Elämänkatsomukseni rakennusaineksia

Elämänkatsomukseeni ovat vaikuttaneet elämänkokemukset, tieto- ja kaunokirjallisuus sekä tietenkin läheiset ihmiset ja eläimet. Tietokirjallisuudesta on erityisesti vaikuttanut Georg Henrik von Wrightin kirja Tiede ja ihmisjärki, kaikki Carl-Gustav Jungin englannin- ja suomenkieliset kirjat, Sigmund Freudin kaikki teokset. Ja ylipäätään kaikki luettu psykologinen, filosofinen ja uskontotieteellinen tietokirjallisuus. Myös Raamattu on luettu.

Kaunokirjallisuudessa on ollut tärkeitä lukuisat romaanit ja runokokoelmat. Seuraavaksi pitkä - ehkä vähän puuduttavakin - lista joistakin kirjailijoista, joiden koko tuotannon olen lukenut. Kaikkien etunimiä en muista.

Coezee
Paul Auster
Tyler
Linn Ullman
Zadie Smith
Margaret Atwood
Tournier
Fjodor Dostojevski
Gogol
Elif Shafak
Haruki Murakami
Amy Tan
Ljudmila Ulitskaja
Kyung-Sook Shin
Isabella Allende
Sofi Oksanen
Katja Kettu
Riikka Pulkkinen
Joel Haahtela
Asko Sahlberg
Tommi Kinnunen
Eeva-Liisa Manner
Sirkka Turkka
T.S Eliot



Olen hyvin impulsiivinen kirjoittaja. Kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu, enkä ole hionut tämän blogin tekstejä vaan julkaissut suunapäänä heti. Ehkä metodi muuttuu ajan myötä. Voisi olla tarpeen.


Lopuksi kuvia rakkaista kissoista. Sekä nykyiset että menneet eläinystäväni ovat vaikuttaneet minun elämänkatsomukseeni.

Tässä kuvassa on rouva-Serefina, joka mielenlaadultaan on melko äkäinen ja komenteleva isolla äänellään. Hän myös herättelee milloin tahtoo kynnellä nukkuvan nenää tökkien. Mahtirouva kaikkinensa.

Kille-poika nukkuu. Hän on Serefina-rouvan tassun alla. Kiltti ja valoisa luonne.

Painon ja iän hyväksyminen - huvittaa olla tällainen

                                         Huvittaa olla tällainen


Saako yli 50-vuotias ja pyöreähkö nainen käyttää tiukkoja slimfit farkkuja?

Kyllä saa. Minun mielestäni naisella on oikeus pukeutua kuten hän haluaa. Jos työpaikalla on tarkka pukeutumiskoodi, sitä on tietysti noudatettava, jotta ei tule ongelmia ja mahdollisesti potkuja kauniinleveään takapuoleen. Mutta vapaa-aika on vapaata.

Minusta on kivaa ja mielenkiintoista katsella eri tavoin pukeutuneita, erilaisia, moninaisia naisia. Joku voi kokea, että esim. pylly, rinnat, vyötärö ja kernaasti koko vartalo näyttää hyvältä. Miksi sen sitten peittäisi löysillä, kaapumaisilla vaatteilla?

Itse pidän paljon tunikoita, mekkoja ja pitkiä puseroita, mutta niiden ei tarvitse välttämättä olla löysiä. Joskus käytän tiukkoja farkkuja ja lyhyttä yläosaa. Tiedän, että minulle ei käy kyseinen yhdistelmä. Saa näyttämään pyöreämmältä. So what? Jos minua jonakin aamuna huvittaa pukeutua sillä tavoin, niin sitten huvittaa. Kukaan ei määrittele sitä, miltä minun tulee näyttää. Paitsi minä.

Jakku Noa-Noa ostettu yli 10 vuotta sitten Tarjan muotipuodista Mäntyharjussa. Farkut Levis 710 super skinny Zalandolta pari vuotta sitten. Kengät Tamaris Zalandolta pari vuotta sitten.


