Ajattelin aluksi, etten kirjoittaisi tähän blogiini enää laihdutuksesta, koska se on tavallaan aivan turha aihe, ja etten kirjoittaisi ikävistä asioista vaikeana poikkeusaikana. Mutta, mutta. Ei tänä poikkeusaikana kuitenkaan tarvitse olla mikään erityisen upea selviytyjä ja aina niin hyvä ihminen. Riittää ihminen tunteineen aidosti sellaisena kuin sattuu olemaan. Totta kai myös jonkinlainen positiivisuus voi helpottaa omaakin olemista. Laihdutus ei ole minulle vain ikävää hommaa, koska se tekee kevyemmän ja hyvän olon.
Lisäksi haluan nyt elää mahdollisimman tavallista elämää. Joten laihdutusjuttu kuuluu myös siihen. Minun todellisuuteeni , jota kuitenkin haluan myös jakaa, ehkä samassa tilanteessa oleville, sitä suunnitteleville tai muille.
Tämän ajan olen päättänyt lampustaa, paarustaa, kulkea läpi. Tilanne on mielikuvissani iljanne, liete, joka yrittää saavuttaa, peittää kaiken. Minulla on yhä keuhkoputkentulehdus ja vähän kuumetta. Enkä osaa sairastaa kunnolla ja levätä vain. Hötkyilen, kuten Kainuussa sanotaan. Tästä taudista kuitenkin loppujen lopuksi parannutaan.
Välillä olen kireä kuin rautalanka. Onneksi vain silloin tällöin. Oloa helpottaa, kun hyväksyy tämän poikkeustilanteen kaikin puolin ja kielloin, ja tekee ne asiat, mitä hallitus ja terveysviranomaiset ohjeistavat. Enempää ei voi tehdä. Paitsi lisätä hyvää ja positiivisuutta auttamalla ihmisiä, kuten naapureita. Voi myös hyväksyä, että tämä poikkeustila on kriisi, ja kriisillä on omat vaiheensa, esimerkiksi kieltäminen ja kriisin käsittely, mutta se päättyy sopeutumiseen. Jos olo käy kovin ahdistuneeksi, hengitysharjoitukset ja meditaatio tuovat minulle rauhaa.
Tähän aikaan sopii hyvin kriisipsykologi Eija Palosaaren ajatukset. Hän muistuttaa, että tänä aikana ei tarvitse tulla erityisen hienoksi ihmiseksi, vaikka maailma kokee kovia. "Ei ole häpeä olla alavireinen ja hermostunut välillä. Saa olla myös ärtymystä ja pikkumaisuutta. Ei ole häpeä sekään, ettei ole sataprosenttisesti toimintakykyinen. Se kuuluu poikkeustilaan." Ihminen voi myös lamaantua kriisin käsittelyvaiheessa. Se on aivan tavallista.
Olen syönyt myös herkkuja menneen kahden viikon aikana. Sekin kuuluu tähän poikkeusajan kotoiluun, itsensä hemmotteleminen, kokkailu, ruuan ja herkkujen tuleminen tavallista tärkeämmäksi. Monet ihmiset leipovat. Ehkä sillä palataan "vanhaan hyvään aikaan" tai tavalliseen arkeen, ja saadaan siitä iloa ja turvaa. Herkuttelin mieheni ja tyttäreni kanssa, joka on kotona. Toinen tytär on Saksassa töissä, pelkään kovin hänen puolestaan, sillä onhan siellä aivan eri suuruusluokan mahdollisuus sairastua koronaan.
Herkutellessani söin aina jälkiruuaksi suklaata, join vähän viiniä ja söin myös ruuan kyljessä uuniperunoita, perunamuussia, pastaa, nuudeleita ja riisiä. Ruokana oli muun muassa savulohi, sienirisotto, thaikala. Siis muun muassa. Minä välttelen yleensä kaikkea valkoista höttöä, kuten riisiä, pastaa ja perunaa. Luulen, että tämä tapa tulee jäämään laihdutuksen jälkeenkin. On vatsassa huomattavasti parempi olo näin.
Muutaman päivän herkuttelut ovat nyt ohi. Vaikka korona voisi tuodakin tunteen, että nyt pitää elää kuin viimeistä päivää tai hemmotella itseään liiaksikin ja tuntea ehkä huonoa omatuntoa siitä. Ei pidä. On elettävä vain tätä päivää. Päivä kerrallaan turvallisin mielin kohti kesää.
Minä olen halunnut ja haluan elää mahdollisimman tavallista arkea. Joten pidän kiinni rutiineista: herään aina samaan aikaan, samoin syön ja liikun tavallisella tavalla. Tästä laihdutusruokavaliosta on tullut jo tapa kolmessa kuukaudessa. Joten minun on suhteellisen helppo noudattaa sitä. Muutenkin pidän kala-kasvissyöjänä kevyemmästä ruuasta, niistä rehuista, kuten sekasyöjä tyttäreni sanoi.
Olen nyt laihtunut reilu 10 kg kolmessa kuukaudessa. Alkupainoni oli 81 ja painan nyt 71 kg, eli olen nyt minun pituiselleni normaalin painon rajoissa. Viimeisenä kahtena viikkona paino putosi kilon, kun se aiemmin oli pudonnut yleensä kilon viikossa, mutta ei viimeisen kuukauden aikana. Mitä lähemmäs normaalipainoa tullaan sitä vaikeammin kilot tippuvat. Herkuttelu ei sinänsä näkynyt painossani. Kerron nuo kilot niin avoimesti, että tämäkin on laihduttavan naisen melko täsmällinen anatomia.
Laihdutuksen tavoite oli alkuun laihduttaa 6 kiloa painoon 75 kg, karistaa ne kilot, jotka lihoin kesällä ja syksyllä. Sitten tavoitteeksi tuli normaalipaino 71 kg. Nyt päätin taas asettaa uuden tavoitepainon 68 kg. Minä kun innostun uusista asioista helposti ja olen edelleen innostunut tästä laihdutusasiasta. Haluaisin niin, että vaaka näyttäisi kuudella alkavaa numeroa. Siihen tämä sitten todellakin loppuu, vaikka ei tämä ole ollut kauhean vaikeaa. En ole ollut kauheassa nälässä. Olen tottunut pätkäpaastoon ja siihen, että aamupäivällä on vähän nälkä. Myös painonhallintaan vaikuttava puolukkaa syön edelleen. Paljon kasviksia ja sopivasti proteiinia. Hopsalaihei!
Voimia, terveyttä ja tsemppiä kaikille! Hyvää viikonloppua!
Tulee vielä juhannuskin ja juhannusruusut.
