Erilaisia riitelytapoja parisuhteessa

Niitähän riittää. Vain mielikuvitus on rajana. Paras tapa olisi tietenkin riidellä asiallisesti ja aikuisesti keskustellen.

Olen kertonut jo aikaisemmin, miten meillä riidellään. Kertaan lyhyesti. Meillä riidellään harvoin ja nopeasti. Minä huudan. Mies huutaa. Alan paiskoa astioita seinään. Mies luikahtaa karkuun. Hetken päästä - kun olen siivoamassa sirpaleita - mies tulee takaisin. Sovitaan. Molempien mielestä riita oli hölmö. Voisikohan tämän nimetä "Huudetaan ja paiskotaan astioita" yhdeksi riidan alalajiksi? Esittelen seuraavaksi muutamia riitojen lajeja.

Tiuskiminen

"Mikä sinä luulet olevasi!"

Tämä johtuu yleensä siitä, että tiuskijalla on ollut raskas päivä. Töissä esimerkiksi riidan poikasta. Takana huonosti nukuttu yö. Nälkä. Verensokerit alhaalla. Ärsyyntynyt olo. Tiuskaisu voi hetken päästä jo kaduttaa.

Syyllistäminen

"Et ole taaskaan saanut aikaan..."

Syyllistäjä ei usein edes ymmärrä, miten oma puhe vaikuttaa kumppaniin. Syyllistäjä saattaa huomata puhuvansa kuin omat vanhemmat aikanaan. Omien vanhempien tapojen omaksuminen on aika luonnollista. Koska omaksumme kommunikointitapoja paljon juuri lapsuudessa.

Omatkin lapset voivat vikkelästi oppia syyllistämisen. Ja voivat olla siinä hyvin taitavia. Lapsi vaistoaa vanhempiensa herkät kohdat ja tarttuu niihin.

Vanhojen muistelu

"Silloin kerran aikaisemminkin teit näin!"

Tämä tuntuu kumppanista hyvin epäreilulta. Jopa vuosien takaisten asioiden vatkaaminen riitatilanteessa. Riidat pitäisi käsitellä ja sopia heti. Niin tällaista ei tapahtuisi.

Mykkäkoulu

"En kyllä puhu sille ainakaan kahteen päivään mitään. Voi sitten ihmetellä, kun en sano sanaakaan!"

Hyvin yleinen käsitys on, että riita on aina huutamista. Yhtä lailla se voi olla hiljaa vihoittelua. Aktiivisessa hiljaisuudessa on usein kysymys kilpailutilanteesta. Kumpi häviää ja alkaa ensimmäisenä sopia?

Uhkailu

"Tämän on muututtava tai muuten haen eroa!"

Tämä tapa on yleistä silloin, kun uhkailija on tajunnut. Että kumppani pelkää erityisesti yksin jäämistä. Kannattaisi miettiä ennen uhkauksen sanomista, miltä itsestä tuntuisi samanlaisessa tilanteessa.

Miten sinä riitelet?

Lähteet: Helsingin Sanomat  28.7.2018, kuvat omat

Henkinen väkivalta parisuhteessa

En ole itse kokenut henkistä väkivaltaa parisuhteessani. Mutta olen katsonut sitä läheltä kaverini suhteessa. Lopulta kaverini mureni miltei täysin.

Näin se yleensä menee:

Nainen ihastuu mieheen. Ihana seurusteluaika. Mutta kaikki muuttuu, kun muutetaan yhteen. Kumppani alkaa naputtaa pienistä asioista: Sinulla on huono maku. Pukeudut miten sattuu...

Jos lähdetään isommalla porukalla ulos, ilta on mukava. Kumppani on loistava seuraihminen. Mutta kun tullaan kotiin, hän voi esimerkiksi tokaista: Häpesin koko illan tyhmiä puheitasi.

Ajan kuluessa kumppani alkaa usein huomautella ystävä- ja sukulaispiireistä: Sukulaisesi puuttuvat liiaksi meidän asioihin. Ystäväsi ovat typeriä. Ja toinen suostuu vähentämään ystävien ja sukulaisten tapaamisia. Jotta kumppani olisi tyytyväinen.

Tilanne vain pahenee. Kumppani saa raivokohtauksia, joissa sanat on kuin nyrkki. Iskevät kipeästi. Toisen olo pienenee, ahtautuu. Syntyy pelon ilmapiiri.

Henkinen väkivalta tarkoittaa tarkoin määriteltynä toisen nimittelyä, vähättelyä, kontrollointia ja syyllistämistä. Henkistä väkivaltaa on yleensä aluksi vaikea tunnistaa. Se alkaa vaivihkaa. Eikä kokija välttämättä edes ymmärrä sitä itse. Mutta aina se pahenee vähitellen.

Tavallista on, että suhteessa on myös hyvät hetkensä. Tämä voi saada väkivallan kohteen pysymään yksissä kumppanin kanssa. Kumppani voi olla välillä jopa ihana ja katuva.

Lähipiirin on yleensä vaikea uskoa sitä, millainen kumppani on kotona. Uhrille voidaan sanoa ikävästi: Sinullahan on hyvä ja mukava kumppani. Millä tavalla sinä oikein ärsytät häntä?

Tietysti myös naiset voivat harjoittaa henkistä väkivaltaa. Kokonaisuudessaan henkinen väkivalta on yllättävän yleistä.

Henkisen väkivallan uhri alkaa vähitellen kuvitella itsensä huonoksi, psyykkisesti epätasapainoiseksi. Väkivallan käyttäjä osaa syyllistää hyvin. Mutta henkinen väkivalta voi aiheuttaa aivan oikeasti mielenterveyden ongelmia kokijalleen. Uupumusta. Ahdistusta. Psykosomaattisia vaivoja.

Henkinen väkivalta voi joskus johtua tunteensiirrosta. Tekijä voi siirtää oman pahan olon kumppaniinsa. Väkivallan harjoittaja on voinut omaksua sen kasvuympäristöstään. Usein on myös kysymys narsismista.

Tunnetko sinä ketään henkisen väkivallan uhria tai tekijää?

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.5.2018, kuvat omat.