Nykyiset kauneusihanteet mm. laihuus ovat mitä ovat. Minä olen mitä olen. Aivan tyytyväisenä.
Olkoot ihmiset, mitä haluavat, vaikka terveytensä kustannuksella. Toki minä välitän terveydestäni ja hyvinvoinnista. Mutta en yleisestä, vallitsevasta kauneusihanteesta.

Lihava ihminen ei ole välttämättä sairas. Eikä missään nimessä laiska. Tutkimusten mukaan paino ei korreloi laiskuuden kanssa. Etenkin suvaitsevaisuutta tarvitaan nykyisessä Suomen maassa.

Minua surettaa se, että osa etenkin nuorista tytöistä sairastuu anoreksiaan, bulimiaan, ortoreksiaan (sairaalloinen terveellisesti syömisen pakko) tai fitnesshäiriöön (sairaalloinen tarve näyttää lihaksikkaalta ja mahdollisimman vähärasvaiselta). Kaikki tämä etupäässä yleisten kauneusihanteiden takia - totta kai kyseisten sairauksien syitä on muitakin.

Onneksi nykyisin ollaan ehkä menemässä terveempään suuntaan. Mediassa esim. mainoksissa "näytetään" myös XL-malleja; reheviä naisia, jotka kantavat itsensä ja kilonsa ylpeästi. Kaikkialta ei enää tunge vain nuoria, laihoja ja kauniita ihmisiä. "Näytetään" myös keski-ikäisiä, vanhoja ja tavallisia ihmisiä.

Mutta kuka tämä "näyttäjä" on? Yleinen mielipide? Vai joku vallan omistava ammatillinen "näyttäjä"? En viitsi nyt alkaa paasata tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä. Esimerkiksi siitä, miten toiveet muutetaan tarpeiksi talous-valta syistä. Vaikka toive ja tarve ovat täysin eri asioita.

Kauneusihanteet myös vaihtelevat kulttuureittain. Länsi-Afrikassa tyttöjä saatetaan lihottaa, jotta he saisivat mahdollisimman hyvän puolison ja olisivat hyvin kauniita. Alkuperäiskulttuureissa lihavia naisia arvostettiin/arvostetaan. Muinoin meidänkin kulttuurissa.

Muut samat kuin edellisessä kuvassa, paitsi jakku Vila, ostettu Vilasta noin viisi vuotta sitten.


Tänään työkaveri taas auttoi siinä, miten laitetaan tuohon oikealle puolelle tunnisteita. Taas huomaan, että kuvalaatu on huono, mutta yritän oppia.

Nythän mä vasta hokasin, ettei nuo farkut aivan kauhean tiukat ole. Voisin mennä ostamaan tiukemmatkin. Ihan huvikseni.

Itkin

Itkin eilen illalla, kun katsoimme mieheni kanssa Aki Kaurismäen Le Havre-elokuvan. Elokuva oli kertomus köyhästä miehestä, joka auttoi Afrikasta Le Havreen tulleen pakolaispojan laittomasti äitinsä luokse Lontooseen kalastustroolarilla. Miehen vaimo sairastui syöpään ja joutui sairaalaan, mutta hän halusi säästää miestään, eikä kertonut kasvaimen pahanlaatuisuudesta ja melko varmasta kuolemasta. Lopussa vaimo koki ihmeparantumisen ja palasi kotiin kirsikkapuun kukkiessa kotitalonsa pienessä pihassa. Siinä juoni lyhykäisyydessään. Tarinassa oli lisäksi kaikenlaisia kiemuroita ja koukkuja. Hienoja sellaisia.

Jotkut inhoavat Aki Kaurismäen elokuvia mm. niiden teennäisen puhetavan ja näyttelemisen tavan takia. Mutta Kaurismäki haluaa kunnioittaa henkilöhahmojaan ja laittaa heidät puhumaan kirjakieltä heidän arvokkuutensa korostamiseksi. Henkilöhahmot ovat yleensä "pieniä ihmisiä" - muita heikompia kovaan ja armottomaan yhteiskuntaan. Etäännyttävä ja vieraannuttava näyttelemisen tyyli kertoo vain siitä, että he ovat etäännytetty  ja vieraannutettu marginaaliin, yhteiskunnan reunalle.

