Nolostutko helposti?

Minä olen nolostunut lukemattomia kertoja. Esimerkiksi olen mennyt julkiseen paikkaan vessassa käynnin jälkeen mekko takaa sukkahousujen alla niin, että koko takapuoli on näkynyt. Olen peruuttanut koulun pihalla oppilaan autoon. Peruuttanut vaikka mihin. Mutta olen erikoistunut autoihin. Olen puhunut kokouksessa juuri omista ajatuksista heränneenä mitä mieleen on sattunut pälkähtämään ja saanut kiusaantuneita tai huvittuneita katseita osakseni. Ja niin edelleen. Edelleen tulee varmasti nolostuttavia tilanteita.

Nolostuminen sosiaalisessa tilanteessa voi punastuttaa. Sydän alkaa hakata tuhatta ja sataa. Verenpaine nousee. Hengitys kiihtyy. Ei ole yhtään kiva olla.

Mutta helposti nolostuvissa ihmisissä on paljon hyviä ominaisuuksia Journal of Personality and Social Psychology lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan. Herkästi nolostuvia ihmisiä pidetään luotettavina. Kai se jotakin epäluotettavaa mainetta toisi, jos ei nolostuisi ollenkaan töppäilyistään. Nolostuminen ilmaisee yhteistyökykyä. Ja halua toimia yhteisössä myönteisesti.

Nolostumiseen taipuvaiset ihmiset ovat tutkimusten mukaan anteliaampia ja parisuhteessa uskollisia.

Ohimenevä nolous on eri asia kuin valtava häpeä tai sosiaalisten tilanteiden pelkoneuroosi. Nolouden ja häpeän erosta kielii myös elekieli. Nolostunut ihminen  peittää usein suunsa kädellään, katsoo sivulle, ehkäpä vähän myös irvistää. Häpeää tunteva ihminen peittää kasvot kokonaan käsiin.

Nolojen tilanteiden pelko saattaa rajoittaa elämää. Aivan turhaan. Noloutta voi oppia sietämään paremmin, kun katsoo tilannetta ulkopuolisin silmin. Ihmisellä on taipumus arvioida itseään kriittisemmin kuin toiset ihmiset.

Minkälaisia noloja tilanteita sinulle on sattunut?

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.5.2018, kuvat Pixabay, Pexel.

Katseen tärkeys

Minulla on tapana tuijotella toista ihmistä liian kauan. Tutkimusten mukaan vain kaksi sekuntia silmiin katsomista tuntuu vielä hyvältä. Ja sen jälkeen tekee mieli levähtää katsomalla muualle. Kun puhuttava asia on tärkeä, saatetaan vaikka katsoa ulos ikkunasta ja puhua toiselle. Vasta puhuttavan lopettamisen jälkeen on luontevaa kääntyä katsomaan kuulijaa silmiin. Että onko hän ymmärtänyt asian.

Puhutaan pahalla silmällä katsomisesta. Ja se on aivan totta. Vihainen katse saa toisen pelokkaaksi ja vaivautuneeksi.

Myös se että välttää katsetta kertoo jotakin. Mielessä herää kysymyksiä: Onko toisella jotakin minua vastaan? Onko katseen väistäjä epäluotettava?

Ihminen voi myös välttää katsetta tietoisesti tai välinpitämättömyyttään. Katse voi olla myös valtapeliä.

Toisaalta hyväksyvä katse tuntuu hyvältä. Suojeleva, lempeä katse. Sitä voi verrata siihen, miten äiti katsoo lastaan.

Katsekontakti voi lisätä lähestymishaluja. Se on kuin tönäisy: olen kiinnostunut sinusta.

Esimerkiksi taitava politiikko katsoo suoraan kohti  ja saa yleisön puolellensa. Suora katsekontakti on merkki luotettavuudesta.

Myös flirttailijat ovat hyviä silmäpelissä. He saattavat hakea rakastelua pelkällä katseella. Ja voivat onnistuakin siinä.

Katsekontaktin tarkoituksena on lisätä lähestymishalua. Toisaalta joissakin kulttuureissa muun muassa Japanissa liian suora katse koetaan julkeana.

On hyvin ikävää ja surullista, että esimerkiksi vammaisia tai ulkomaalaisia saatetaan tuijottaa avoimesti.

Minä niin kovasti haluaisin flunssaisenakin kirjoittaa ne kaksi Las Palmas lomajuttua. Muutamat kuvat, jotka ehdin ottaa ennen kännykän tilttaamista, on edelleen kännykässä.Mutta taas tämä tekniikka panee hanttiin. Mieheni joutui käyttämään kännykän Mikkelissä. Sen sim-kortti (mikähän sekin lienee) oli käyttökelvoton. 

Mies toi kännykän kotiin, mutta emme saaneet avatuksi sitä. Kumpikaan meistä ei ole digin ihmelapsi. Huomenna sitten paikalliseen kauppaan kyselemään apuja. Kännykkä on siitäkin tärkeä, että se toimii kellonani. Mutta kaipa tämä tästä kirkastuu: Kännykkä toimii, flunssa ja outo ihottuma paranee. Ihottuman takia huomenna lääkäriin. Ettei olisi syyhy. Kutiava etelän tuliainen.

Miten paljon sinä katsot silmiin toisia ihmisiä jutellessanne?

Lähteet: Hyvä terveys 2/2017, kuvat Pexel, Pixabay