Tämä on aika työläs, välimerellinen ruoka, mutta jos sattuu olemaan aikaa - kuten ehkä näin sunnuntaina - se palkitsee tekijänsä herkullisuudellaan. Samalla täytteellä voi täyttää kesäkurpitsat, tomaatit ja sipulit. Kohtahan on suomalaisen kesäkurpitsan sesonkiaika.
Sienien sijasta voi käyttää soijarouhetta, nyhtistä tai härkistä. Vaalean maidossa liotetun leivän voi korvata korppujauhoilla tai jättää viljat kokonaan pois, ja käyttää sieniä ja kasviproteiineja enemmän.
Näitä tarvitset:
2-3 keskikokoista munakoisoa
n. 3 dl pakastemetsäsieniä tai tuoreita herkkusieniä pilkottuina
maitoa
3 viipaletta vaaleaa leipää reunat poistettuina
3 munaa
3 valkosipulin kynttä
meiramia tai oreganoa
muskottipähkinää
suolaa
2 mozzarella palloa
1. Kiehauta munakoisot kiehuvassa vedessä. Halkaise ne ja irrota
Suola on edullinen ja hyvä aine ihonhoidossa. Huomasin juuri, että olen kirjoittanut vaikka kuinka monta juttua, joita en ole vielä julkaissut. Ne näkyi tuolla blogger tiedostossa "luonnoksina". Pitää ruveta purkamaan minun spontaanisti - siksi välillä vähän hölmösti - ja nopsasti kirjoittavan naisen juttuja. Tämä on jostakin kesän alusta. Mutta edellen ajankohtainen. Niin kuin aina ihonhoito.Ainakin minun ikäiselleni naiselle. Tärkeää. Vaikka ei kuolemanvakavaa.
Kuorin silloin tällöin kasvoni vuorisuolalla. Sitä sanotaan myös Himaljan- ja kristallisuolaksi. Mutta en kuori ihoani usein, ettei ihon omat suoja-aineet kärsisi. Uskon siihen, että luonto itsessään hoitaa ja korjaa paljon. Kaikille suolan käyttö kauneudenhoidossa ei sovi. Voi olla liian stydiä kamaa erittäin herkälle iholle. Mutta kokeilla aina kannattaa.
Yleensä kannattaa käyttää vuori- tai merisuolaa, ei tavallista ruokasuolaa. Puhdistamattomat suolat sisältää natriumkloridin lisäksi kivennäisaineita ja mineraaleja. Esimerkiksi magnesiumia, kaliumia, mangaania, sinkkiä, rautaa ja jodia.
Melko paljon käytetty vuorisuola pakkaus.
Oikean suolan käyttö on tehokkaampaa kuin suolaa sisältävän kosmetiikan. Ei siis purnukoista ja putkiloista vaan keittiön kaapista.
Mitä suola tekee iholle?
suola poistaa kuollutta solukkoa ja uudistaa; se kirkastaa ja puhdistaa ihoa ja sitoo siihen kosteutta
suola ehkäisee tulehduksia
suola sopii melkein kaikille ihotyypeille, myös herkälle ja akneiholle
suola pehmentää ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa
älä pelkää kirvelyä; jos iho on rikki, suola voi kihelmöidä hetken; se ei ole vaarallista, iho kyllä rauhoittuu käsittelyn jälkeen nopeasti
Miten suolasta tehdään kasvonaamio?
Kostuta kasvosi ja levitä niille suolaa sellaisenaan tai veteen sekoitettuna puuromaisena seoksena. Hiero hellävaroen ihoasi. Anna vaikuttaa hetken ja huuhtele pois.
Voit ottaa myös suolakylpyjä koko vartalolle: sekoita ammeelliseen vettä noin puoli kiloa suolaa, anna liueta rauhassa. Nautiskele olostasi suolakylvyssä noin 15-60 minuuttia. Kylpy vilkastaa aineenvaihduntaa, joten kannattaa juoda kunnolla vettä sen jälkeen.
Meressä uintikin tekee hyvää iholle.
Lähde: Kauneus&Terveys 8/2017, kuvat Pexel ja omat
Aloin kolmisen kuukautta sitten käyttää ATK:ta muutenkin kuin vain opettajan työhommiin, laskujen maksamiseen ja vaatteiden tilaamiseen - siinä olen taitava ja työteliäs - netistä. Ostin ensimmäisen älypuhelimeni, perustin blogin - tapani mukaan spontaanisti ja nopeasti, vaikka ei ollut mitään kuvaa siihen mihin olin ryhtynyt; menin faceen elämäni ensimmäistä kertaa.
