Nykyisin puhutaan paljon ihmisen rajoista. Vetämällä toisille rajat suojellaan itseä. Tämä on siis tuttu ihmisuhdeneuvo, ja hyvästä syystä. Vaikka rajoja ei voi konkreettisesti nähdä, ne ovat ihmismielelle samanlainen tärkeä suoja kuin iho on keholle. Tällä tavalla rajojen merkityksen tiivistää psykologi Iida Mäkikallio.
Monelle ihmiselle voi tulla kuitenkin yllätyksenä, että ihmisellä on yksien rajojen sijaan kahdet erilaiset rajat. Niin sanotut suojelevat rajat torjuvat muiden liikaa vaikutusta omaan elämään. Kun suojelevat rajat ovat hyvällä tolalla, pystyy esimerkiksi kieltäytymään kohtuuttomista pyynnöistä.
Ihmisellä on kuitenkin myös vähemmän tunnetut rajat: hillitsevät rajat. Tämä tarkoittaa arkikielellä suunnilleen samaa asiaa kuin itsehillintä.Kun molemmat rajat ovat kunnossa, ihmisen psyykkinen hyvinvointi ja ihmissuhteet voivat hyvin.
Vähemmän tunnettujen hillitsevien rajojen ongelmat tarkoittavat, että ihmisellä on pulmia antaa itsestään sopivasti toisille. Hän voi antaa liian vähän tai liikaa.
Vahvat hillitsevät rajat saavat ihmisen sulkeutumaan itseensä. Itsehillintä on liiallista tilanteisiin nähden. Ihminen ei muun muassa pysty avautumaan edes ystävilleen.
Liian löyhät hillitsevät rajat taas tarkoittavat varsin vähäistä itsehillintää. Tällainen ihminen rikkoo muiden rajoja esimerkiksi syyllistämällä, neuvomalla tai kontroimalla ylenpalttisesti toisia.
Mäkikallion mielestä hyvä rajat voi tunnistaa varsin arkisesta asiasta: rentoutuneesta olotilasta.
Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2026, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!