Aki Kaurismäki on Romantikko isolla ärrällä. Hän ihannoi ja kaipaa mennyttä aikaa. Myös sen sukupuolittuneisuutta: naiset hoitavat kodin tai tekevät naisten töitä, ja miehet yrittävät hankkia rahaa mitä erilaisimmissa ammateissa. Elokuvien huumori on hienovaraista ja siitä huolimatta vaikuttavaa.

Eniten pidän Aki Kaurismäen visuaalisesta, esteettisestä tyylistä. Tapahtumapaikkojen värit ja kompositiot on tarkkaan harkittuja. Kaurismäki kulkee tulevan elokuvan keskeiset tapahtumapaikat läpi ennen filmaamista värikartan kanssa ja päättää mm. rakennusten ja sisustusten värit. Ja sitä värien loistoa, hehkua eri valaistuksissa! Esteettinen puoleni itkee jo siitä kauneudesta, ilman tarinaakin.

Voin katsoa elokuvan läpi monta kertaa ja vain ihmetellä niitä kuvia. Ja kun vielä lisäksi nykyisin Kaurismäen elokuvat saavat onnellisen lopun. Onnellinen loppu kaikkien vaikeuksien jälkeen, heikkojen ihmisten solidaarisuus ja lojaalius toisiaan kohtaan, vilpitön romanttisuus, se itkettää. Armas miehenikin itki. Yhdessä itkeminen tekee hyvää.

Lempivaatteita, töitä ja ulkotöitä

Tänään toisena pääsiäissunnuntaina tein pari tuntia töitä aamusta. Suunnittelin yhtä ensi vuoden uutta kurssia. Kun tuli toissa vuonna uusi opetussuunnitelma, menivät kurssit ja kirjat uusiksi. Tietää lisää töitä, mutta on toisaalta ihan piristävääkin.

Sitten menin ulkohommiin haravoimaan pihaa. Vähän kopsuttelemaan maata hereille. Kun me muutettiin tänne maalle - oikeastaan korpimaille - rintamamiestaloon, minulla oli suuret suunnitelmat etupihan varalle:  perennapenkkejä,kesäkukkapenkkejä,omenapuita, marjapuskia...Mutta totuus valkeni karuna, kun mies sijoitteli etupihallekin vanhoja autojaan. Varastorakennuksen takainen alue ei riittänyt.  En muistanut mainita profiilissa ja muutenkaan, että harrastan myös puutarhanhoitoa.
Ei tullut siis pihalle kukkapenkkejä vaan ruukkupuutarha, kun muuta ei mahtunut. Kesäkukkia ja mausteyrttejä vanhoissa sangoissa, kattiloissa, potissa ja ruukuissa. Esittelen varmaankin joskus näistä kaunokaisistani kuvia.

Takapiha oli luonnontilassa. Perustin sinne aika isolla vaivalla tilukseni. Päällysmaa piti irrottaa ja poistaa lapiolla kaivaen,repien ja kottikärryillä kuskaten. Tilalle tilasin uutta ruokamultaa, mikä sekin piti kärrätä kottikärryillä. Onneksi pidän ruumiillisista asioista. Moni asia ei pärjää ruumiillisen työn ja puutarhanhoidon tuottamille iloille. Nyt takapihalla on kasvimaa, mansikkamaa, tarhavadelma rivit, muutama omenapuu, luumupuu ja yksi kirsikkapuu, joka antoi odottaa hedelmäänsä 9 vuotta ja teki sitten hapankirsikoita. Ne on aivan avuttoman pieniä. Minulla ei riitä kärsivällisyys niiden keräämiseen ja hilloamiseen. Linnut saavat ruokaa.

Kille-kissa seurasi silmä tarkkana haravoimista ja nautti lehtien ja ruohon alta uhkuvasta tuoksusta. Hän oikein kiehnäsi maata. Minä silmäilin miehen autoja ja vähän taisin sadatellakin niille.  Mitä helvettiä oot siinä tiellä? Vanha romu. Joka tapauksessa sain liikuntaa, punaiset posket ja kevyen mielen.