Tässä kaikessa on riittänyt kesäksi ihmettelemistä. Vaikka olen nopea käänteissäni. No, aikaa on lomalla. Minun digiuusavuttoman logiikka ei vieläkään natsaa tietokoneeni logiikan kanssa. Se on suurin haaste ja oppimiskokemus. Päätin, että menen syksyllä ATK:n peruskurssille kansalaisopistoon. Jo oli aikakin.
Olin todella hämmästynyt, kun luin Hesarista 26.6 jutun Chester Chipperfieldistä. Hän on eräänlainen maailmanlaajuinen guru tässä tietokonemaailmassa. Ollut pomona Applella, Teslalla ja muotitalo Burberryssä. Jättänyt nyt ne hommat. Nyt hän väittää, että tietotekniikka tekee meistä narsisteja addikteja. Koukuttaa pahanpäiväisesti.
Hän sanoo:"Facebook ja Google ovat riippuvuusbisnestä.He naamioivat myymänsä addiktion sellaisilla mittareilla kuin "oleskeluaika" tai "tarkertuvuus", mutta tosiasia on, että mitä enemmän koukussa me olemme heidän palveluihinsa, sitä enemmän rahaa he saavat mainostajilta."
Valtaosa teknologian yrityksistä ei ole aidosti kiinnostuneita ihmiskontakteista, mutta rahastavat niillä mieluusti.
On todellakin yllättävää havaita, että joku kertoo, että hänen edustamansa ala tekee meistä itserakkaita ja vastenmielisiä. Chipperfield tietää tasan varmasti enemmän kuin tavis teknologian uhista. Onhan hän ollut siellä vallan ytimessä.
Jään joskus itse roikkumaan faceen. Oikeastaan aika harvoin. Koska kirjat ovat tärkeämpiä. Ainakin vielä. Huh, heijaa minkälainen nörtti minusta voi paljastuakin muutaman kuukauden jälkeen... Kun tämä on kuulema niin koukuttavaa. Lets see.
Laitoin tähän Jenni Vartiaisen jo vanhan laulun Nettiin, koska se on hyvä esimerkki somekiusaamisesta. Taas Marja häsläsi ja tuli kaksi videota youtubesta: Ensimmäisen pitäisi olla se oikea.
Some on armoton, jos sen riepoteltavaksi joutuu tavallinen ihminen (kuka on oikeastaan aivan tavallinen?). Erittäin armoton se on julkkiksille. Ikään kuin heillä ei olisi enää ihmisarvoa.
Somessa on joskus vaikea muistaa, ettei se ole kuten live-kaveriporukka. Siinä on omat käytäntönsä. Ja välillä viesti voi tuntua tylyltä tai töykeältä, koska ei ole suorinta mahdollisuutta kuulla äänenpainoja kuten live-elämässä.
Netistä kyllä löytyy selkeät ohjeet, miten siellä pitäisi toimia somessa: esimerkiksi älä loukkaa, älä jankuta, älä valehtele, älä provosoi, myönnä virheesi.
Uudet kengät, Merkki Tamaris. So last season. Nuo hapsut. Helpot jalassa. Ei tarvitse poseerata. Tai mistä minä tiedän, mitä jalat ovat tästä mieltä.
Tässä minä taas kepotan. Yritän poseerata ja pasteerata. Mutta ei onnistu. Kamerakammo yhä. Jotenkin murjotan taas näissä kuvissa. Ehkä opin joskus olemaan.
Mekko on merkiltään Jensen ja varmaan yli
kymmenen vuotta vanha. Minun pää näyttää aina todella suurelta näissä ns. valokuvissa. Kai se on sitten oikeasti suuri. (Ajatukset on kyllä pieniä.)Pönttöuunikin
kaipaisi maalausta ja kunnostusta. Kuten akka.Ja kuten koko talo sisältä.
Mutta meillähän on kaikki vinksin vonksin
tai ainakin heikun keikun. Me kyllä tiedostetaan
talon puutteet ja remppatarpeet. Mutta ei
viitsitä tehdä asialle mitään. Onhan sitä aina
tärkeämpääkin tekemistä (Mitähän?). Ja taas nämä
rivit menee miten haluaa. Tuskinpa! Ei rivit mitään halua.
