymyksiä: Onko toisella jotakin minua vastaan? Onko katseen väistäjä epäluotettava?

Ihminen voi myös välttää katsetta tietoisesti tai välinpitämättömyyttään. Katse voi olla myös valtapeliä.

Toisaalta hyväksyvä katse tuntuu hyvältä. Suojeleva, lempeä katse. Sitä voi verrata siihen, miten äiti katsoo lastaan.

Katsekontakti voi lisätä lähestymishaluja. Se on kuin tönäisy: olen kiinnostunut sinusta.

Esimerkiksi taitava politiikko katsoo suoraan kohti  ja saa yleisön puolellensa. Suora katsekontakti on merkki luotettavuudesta.

Myös flirttailijat ovat hyviä silmäpelissä. He saattavat hakea rakastelua pelkällä katseella. Ja voivat onnistuakin siinä.

Katsekontaktin tarkoituksena on lisätä lähestymishalua. Toisaalta joissakin kulttuureissa muun muassa Japanissa liian suora katse koetaan julkeana.

On hyvin ikävää ja surullista, että esimerkiksi vammaisia tai ulkomaalaisia saatetaan tuijottaa avoimesti.

Minä niin kovasti haluaisin flunssaisenakin kirjoittaa ne kaksi Las Palmas lomajuttua. Muutamat kuvat, jotka ehdin ottaa ennen kännykän tilttaamista, on edelleen kännykässä.Mutta taas tämä tekniikka panee hanttiin. Mieheni joutui käyttämään kännykän Mikkelissä. Sen sim-kortti (mikähän sekin lienee) oli käyttökelvoton. 

Mies toi kännykän kotiin, mutta emme saaneet avatuksi sitä. Kumpikaan meistä ei ole digin ihmelapsi. Huomenna sitten paikalliseen kauppaan kyselemään apuja. Kännykkä on siitäkin tärkeä, että se toimii kellonani. Mutta kaipa tämä tästä kirkastuu: Kännykkä toimii, flunssa ja outo ihottuma paranee. Ihottuman takia huomenna lääkäriin. Ettei olisi syyhy. Kutiava etelän tuliainen.

Miten paljon sinä katsot silmiin toisia ihmisiä jutellessanne?

Lähteet: Hyvä terveys 2/2017, kuvat Pexel, Pixabay

Mustasukkaisuuteni

Aluksi pahoittelen, että en ole vastannut kaikkiin kommentteihin.  Koska koen sen tärkeäksi ja mukavaksi puuhaksi. Mutta sähköpostini ei jostakin syystä ilmoita niitä enää. Tämä ihmeellinen digimaailma! Logiikkaamme ei kohtaa. Mutta asiaan.

Myönnän olevani mustasukkainen. Mutta en kauhean mustasukkainen.

Tiedän myös järjen tasolla, että sille ei olisi tarvetta.

Mutta mieheni tapaa työnsä takia monia naisia. Työkaveritkin ovat suurimmaksi osaksi naisia.

Välillä oikein piehtaroin kuvitelmissani, kuinka  mieheni lipsahtaa hetken huumassa.

Rikas mielikuvitus on joskus iso rasite.

Kyllä miehenikin on mustasukkainen.

Ainakin jonkin verran.

Mutta hänellä järki voittaa tunteet. Missä ihmeen välissä minulla olisi aikaa pettää häntä? Ei missään välissä. Ja hän tietää, ettei muut miehet kiinosta minua sillä tavalla.

Hän nimenomaan tietää. Ei anna kuvitelmilleen ja tunteilleen valtaa. (Hemmetti kun se on niin järkevä.)

Käymme harvoin ulkona kavereitten kanssa bailaamassa. Lähinnä bailataan kunkin kotona. Silloin olisi tilaisuus toisen pettämiselle. Mutta kuten aiemmin sanoin - sille ei ole halua tai tarvetta.

Onneksi on minua viisaampia ihmisiä. Selittämään mistä mustasukkaisuus voi johtua. Hesarin artikkelissa Väestöliiton esimies, tutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen sanoo, että mustasukkaisuus on luonnollinen tunne.

Evoluutiopsykologisesti se on oman perheen suojelemista. Mustasukkaisella ihmisellä ei ole aina huono itseluottamus tai valtava omistushalu.

Mustasukkaisuus voi johtua huonosta parisuhdeitsetunnosta. Jokaisella parisuhteessa elävällä on jonkinlainen käsitys siitä, että miten vahva parisuhde on. Epävarmuus tuo tilaa epäilylle, jonka yksi ilmenemismuoto on mustasukkaisuus.

Parisuhteessa perusturvallisuuden tunnetta olisi vaalittava. Juttelemalla.  Niin luottamus säilyisi.

Mustasukkaisuus on myös jonkinlainen tabu. Siitä ei yleensä puhuta.

Puolisoa voidaan myös vähän kiusata herättämällä mustasukkaisuutta. Tämä on yllättävän yleistä. Rakkauden nimissä leikittely.

Äärimmillään se on julmaa valtapeliä. Ja se voi todella satuttaa parisuhteen toista osapuolta. Joku voi sytyttää mustasukkaisuuden tunteakseen olevansa tärkeä ihminen.

Jos toisella osapuolella on jatkuvasti ahdistunut olo mustasukkaisuudesta. Kannattaisi kokeilla parisuhdeterapeuttia. Kolmas neutraali keskustelija selkiyttäisi tilannetta turvallisempaan suuntaan.

Julkkispsykologi Tony Dunderfeltin mukaan pitäisi tehdä ero tunteiden ja "kelaavien tunteiden" välillä. Tunteet ovat hetkellisiä ja ohimeneviä. "Kelaavat tunteet" kuten voimakas mustasukkaisuus jää päälle.

Pariskunnan pitäisi keskustella avoimesti. Nykyisin ei mennä naimisiin ja vain toivota parasta. Vaan suhteessa pitäisi kasvaa myös ihmisenä. Tämä vaatii keskustelua. Etenkin omista kipupisteistä.

Oletko sinä yhtään mustasukkainen?

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.11.2017, kuvat Pexel, Pixabay