Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta minun mielestäni tämä on tärkeä aihe. On myös sanonta: "Hädässä ystävä tunnetaan." Pahinta mitä alakuloiselle voi tehdä, on karttelu. Kun ihmisellä on vaikea elämäntilanne, todelliset ystävät jäävät häntä tukemaan.
Alakuloisuus ei ole valinta. Sitä ei voiteta asenteen avulla, kuten älä suotta murehdi, semmoista elämä on, kaikilla on joskus raskasta.
Psykoterapeutti Maaret Kallio sanoo, että on ankaraa ja kapeakatseista sanoa, että kaikki on itsestä kinni. Kun viilaat asenteen kuntoon ja tsemppaat, mieliala kyllä nousee.
Kannattaisi muistaa, että täällä voi kenelle tahansa käydä miten vain. Siksi ei pidä koskaan ajatella, että jos minä olisin masentunut tai alakuloinen, en kyllä musertuisi. Masennus ei ole koskaan oma päätös.
Reippautta ihaillaan. Meillä on vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mielen taidoista, esimerkiksi masennuksesta toipumisessa, on alettu puhua asenneasiana, sisuna tai yksilöllisenä kykynä. Pahimmillaan tsemppipuheesta tulee ase, jolla alakuloista on helppo syyllistää. Ajatellaan, että häneltä puuttuu elämänhallinta, tai että hän ei ota vastuuta itsestään. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi kuitenkaan tietää, mitä toinen käy läpi. Tuomitsemaan ei pidä lähteä.
Masennukseen vaikuttaa myös elämänhistoria. Kaikilla ei ole yhtä hyviä eväitä vaikeuksien voittamiseen. Osa on saanut isoja kolhuja, mutta sinnitellyt hienosti, kunnes pieneltäkin tuntuva asia vie suojauksen. Maaret Kallio sanoo: "Vihaan sanontaa, että vastoinkäymiset vahvistavat! Se sisältää ajatuksen, että toipuminen on pelkkä yksilön valinta."
Masennuksessa ihmiset eivät tarvitse neuvoja, vaan sitä että joku kuuntelee. Usein ajatellaan, ettei se riitä, vaikka juuri se riittää.
Olemme pohjimmiltaan laumaeläimiä, ja muiden tuki on aivan ykkösasia. Pahinta on yksin jääminen ja liioiteltu positiivisuus, sitä ei tarvitse kukaan.
Masentuneelle on parasta tarjota konkreettista apua. Esimerkiksi kaupassa käyntiä, siivousapua ja murheiden läsnäolevaa kuuntelemista. Aina ei tarvitse sanoa mitään. Tai voi sanoa, että minä en tiedä mitä sanoa.
Yleensä alakulo väistyy jossakin vaiheessa kuten muutkin tunteet. Tutkimuksissa eniten onnellisuutta raportoivat ne, jotka osaavat tuntea kaikkia elämään liittyviä tunteita.
Lähteet: Hyvä terveys 1/2020, kuvat omat
Mielenkiintoinen postaus ja painavaa asiaa!
VastaaPoistaVaikeudet vahvistavat - kliseinen sanonta tosiaan joutaisi roskikseen. Jos näin olisi, mieluummin olisin sitten heikko ja ilman vastoinkäymisiä!
Se mikä minua, 50+ aikuista huolettaa ja ihmetyttää samalla, on nuorten masentuminen ja "masentuminen". Onko muotia ollamasentuneen kirjoissa - vaarallista peliä!
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Minä niin vihaan sanontaa: "Kaikki mikä ei tapa vaan vahvistaa." Ei aina tosiaankaan vahvista! Tuo nuorten lisääntynyt masennus huolettaa minuakin. Viime vuonna julkaistiin tutkimus lukiolaisista, ja tulokset olivat hälyyttävät. Niin paljon stressiä ja huonoa oloa.
VastaaPoista