En vaan hemmetin
digiblondi vielä tajua näitä kaikkia blogger-kirjoitusalustan juttuja. Vielä! (Olen ns. muodikkaasti
positiivisen ajattelun kannattaja. Mutta toisaalta...pessimisti
ei pety...viisas ajatus...Jos ryhtyisi pessimistiksi.
Voisihan sitä kokeilla ja sanoa kaikille kavereille
muun muassa "ei tuo kannata", "ei tule onnistumaan..."
Ja itseään voisi oikein kunnolla solvata tyyliin "Olet
säälittävä, vanha, ruma, myöhäiskeski-ikäinen nainen,
joka yrittää nuorekkaasti keekoilla jossakin perä-
hikiän blogissa...Vitsi. Tulee lisää negatiivisia
juttuja mieleen...Valokuvani ovat suoraan sanoen
perseestä. Anteeksi ruma sana. Mutta sehän kuuluu
negatiivisuuteen: kiroilu, haistattelu, halveksunta,
nollaaminen, kateus...Siinä taitaa olla minulle liikaa
uutta työsarkaa. Taidanpa olla silti edes jonkinlainen
positiivinen Havukka-Ahon ajattelija. Oliks tämä
koko vuodatus suluissa? Blogini pisimmät sulut.
Siinähän on positiivisessa elämässä jo jopa juhlan
paikka.)
Tämäkin mekko on vuosia vanha. Merkki Derhy. Tykkään sen korumaisesta pääntiestä. Sekä laskoksista jotka peittävät vatsakumpareen.
Jotenkin penseä ilmeeni kuvissa, näyttää vähän siltä, että olisin unohtanut edellisenä iltana pestä hampaani. Valtava ongelma! Mikäpä muu tässä maailmassa on tärkeää. Me, myself and I.
Sanoin jossakin aikaisemmassa postauksessa esitteleväni uutta Tallinnasta ostettua Superdryn bomber-takkia. Nyt sitten esitellään. Kun myöhäiskeski-ikäinen haluaa olla nuorekas. Ja minun mielestäni saa halutakin. Pukeudun niin kuin sattuu huvittamaan. Nyt huvitti tämä takki. Minusta se on nätti kiinalaistyyppisine kuviointeineen.
Olisi jo korkea aika - kuten meillä Kainuussa aikoinaan sanottiin - oppia olemaan valokuvissa. Nyt kun rupeaa ajattelemaan: miten aika voi olla korkea. Aikahan on nyt, menneisyys ja tulevaisuus. Missä vaiheessa se päättää: olen korkea. Minua kumartakaa. Ehkä äiti aikoinaan käski vähän kumartamaan, nöyrtyä. Jollekin. Millehän?
Nuo hapsukorkkarit sopii hyvin tämän hipahtavan mekon kanssa. Mekko on viime kesänä ostettu ja merkiltään Anna Field. Tykkään sen kuvioinnista vai pitäisikö sanoa modernisti printistä. Anyway, minusta se on kaunis.
No nyt ei tarvitse vähään aikaan olla valokuvissa. Välillä vaanhaluttaa tehdä vaatepostaus. Tosin tyttäreni kehoittamaa selfien ottoa pitäisi harjoitella. Hänen mukaansa sen avulla opin olemaan valokuvissa. Selfiet vain tuppaa unohtumaan. Täytyy myöntää (tytär ei saa tietää tästä; no, ei saakaan, koska ei ole blogini lukija), että olen luistanut tuosta neuvosta ylenpalttisesti. En ole ottanut selfietä ainakaan kahteen viikkoon. Olisiko mikään vähemmän innostavaa kuin kuvata omaa pärstäänsä. Tuo alhaalla oleva selfie ei ole minusta todellisuudenmukainen.Mutta on ainoa mitä minulla tällä hetkellä on puhelimen muistissa. Olen varmaan poistanut rumemmat. Jostakin syystä tuli tuollainen. Siinä näkyy myös meidän talon omituinen sekamelska. Kyllä minulla on ryppyjä ja juonteita, vaikka ne ei näy tuossa kuvassa. No, lopuksi minun Me , myself and I naama.
Moni varmaankin ajattelee, että kaupallista yhteistyötä tekevät blogin pitäjät tienaavat rutkasti rahaa. Näin ei ole. Tienaan muutamia euroja blogillani. Ja minulla on palkkatyö. Sen palkka kyllä riittää elämiseen.Enkä kirjoita tätä rahan takia. Kirjoitan silkasta kirjoittamisen ilosta. Ja siksi että oppisin vähän ATK:ta. Ja vähitellen valokuvaamaan sekä voittaakseni valokuvissa olon kammoni.Hyväksyin nyt pyörivät mainokset blogiini, jotta saisin tähän elävyyttä, nykyaikaa. Tämä kun on muodoltaan vähän vanhahtava. Kuten olen itsekin myöhäiskeski-ikäinen. Aika vanha nainen.
