Joulun jälkeen teki mieli aivan muuta kuin jouluruokaa. Niinpä lähdimme tyttären kanssa pizzalle. Meidän metsiköstä 40 kilometrin päähän Heinolaan. Maalaiselämää. Tytär ajoi, kun hän on tuoreena kuskina siitä kovin innostunut. Minä vähän pelkäsin vieressä, vaikka olen itse surkea kuski. Surkeista surkein. Tytär ei edelleenkään halua, että hänen kasvojaan kuvataan.
Perille päästiin. Metsätaipaletta koko matka. Minä tilasin tonnikalapizzan. Tytär kebabia. Kunnon mättöä. Ihminen tarvitsee sellaista välillä. Se on ihmisen osa. Pizza oli valtava ja hyvää, mutta en jaksanut syödä siitä kuin puolet.
Pizzeria Torino ei ollut erityisen tunnelmallinen. Mutta se kuului asiaan. Tällainen tavallinen. Kunnon peruspaikka. Hyvää palvelua. Lupa valokuvata. Ei me muutenkaan yleensä käydä gourment-ravintoloissa.
Sitten ruokaan. Minä olen hulluna kaikkeen tuliseen. Jalopenot on suurta herkkua.
Tykkäätkö pizzasta? Käytkö usein ulkona syömässä, myös niin sanotuissa hienommissa ravintoloissa?
Lähteet:omat
