Elämää maalla 116.

Nyt siinä kävi näin, että poltin hapanjuurileipäni. Nukahdin kesken kaiken. Nukahdin, kun ne olivat paistumassa. Ei mikään ihme tuo nukahtaminen,  nukahdan illalla esimerkiksi Yle Areenaa katsoessani noin kello kymmenen. Aamulla tietsikka on toisella puolella sänkyä. Näin ei käy kirjan kanssa. Tästä lähtien, jos leipominen menee myöhään, pistän kellon soimaan.

Jotenkin havahduin yöllä hirveän hajun takia. Menin keittiöön ja tajusin, että leivät ovat uunissa. Äkkiä pois.  Ovi selkosen selälleen. Leivät olivat aivan mustia.  Yhä meillä kotona haisee tuo kitku ja katku.

Harmitti -  harmitti saakelisti. Leivän tekeminen on monimutkaista. Karkeasti sanotusti: Leivän juuri pitää ruokkia illalla. Ruokkimisessa laitetaan juureen jauhoja ja vettä. Aamulla se ruokitaan taas. Juuret purkeissa pitää kohota melkein kaksinkertaisiksi.

Kun juuri on turvonnut, tehdään taikina.Se vain sekoitetaan. Sitten autolyysi  tunniksi. Tunnin jälkeen se on hupsista rallaa muuttunut kiinteämmäksi. Sitten taittelut vähintään kolme kertaa ja leivän kohotusaika alkaa. Taikina kohoaa noin 3-5 tuntia. Taittelut tehdään niin, että leipää nostetaan palasina, jotka eivät saa repeytyä, ylöspäin etusormen ja peukalon avulla. Myös vettä voi käyttää tässä käden kasteluun. Tuota taittelua on vaikea selittää.

Taittelut pitäisi tehdä kolme kertaa kohotuksen alussa. Sitten minä muotoilen leivän. Pitää taas kohottaa 1-2 tuntia. Leivän pitää olla muovipussissa kohotuksesta alkaen. Sitten uuniin, johon laitan kiehuvaa vettä esimerkiksi foliovuoissa ja heitän löylyt. Leipää voi maistella tunnin odotuksen jälkeen, sillä siitä haihtuu vielä nestettä. Myös maku syvenee. Samoin kuoren rakenne.Sitten herkuttelemaan. Vaikka epäonnistuin leivät teossa, aion vielä tällä viikolla leipoa saaristolaisleipää.

Anteeksi, että jaarittelin näin  pitkään hapajuurileivonnasta, mutta se on nykyisin intohimoni - kuten puutarhatyöt. Sain kylvettyä krassit ruukkuihin. Ruukkuja on jumalaton määrä. Istutin kelloköynnökset ja keijunmekot. Istutin myös kaksi uutta kärhöä. Lisäksi istutin kesäkukat ja mausteyrtit. Olin aivan raato tuon jälkeen, koska katetria piti valvoa, eikä saa olla kyykyssä. Sen takia selkä tuli kipeäksi, kun kumarruin jalat suorina. Nyt odotan innolla krassien itämistä ja toivon, että muut  köynnöskukat selviävät uuden ilma-alan johdosta. Voi, kesän ihanuutta!

Minä olen kirjoittanut kaunokirjallista käsikirjoitusta neljä vuotta. Suru tytön kuolemasta vei kaksi vuotta ennen kuin pystyin taas kirjoittamaan. Kirjoitan autofiktiota. Usein illalla tai yöllä, kun en vain tupsahda nukkumaan. Kyllä tämänlainen kirjoittaminen on haastavaa. Mutta myös piristävää, kun näkee, mitä on saanut aikaan.

Menin viimein tietsikan myyneen Veikon koneeseen saadakseni apua kuvien siirtämisestä tietokoneelle. Atte palveli toista asiakasta. Piru vie! Hän on paras opettamaan. Toinen nuori mies näytti prosessin nopeasti. Pyysin häntä hidastamaan, jotta ymmärtäisin ja oppisin kuvien siirtämisen, joka on tuon myyjän mukaankin liian monimutkaista. Kotiin päästyäni en muistanut mitään. Ehkä alkava muistisairaus.

Hyvää viikonloppua kaikille!