Tänään ajattelin esitellä joitakin lempivaatteitani. Itse asiassa niitä on aika paljon, mutta valitsen tähän muutaman kokonaisuuden, jos puhelimen kamera ja tietokone tottelee.

Mekko on Anna Fieldin Zalandosta tilattu. Avokkaat Gabor. Tämän vuoden hankintoja.

Tunika on EVEN&ODD ja "keinonahka"housut - en tiedä miksi tätä materiaalia oikeasti nimitetään - ovat Vilan-liikkeestä. Tunika Zalandolta.

Tunika on merkiltään Masai ja ostettu muutama vuosi sitten Tarjan muotipuodista Mäntyharjulta.
Huomaan taas noista kuvien ilmeistä, etten osaa olla valokuvissa. Toivottavasti edistystä tapahtuu.

Sitten parit lemppari kesäkengät.

Nämä on Pier One merkkiset ja ostettu muistaakseni pari vuotta sitten Zalandolta, kuten seuraavat Tamarikset.

Tofuthaicurry

Tämä ruokaohje on pikkuisen monimutkaisempi kuin chili sin carnen, mutta käytän valmiscurrytahnaa, mikä tekee reseptistä helpomman. Tämä ei ole siis "oikeaoppisesti" valmistettu. Ruoka kannattaa tehdä isossa kasarissa tai paistaa aineksia vuorollaan paistinpannussa, ja siirtää ne sitten kattilaan. Puhdista purjo huolellisesti. Lehtien välissä on usein multaa. Osan vihreistä lehdistä voit silputa koristelua varten. Yleensä curryyn käytetään kevätsipulia, mutta purjo on mielestäni jotenkin ruokaisampaa.Annos on noin kuudelle henkilölle.


Tarvitset:
loraus rypsi- ja seesamiöljyä
2 pkt kovaa luomutofua yht. 500g
2 rkl punaista thai currytahnaa
2 rkl raastettua inkivääriä
1 tulinen punainen chilipalko tai vähemmän tai enemmän maun mukaan
3 valkosipulin kynttä
1 vihreä paprika
1 purjon vaalea osa
1 prk kookosmaitoa
2 dl vettä
noin 3 rkl kalakastiketta
3-5 kaffirlimetin lehteä
1 limen mehu
1 rkl hunajaa tai ruokosokeria
1 ruukku korianteria

1. Paista kuutioidut tofupalat lorauksessa rypsi- ja seesamiölyä vähän ruskeiksi ja siirrä syrjään.
2. Paista vähän aikaa currytahnaa, raastettua inkivääriä, pilkottua chilipalkoa ja pilkottua valkosipulia rypsi- ja seesamiöljyssä.
3. Lisää joukkoon pitkittäisiksi paloiksi leikatut purjo- ja paprikapalat. Jatka paistamista niin kauan että purjo ja paprika on vähän pehmenneet. Älä polta mausteita.
4. Lisää tofupalat paistoastiaan ja pyöräyttele mausteseoksessa.
5. Lisää kookosmaito, vesi, kaffirlimetin lehdet ja kalakastike.
6. Keitä noin 5-10 minuuttia niin, että kasvikset ovat vielä napakoita.
7. Lisää lopuksi hunaja,hienonnettu korianteri ja limen mehu.
8. Maistele ja lisää kalakastiketta tai hunajaa. Curryn pitäisi olla sopivassa suhteessa hapan, tulinen, makea ja karvas.
9. Nauti täysjyväriisin kanssa.

Taaskaan puhelin ei millään suostunut siirtämään kuvaa tähän koneelle. Oli niin monimutkaista, etten enää tiedä, miten ylipäätään sain sen...No, Marja seikkailee digimaailmassa ja oppii ehkä vähitellen tai sitten ei. Kuva on kaiken lisäksi epäselvä. Vähemmän maukkaan näköinen. Mutta söimme tätä tänään ja hyvää oli, kunhan lopuksi säädin happamuutta ja makeutta hunajalla ja kalakastikkeella.

