Elämää maalla 50.

 

Onpas  täällä maalla ollut viime aikoina liukas keli. Minulla on raskas kaasujalka, mutta nyt ei ole voinut nauttia vauhdista. Pienet tiet peilijäätä. Silti on pitänyt ajaa kylälle hammaslääkäriin, kampaamoon,  kuntosalille  tai kauppaan. Täällä on pienen kylän tavoin vain K- ja S-kauppa. Kävelylenkeillä olen käynyt piikkikengät jaloissa, mutta ne eivät kuitenkaan ole tehokkaat peilijäällä. Lenkkejä on jäänyt väliin.

Kampaajani Heidi on aivan ihana ammattilainen. Hän tietää, milloin asiakas haluaa olla hiljaa ja milloin puhua. Hän leikkaa loistavasti. Nyt minulla oli pelkkä leikkaus ja kulmien nyppiminen ja värjäys. Olen aivan onneton meikkaamaan itse kulmakarvani tai nyppimään niitä. Aina niistä tulee toispuoleiset. Värjääminen on kätevää.

Minulla oli aika hammaslääkärille  tiistaina, kolme kuukautta sitten varattuna. Täällä on sen mittaiset jonot hammaslääkäriin. Tarkoitus oli tehdä kunnollinen tarkastus röngtenkuvineen, mutta sunnuntaina minulta lohkesi hammas paikkoineen. Se oli kipeä, mutta en varannut kuitenkaan maanantaiksi aikaa akuuttihoitoon. Söin Buranaa, joka auttoi jonkin verran. Hammas paikattiin, ja tarkastusaika siirtyi maaliskuulle.

Olen varmaan kirjoittanut jossakin aiemmassa postauksessa, että pelkään hammaslääkäriä siitä avuttomuuden tunteesta, kun suu on täynnä härveleitä, eikä siitä pääse pois. On täysin hammaslääkärin armoilla. En pelkää kipua, jota aina tunnen, koska en ota puudutusta paikkaukseen tai juurihoitoon.

Sain viimein vietyä kesän pelargoniat kellariin ikkunanlaudalta talvehtimaan. Kellarin jyrkkiä portaita pelkään. En mielelläni käy siellä. Mies hakee hillot ja muut säilykkeet. Tämä pelko johtuu siitä, että ollessani nuori, naapurin mies kuoli pudottuaan kellarin portaista. Saa nähdä onnistunko talvettamaan. Tämä on ensimmäinen kerta.

Sain viimein mentyä uuden tietsikan kanssa sen myyneen kauppaan apua pyytämään. En osannut asentaa itse sähköpostia. Sitä on nyt hirveät määrät odottamassa.

Pääsyy kauppaan menemisessä oli kuvat, joita kaikkia en saanut näkyviin - kuuden vuoden kuvat. Kauppias sai pienen aherruksen jälkeen ne näkymään ja minun piti valita sana, jotta ne saisi palkista näkyviin.

Kotona tajusin, että ne kaikki ovat yhdessä ja samassa - sanottanko sitä näin? - tiedostossa jatkuvana virtana. Nyt olen päättänyt, että ne pitää ryhmitellä jotenkin, vaikka edes kevät-, kesä-, syksy- ja talviosioina. Tätäkään en osaa itse tehdä. Taas kauppaan. Tuntuu, että ravaan siellä yhtenään.

Nyt otin hommakseni siivota ja poistaa turhaa. Sama kuva voi olla monta kertaa ja osat kuvista ovat epäselviä. Osa aivan turhia. Tässä hommassa menee aikaa.

Ruuasta puheenollen. Aamiaiseni vaihtelevat. Syön vaihdellen kaurapuuroa omilla marjoilla; jugurttia, mysliä ja marjoja; maitoa, mysliä ja marjoja; chiavanukasta ja marjoja; itse tehtyä proteiinivanukasta tai harvemmin pelkkää leipää. Marjoja käytän aina kaksi kourallista.

Löysin kaupasta hyvän myslin Myllärin paras myslin hedelmä&marja, joka on sydänmerkitty eli lajiensa paras terveydelle. Siinä ei kuitenkaan ole juuri hedelmiä ja marjoja vaan eniten kaurahiutaleita. Tein aikaisemmin itse myslin ja granolan. Nyt en enää viitsi.  Silkkaa laiskuutta.

Olen tällä viikolla syönyt samaa ruokaa kolmesti. Se on eräänlaista muhennosta, jota on helppo syödä papujen ja kaalisalaatin kanssa. Siihen tulee soija- tai muita kasvissuikaleita, vähän soijarouhetta, paprikaa, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa purkillinen, mustapippuria, cayennepippuria ja timjamia. Tykkään siitä kovasti. Söin myös taas kasvisborssikeittoa. Tein itse papupihvejä.

Laitan  miehellekin ruokaa. Noista edellä mainituista hän syö myös borssikeittoa. Olen kokannut hänelle lihansyöjälle makaronilaatikkoa, nakkikastiketta, kanariisipataa. Jauhelihan ja kanan haju kuvottaa, mutta niitä on käytettävä.

Hyvää viikonloppua kaikille!