Nyt kun rikkauksista puhutaan. Tähän väliin sopii aiheeseen liittyvä laulu. Marilyn Monroe Diamonds are a girl`s best friend youtubesta.
Välillä asiasta toiseen ja asian vierestä: eilen löysin kesän ensimmäiset kantarellit. Jippiii!!!Ne olivat suurin osa vielä pieniä nappeja. Poimin vain yhden kastikkeen tarpeiksi.
Toki julkkikset tienaavat rahaa blogeillaan. Mutta ei me tavikset.
Olen itse käyttänyt ja käytän näitä mainostamieni yritysten tuotteita. Ja olen ne hyviksi havainnut. Olen tilannut ja tilaan jatkossakin vaatteita Zalandon lisäksi Cellbesistä ja Bubbleroomilta. Samoten käytän Apomeraa, koska sieltä saa luontaistuotteita ynnä muuta edullisesti. Bette Box minulle on tullut kuukausittain jo jonkin aikaa. Hyviä pakkauksia ovat. Niistä riittää tyttärillenikin.
Yksi ennakkoluulo blogin pitäjistä on, että he haluavat tulla tunnetuiksi, jopa julkkiksiksi. Ei pidä paikkaansa. Olen nyt kolmen kuukauden aikana tutustunut muihinkin blogin tekijöihin ja meitä kaikkia yhdistää avoimuus. Sekä halu ilmaista itseään. Tutkia itseään ja maailmaa. Olla vähän luova. Kirjoittamisen palo.
Itse kirjoitan psykologisista aiheista aika paljon. Olenhan muun muassa psykologian opettaja. Ja siksi minua kiinnostaa psykologiset aiheet. Se on tuttu alue. Saatan joskus myös toivoa, että raapustuksistani olisi hyötyä tai apua jollekin. Tietysti haluan myös välittää tähän raadolliseen maailmaan kauneutta.Kirjoitan aina itseäni kiinnostavista aiheista. Muuten en kirjottaisi ollenkaan.
Tiedän kyllä, että minusta saatetaan pienellä asuinpaikkakunnallani ajatella esimerkiksi - toivottavasti ei ajateltaisi!:Miten tuo kehtaa/ilkeää esitellä itseään ja elämäänsä...Taitaa olla itserakas, leuhka akka.
Mutta itse tiedän kyllä mitä olen. Tässä iässä en välitä kovinkaan paljon siitä, mitä muut minusta ajattelevat.Sitä vaan elää jaantaa toisten elää tätä yhtä ainokaista elämää.
Laitoin tähän postaukseen ihan ironian vuoksi paljon ruusukuvia, kun saatetaan ajatella, että blogin pitäjän elämä on vain ruusuilla tanssimista. Mutta onhan niissä ne piikit.
Tuntuu siltä, että on taas jonkinlaisen paikallisen ja luontopostauksen aika. Liikuin tavallista enemmän luonnossa pari päivää. Yleensä käyn lenkillä luonnon keskellä neljä kertaa viikossa. Nyt suorastaan lymyilin luonnossa. Mieleni tarvitsee sitä silloin tällöin: sanatonta tilaa. Luonnon ääniä, tuoksuja, rauhaa; pelkkää visuaalisuutta. Älyllinen elämä, paha maailma poissa.
Kaikki tämän postauksen "valokuvat" on minun aloittelevan luontokuvausharrastelijan ottamia. Haastattelussa on ihana ja viisas naapurini Mirkku. Varoitan tarkkoja kauneudenystäviä, esteetikkoja ,kuvien laadusta. Mutta yritän parhaani. Kuten kainuulaiset yrittää olla tolkunihmisiä.
Kotini vieressä on sekä järvi että joki. Hietanen ja Nurmaan joki. Aluksi kuvia ihanasti, alati virtaavasta joesta. Se on kuin elämä itse. Puita on kaatunut myrskyssä. (Taas nämä rivit temppuilee - vai temppuileeko digiblondin uusavuton digiäly...)
Joessa on ollut aikoinaan sulkupato puunuittoa varten.
Jokikuvia olisi todella paljon. Mutta rajansa kaikella. Siirrytään järviluontoon.