Ruoka, vitamiinit ja lisäravinteet

Ruoka ja lisäravinteet ovat esiintyneet elämässäni kausittain mutta terveellisenä jatkumona. Oli vihreäteekausi, pakurikääpä- ja maccakausi, viher- ja marjasmoothiekausi, tuore itse puristettu mehukausi. En minä näitä ole kokonaan jättänyt. Nautin edelleen silloin tällöin smootheja ja tuorepuristettuja mehuja. Lempparimehu on porkkana-appelsiini-inkiväärimehu.

Viimeaikoina on tutkimuksissa todettu, että tavallinen musta tee ja kahvi vaikuttavat vihreän teen tavoin dementiaa ehkäisevästi . Tällä hetkellä pyrin syömään terveellistä peruskasvisruokaa ja kalaa.
En harrasta hirveää säätöä,  kikkailua ja monimutkaisuutta kokatessa.  Maistuvaa perusruokaa, sillä selvä. Olen voinut hyvin ruokavaliollani (koputan taas puuta).

Lisäravinteina ja vitamiineina käytän:
-C-piimaxkalkki - iholle,kynsille ja hiuksille
-Kollageenijauhe, jossa on myös C-vitamiinia, koska se imeytyy paremmin niin. Kollageeni
  imeytyy ihovoiteista huonosti - iholle, rustoille ja nivelille
-Kurkuma - tulehduksia ja syöpää vastaan
-Vehnänorasjauhe - yleistä elinvoimaa
-Sinkki - parantaa vastustuskykyä tai lyhentää flunssaa
-D-vitamiini - sitä tarvitaan Suomessa
-B12-vitamiini - ylläpitää muistia
-Probiootit - ruuansulatukseen ja on todettu jopa vaikuttavan mieleen masennusta ehkäiseväksi

Hesarissa oli tässä kerran ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen juttu "Minä väitän: Vitamiini-
kuuri voi olla vaaraksi". Hän kirjoitti siinä jotakuinkin näin, että elimistö tarvitsee oksidatiivista stressiä taistellessaan syöpää vastaan. Jos syö liikaa antioksidantteja, tietty syöpää vastaan taisteleva geeni lamaantuu. Ei siis liikaa antioksidantteja. Reijo laatikainen on kirjoittanut myös kirjan syöpää ehkäisevästä ruokavaliosta.

Päivittäinen ruokavalioni menee suurin piirtein näin ja totta kai se välillä vaihtelee. Kuka jaksaisi syödä koko ajan samoja ruoka-aineita. Lihaa en kuitenkaan ikinä syö!

Aamiainen: luomumysliä ja mantelimaitoa, turkkilaista jugurttia tai kaurapuuroa hunajalla ja suomalaisella superfoodilla mustikoilla (antioksidantteja,parantaa muistia, hellii mahaa) terästettynä; lasillinen kylmäpuristettua granaattiomenamehua (tekee hyvää mm.iholle) ja kaksi kuppia kahvia

Lounas: kunnollista ruisleipää kaksi viipaletta täysrasvaisella juustolla ja avokado (hyvää rasvaa sydämelle, verenkierrolle,iholle)

Välipala: hedelmiä, porkkanaa (paljon A-vitamiinia, joka tekee hyvää iholle)

Päivällinen: erilaisista pavuista,linsseistä, kikherneistä tai tofusta tai kalasta tai mistä tahansa kasviksesta valmistettu ruoka, jossa pitää olla tarpeeksi myös proteiineja, valmistettu ateria
(etenkin prosessoimaton soijapapu on hyväksi iholle, tosin papuja joutuu keittämään liotuksen jälkeen melkein kolme tuntia; kala nyt on aina terveellistä hyvien rasvojen vuoksi); jälkiruuaksi hedelmä, makea marjahyytelö tai jotakin makeaa kohtuudella

Iltapala: kaksi ruisleipäviipaletta juustolla, vähän saksanpähkinöitä (hyviä rasvoja, hyväksi aivoille ja iholle)

Minulla on yksi herkkupäivä viikossa, jolloin syön pari suklaapatukkaa ja salmiakkia. Alkoholia käytän vähän. Korkeintaan vain yksi lasi viiniä viikossa. Nuorempana join reippaammin ja rivakammin, ja kärsin kauheista krapuloista. Etenkin mieliala painui alakulon syövereihin ja toivottomuuteen. Joskus juhlissa saatan juoda muutaman annoksen. Mutta en enempää.

