Surutyöni 134.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Tunnetila nyt: Kuljen kuoppaista ja pimeää tietä. Surussa rotkot ovat syvät, tiet jäiset. Metsä musta. Kevät ei tule minulle. Aurinko. Lämpö. Sillä kuljen varjojen maassa.

Nykyisin itken yleensä aamuisin, kun Vera tulee melkein ensimmäisenä mieleen. Ajattelen Veraa: Minkälainen ääni Veralla oli? Miten hän käveli? Minkälaiset hiukset hänellä oli? Miten hän ajoi autoa? Mikä oli Veran lempihajuvesi? Nyt käytän sitä melkein päivittäin ja se lohduttaa minua. Samoin Veran kenkien, pipon ja kaulahuivin käyttö.

Myönteistä elämässä on, että olen päättänyt itse taimikasvattaa köynnöksiä: aito elämänlankaa, krassia, mustasilmäsusannaa, ruusupapua, tuoksuhernettä ja kelloköynnöstä. Nyt odotan siemeniä ja perliittiä, jotka tilasin netistä. Kylvömultaa toivottavasti löytyy Tokmannilta. Perliitti tekee kylvökset kuohkeiksi ja ilmaviksi, juuret kehittyvät paremmin.

Meillä on talossa yksi ulkoseinä, joka on etelään päin. Miehen autot ovat vallanneet miltei koko pihan. Ohuen mullan alla on kallio, niinpä istutan kukat isoihin ruukkuihin. Viime kesänä seinustalla viihtyivät krassit, aito elämänlanka ja tuoksuherne, jotka ostin taimina. Nyt siis itse taimikasvattamaan! Haluan nähdä pienet hennonvihreät taimet, jotka nousevat mullasta. Koulia niitä kylvölaatikoista pieniin ruukkuihin ja lopulta istuttaa suurempiin, jos tarvetta on. Haluan seinän täyteen kukkia.

Mies keksi raahata minulle kuntopyörän vintiltä. Se on varmaankin  vanha, nimeltäänkin Tunturi. En hennonnut kertoa miehelle, ettei sen vastuksia voi säätää, koska hän oli niin innoissaan. Niinpä se nyt on olohuoneessa ja vie tilaa.

Yksi päivä aloin ajatella vanhuutta, jos elän siihen asti. Asia ei ollut tullut todellakaan mieleen aikaisemmin. Pitäisi lisätä lenkin pituutta. Käydä kuntosalilla vahvistamassa lihaksia. Mutta kävin 13 vuotta kuntosalilla, ja yhtenä päivänä sain vain tarpeeksi ja kävelin pois. Ehkäpä kuitenkin kannattaisi mennä sinne edes vahvistamaan jalkalihaksia. Saas nähdä? Meiltä on kirkonkylään 20 kilometriä. Sekin vaikuttaa siihen, että suhtaudun vähän nihkeästi kuntosaliharrastukseen.

Tuli vanhuutta ajatellessani mieleen, että pitäisikö tilata jo ET-lehti. Siitä kai saisi vinkkejä hyvään vanhuuteen. Ei minua vaivaa esimerkiksi ulkoiset vanhemman ihmisen piirteet.Muun muassa rypyt ja juonteet kasvoilla. Löystyvät rinnat ja selluliitit käsivarsissa ja muualla. Se on aivan luonnollista, eikä sitä vastaan kannata pyristellä, maksaa isoja rahoja ihon vanhenemista vastaan olevista hoitotoimenpiteistä, kun nekään ei vaikuta ikuisesti.

Vaihdoin äänikirjamaailmassa Nextorystä Book Beatiin. Nextory oikutteli liikaa, esimerkiksi se ei toiminut yhtenä viikonloppuna ollenkaan. Book Beatiin olen ollut tyytyväinen.  Kuuntelin tällä viikolla kotitöiden lomassa Siri Hustvedtin kirjan Lumous loppuun, jonka olen lukenut aikoinaan paperikirjana. Luin paperikirjana Joel Haahtelan Perhoskerääjän.

Siiri-kissamme ei ole tullut takaisin kotiin. Hän on ollut jo 10 kuukautta poissa. Odotamme häntä edelleen, vaikka toivo on oikeastaan mennyt.

Mukavaa viikonloppua kaikille!