Olen jonkinlaisessa kriisissä tästä koronasta. Etenkin neljän seinän sisällä oleminen tuntuu vaikealta, vaikka saa ulkoillakin. Olen kriisissäni ehkä käsittelyvaiheen ja sopeutumisvaiheen välillä.
Tunteet heittelevät. Välillä olen superenerginen ja välillä taas nuutunut. Olo vaihtelee ärtyneestä iloiseen ja toiveikkaaseen. Mutta ajattelen, että kaikki tunteeni on sallittuja. Ne vain kuuluvat tähän kriisiin, ja jossakin vaiheessa sopeudun poikkeustilaan. Me kaikki sopeudumme ja selviämme. Tarvitsin oloni selkiyttämiseksi teoriaa kriisin etenemisestä. Onneksi siihen on sellainen olemassa. Se lohduttaa minua. Kriisi on aina myös mahdollisuus uusiutua ja kehittyä.
Tunteet heittelevät. Välillä olen superenerginen ja välillä taas nuutunut. Olo vaihtelee ärtyneestä iloiseen ja toiveikkaaseen. Mutta ajattelen, että kaikki tunteeni on sallittuja. Ne vain kuuluvat tähän kriisiin, ja jossakin vaiheessa sopeudun poikkeustilaan. Me kaikki sopeudumme ja selviämme. Tarvitsin oloni selkiyttämiseksi teoriaa kriisin etenemisestä. Onneksi siihen on sellainen olemassa. Se lohduttaa minua. Kriisi on aina myös mahdollisuus uusiutua ja kehittyä.
Minä olen toisaalta kokenut elämässäni huomattavasti pahempia oloja ja aikoja kuin nyt. Koronatilanteella on selkeät raamit ja loppu. Ehkä se loppuu syksyyn mennessä. Enkä erityisesti pelkää sairastumista, pelkään enemmän läheisteni puolesta.
Olen kokenut kauheaa, hirvittävää pahaa; ahdistusta, surua kaikkein läheisimpien kuolemasta. Isä ja paras ystäväni tekivät itsemurhan. Äiti kuoli viinaan. Minun piti huolehtia itsestäni varhain. Selviytyä. Olen tottunut siihen ja selviän tästä koronatilanteestakin.
Kriisin vaiheisiin kuuluu shokkivaihe, kieltäminen, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja sopeutuminen. Tietenkään kaikki ei koe koronaa kriisinä ja eivätkä käy näitä vaiheita läpi, tai jumittuvat alkuvaiheisiin, etenkin kieltämiseen.
On yksilöllistä, missä ajassa ihmiset sopeutuvat. Moni käy kuitenkin läpi tyypilliset kriisin vaiheet. Tähän sisältyy lohdullinenkin viesti: hankalat tunnetilat eivät kestä loputtomiin.
Kriisin vaiheet ovat seuraavat:
Shokkivaihe
Olo saattaa olla esimerkiksi epätodellinen: eihän tämä ole mitenkään mahdollista.
Kieltämisvaihe
On tavallista, että mieli sulkee ikävät asiat pois. Koronaviruksen alkuvaiheessa tämä näkyi eräänlaisena kuherruskuukautena: nyt saa vihdoinkin kotoilla. Ei ehkä tarvitse mennä töihin, pukeutua, aamulla voi nukkua pitkään, pötkötellä sohvalla ja syödä herkkuja.
Reaktiovaihe
Tässä vaiheessa padotut tunteet nousevat pintaan. Ne voivat heilahdella laidasta laitaan ahdistuksesta keskittymisvaikeuksiin, pelosta ärtymykseen.
Myös huoli alkaa kasvaa: tässähän onkin isosta, vaarallisesta asiasta kyse. Nyt kun poikkeustila on jatkunut muutaman viikon, moni suomalainen käy parhaillaan läpi reaktiovaihetta. Alun kuherruskuukausi on ohi.
Käsittelyvaihe
Tilannetta pohditaan, ulkoillaan ja liikutaan. Kaikki eivät kuitenkaan innostu ulkoilusta. Lamaantuminen on tavallista kriisin käsittelyvaiheessa. Energiaa ei saata riittää tavallisiinkaan rutiineihin.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä palauttaa rutiinit: pukea aamulla päälle, tauottaa töitä ja syödä säännöllisesti.
Sopeutumisvaihe
Uusi arki alkaa pikkuhiljaa tuntua siedettävältä. Mieli tasoittuu, lamaantuminen väistyy. Huomio alkaa siirtyä jo tulevaan, ja syntyy toivoa: syksyyn mennessä tilanne on jo toinen.
Lähteet: Helsingin Sanomat 1.4.2020, kuvat omat