Yritän laittaa tähän valokuvan ennen töihin lähtöä ja töiden jälkeen. Kuvat ei ole tältä päivältä, koska nythän on pääsiäinen ja lankalauantai.

En jostakin syystä löytänyt kokovartalokuvaa. Tässä siis työpuserona New Lookin kietaisutunika. Väri ei pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Se on oikeasti kauniin murrettu vihreä vaaleanpunaisilla kukilla. Tilattu Zalandolta vähän aikaa sitten.

Töissä tulossa vähän väsyneenä. Villakangastakki on Benettonin ja ostettu samaisesta liikkeestä toissa vuonna. Samettihousut Marc O`Polo Zalandolta. Välikausikengät HM:stä tältä vuodelta.

Mindfulness

Ihmisillä on usein tapana ajatella menneisyyttä ja huolehtia tulevaisuudesta. Ei osata elää tätä hetkeä, hetkessä, carpe diem. Mindfulness tarkoittaa tietoisuus- ja läsnäolotaitoa. Se on keskittymistä kulloinkin meneillään olevan hetken kokemiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen.

Mindfulness on yksi mietiskelyn, meditaation muoto, joka esim. bubbhalaisessa perinteessä on tuhansia vuosia vanha. Buddhalaisuudessa on lukemattomia meditaation muotoja esim.kävelymeditaatio ja zen-buddhalaisuuden koanit. Koan on paradoksaalinen lause, jonka mestari antaa oppilaalle oppilaan mietiskeltäväksi. Tunnetuin lienee: Minkälainen ääni syntyy, kun taputetaan yhdellä kädellä?

Oikeastaan kaikissa uskonnoissa on meditaatiota jossakin muodossa. Kristinuskossa mm.rukous, kaavarukous tai rukousnauhan helmien laskeminen. Hindulaisuudessa on jooga. Islamissa rukous ja sufilaisuus, islamin mystinen muoto, jossa tietoisuuden tilaa muutetaan pyörimällä tanssien. Juutalaisuudessa on rukoilu ja lukumystiikkaan perustuva kabbala.

Miten mindfulnessia käytännössä tehdään? Aluksi täytyy löytää rauhallinen paikka, jossa voi istua tai levätä mukavasti. Sitten vain hengitellään ja kuulostellaan kehoa ja mieltä. Miltä oma keho tuntuu? Millaisia tuntemuksia ja tunteita siinä on? Olisi tarkoitus hyväksyä itsensä kaikkine tunteineen, myös vaikeine tunteineen.

Joskus saattaa alkaa tuntea ikäviä tuntemuksia. Rinnassa tuntuu raskas paino. Hartioita alkaa kiristää. Palleassa puristaa. Näiden tuntemusten täytyy antaa tulla, olla. Paikallaan on hyvä pysyä ja hengitellä niin kauan, että saa kiinni hyväksymisen tunteesta. Sen kanssa voi viettää rauhallisen hetken ja tunnustella, miltä se tuntuu. Sitten voi palata nykyhetkeen ja -maailmaan. Havainnoista kannattaa pitää päiväkirjaa.

Mindfulnessista - kuten yleensäkin meditaatiosta - on apua esim. stressiin, masennukseen, luovuuden ja positiivisten tunteiden lisääntymiseen, oppimiskykyyn. Ehkä voi oppia elämään rennommin ja avoimemmin. Yleensäkin pysähtyminen, itsensä kuuntelu, mietiskely on ihmiselle hyväksi tällaisena digiähkyn aikana. Rauhallinen kävelylenkki metsässä ajaa oikeastaan saman asian.

Lähteenä oli Suomen Mielenterveysseuran artikkeli: Mitä ovat mindfulness - tietoisuustaidot?