Kärsimys ei tee kaikista vahvoja

Inhoan sanontaa: "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa." Se ei pidä paikkaansa.

Ihminen voi kokea niin kovia, että se jättää ikuisen kipeän jäljen mieleen.

Minä esimerkiksi olen menettänyt kaksi rakasta ihmistä itsemurhan takia. En koskaan toivu näistä menetyksistä täysin.

Toimittaja ja kirjailija Asta Leppä pohtii eriarvoistumista yhteiskunnassamme uudessa kirjassaan Voittajien varjot. Hänen mielestään huono-osaisiin suhtaudutaan nykyisessä yhteiskunnassamme kielteisemmin kuin ennen.

Alamäkeä pidetään omana syynä.

Kun leipäjonot tulivat suomalaiseen katukuvaan 1990-luvun laman seurauksena, niitä kauhisteltiin.

Jonot ovat yhä, mutta niitä ei enää kauhistella.

Kuuluvat ikään kuin katukuvaan.

Kilpailuyhteiskunta on nyt syrjäyttämässä hyvinvointiyhteiskunnan.

Kaikkien pitäisi antaa kaikkensa työpaikalle, kilpailla, päteä.

Jotta tulisivat huomatuiksi. Huomioiduksi. Positiivisesti. Kenties arvostetuiksi.

Ihminen ei saa enää vain olla.

Hänen pitää suorittaa. Jaksaa suorittaa.

Elämä on kolhoa.

Jotenkin kylmempää, itsekkäämpää kuin ennen.

Kaikilla ihmisillä on mielestäni sama ihmisarvo. Olipa ihminen millainen tahansa.

Meidän tulisi huolehtia toinen toisistamme. Edes jonkin verran.

Mutta nykyisin moni kiusaantuu, kun näkee kaverinsa alamäessä.

Uudessa kirjassaan Asta Leppä kertoo elämästään. Hän on ollut kaksi kertaa elämässään todella köyhä. Murrosiässä äiti sinnitteli pienellä palkallaan kahden lapsen kanssa. Toisella kerralla Astan mies kuoli moottoripyöräonnettomuudessa. Asta oli omien sanojensa mukaan "niin romuna", ettei jaksanut tehdä tarpeeksi vapaan toimittajan työtään. Rahasta oli puutetta.

Perhe-eläke toi jonkin verran turvaa. Käytettiin kirpputorivaatteita. Pakosta - ei esteettisistä syistä. Astalla ei ollut varaa käydä kampaajalla ja hän luopui meikkaamisesta. Tärkeintä oli, että raha riitti ruokaan.

Suoranainen köyhyys on vähän vähentynyt Suomessa. Mutta samalla ihmisistä tuntuu, että heillä on enemmän toimeentulohuolia kuin ennen. Ja sitten yritetään saavuttaa taloudellisen onnen ihannetta velkarahalla.

Asta pitää itseään pienituloisena. Vapaana kirjoittajana ei rikastu. Mutta tällä hetkellä hän on tyytyväinen elämäänsä.

Miten sinä suhtaudut leipäjonoihin?

Lähteet: Voi Hyvin 10/17, kuvat omat