Tämän polun löysin ihan sattumalta. Ja se vei Hietasen järvelle:
Mirkulla on tosi paksu letti.
Mirkun esiäiti Helena Huoponen, os.Ahl
9.1.1877-25.5.1947. Tuohon aikaan uunit
saattoivat olla ulkona.
Ettei tämä kävisi liian tylsäksi väliin oli haastattelu. Naapurin Mirkku, joka on asunut pitkään pääkaupunkiseudulla kertoo, minkälaista on asua Mäntyharjulla. Mirkku antaa apuaan niin monelle ihmiselle. Ja hän sanoo, että saa muiden auttamisesta voimaa itselleen. Siinä olisi opittavaa.
Voi, tämän ATK-maailman kanssa. Kamppailin reilun tunnin, että video näkyisi. En tiedä, kun vasta julkaisun jälkeen, toimiiko se....Sitä tämä digielämä on. Tietyntyyppistä epävarmuutta, johon digiblondi yrittää opetella. Kyllä menen tosiaan sinne ATK-peruskurssille kansalaisopistoon syksyllä. Jotta osaisin edes jotakin. No, jatketaan öisellä tunnelmalla - näkyi video tai ei - Mäntyharjulla:
(Tämä kuva on mielestäni vähän taiteellinen. Tuo yksi niittyleinikki sojottaa niin kauniisti...) Sitten siirrytään tuohon metsään, jossa kasvoi metsäkortteita muun kasvillisuuden alustana. Minusta nämä kuvat ovat jotenkin unenomaisia. Siksi niistä tykkään.
Luontoreissuillani kuikuilin kaula vääränä, olisiko jo kantarellien alkuja. Niitä ihanan pieniä oranssinkeltaisia nappeja. Tai herkkutatteja. Ei ollut. Yleensä olen poiminut ensimmäiset kantarellit heinäkuun yhdeksännen päivän tienoihin (olen sienihulluna pitänyt ihan kirjaa). Kesä on uutisten mukaan kaksi viikkoa myöhässä. Mutta kyllä minä vielä pääsen sieniä saalistamaan. Vain toinen sienihullu voi ymmärtää tuon saalistus termin. Lopuksi vielä kuvia yksityiskohdista, joista olen oppinut tykkäämään tämän minun kahden kuukauden valokuvaus harjoittelijan puuhani aikana. Kuvia olisi niin paljon! Ymmärrän, että ihmisten sietokyvyllä on rajansa. Vaikka minä kuinka tykkään:
Pakurikääpä koivussa. Juon silloin tällöin pakurikääpäteetä.
joka on hyväksi terveydelle.
Heinä helmiöi jo näin heinäkuussa.
Mesiangervot alkavat kukkia. Mikä huumaava, hunajainen tuoksu. Mesiangervo on vanha
luonnonyrtti: auttaa pääkipuun ja hiusten huuhteluvedessä on tosi ylellisen pehmentävä ja
hoitava yrtti.
Lukija älköön ottako seuraavaa videota liian tosissaan. Loppuu äkisti tuo luonnonrauha...Nyt viikonloppuna näin ensimmäistä kertaa Stigin Puumaa mä metsästän videon. Olin some-tauolla, ja sain katsoa vain youtube:ta. Näin itselleni päätin, ihan hyväksi. Valitettavasti videota ei ollut käytettävissä yleisesti. Laulu sinänsä on seuraavalla videolla. Mutta ei ole siis se virallinen, joka on hemmetin hyvä. Rai rai. Elämä on tosi. Mutta hauskaa voi pitää. Silti. Minua nauratti tuo video ensimmäisellä ja toisellakin kertaa niin,että hirnuin - tapani mukaisesti - niin että kitarisat näkyivät. Sanat ovat jo itsessään huvittavat ja vähän alistavan sukupuolittuneet sekä kaksimieliset; ja laulaja myös: "puumaa mä metsästän...uurteistasi humallun..." Lisäksi laulu videoineen on intermusikaalinen. Viittaa itseensä. Sankari - Perusmies. Stig on olevinaan niin sanottu perusmies, tylsine silmälaseineen (tai mistä minä keski-ikäinen akka tiedän vaikka ne olisivat kuinka muodikkaat) ja rasvaisine ohuine hiuksineen. Että sekin naurattaa jo. Siis minua. Muista en tiedä. No, hauskaa oli. Tuon alkuperäisen videon parissa. On akalla halvat huvit. Tosi halvat. Tällä kertaa.
