Uuden vuoden aaton vaatteet ja selityksiä

Jouluna söin liikaa. Herkuttelin liikaa. Olin ähkyssä liikaa. Onneksi joulu on seuraavan kerran vasta vuoden päästä. Mutta mahtuuhan siihen väliin tämä uusivuosi, vappu ja juhannus.

                   Kille-kissa ilmaantuu usein jostakin valokuviin.

Yritän taas keekoilla vaatepostauksessa. Huomaa taas, että kuvat on miehen ottamia. Ei paljon hymyä irtoa. Milloin minä opin olemaan näissä valokuvissa? Yleensä olemaan. Tai jopa luontevasti olemaan. Lisäksi kaikki kuvat ovat tässä postauksessa melkein samanlaisia.

Mekko on viime talven omituisen mekkokauteni jäljiltä. Halusin silloin vähän 1950-luvun tyyppisiä mekkoja. Merkiltään Anna Field Zalandolta. Hankin hulluudessani aika monta tämän tyylistä mekkoa. Tykkään kyllä vanhasta hyvästä ajasta - 1950-luvustakin. Mutta mieluummin oikeana ja aitona vintagena. Täällä seuduin ei vain ole vintagekauppoja.

Tykkään itse mekon helman väreistä. Tänä uutena vuotena ollaan kotona perheen kanssa. Yksi ystävä tulee pieniin pippaloihimme. Nyt taas syödään, mutta kevyesti. Kasvispiirakkaa ja salaattia. Juodaan kuohuviiniä. Hyvässä lykyssä pysyn valveilla vuoden vaihtumiseen asti. Olen luonnoltani niin iltauninen ja aamun virkku. Monesti on jäänyt ilotulitus katsomatta. Kun olen vedellyt sikeitä kissojen kanssa.

Kengät on vanhat. Mistä lie. Merkkikään ei enää näy.

Kippis uudelle vuodelle. Kiitos kaikesta sydämestä kaikille lukijoille tästä vuodesta! Hyvää uutta vuotta!

Miten sinä juhlit uutta vuotta?

Päivän vaatteet ja vähän murhemieli

Viikko on ollut vähän alakuloinen. Yhden työpaikka, lukion, jutun kanssa. En saa tässä tarkentaa asiaa. Toimisin ilmeisesti laittomasti.Mutta en osaa poseerata. Joten silmistä näkyy varmasti murhemieli. Siksi mustaa tällä kertaa. Toisaalta ajattelen: Että koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Toisaalta  yöunet ovat jääneet vähäisiksi.

Takki on varmasti yli kymmenen vuotta vanha. Ostin sen aikoinaan Venäjältä Pietarista. Se onkin jotenkin venäläinen. Minunkin sukujuuret tulevat äidin puolelta Venäjältä ja isän puolelta Ruotsista. Olen taipuvainen slaavilaiseen melankoliaan. Luulen, että venäläiset juuret vaikuttavat vahvemmin kuin ruotsalaiset . Minua on ulkomailla aika usein luultu venäläiseksi. Maatuska mikä maatuska.Takki on koko villaa ja on palvellut loistavasti yli kymmenen vuotta.

Tyttäreni otti nämä valokuvat. Hän antaa paljon ohjeita poseraamisesta. Ja huokailee minun murjotukselleni, joka johtuu vain jännittämisestä. Valokuvakammo edelleen. Tyttären kipakat ohjeet toisaalta välillä huvittavat minua. Toisin kuin mieheni, jolle kuvaus on ikävää hommaa. Ihmiset on vaan niin erilaisia. Ehkä tyttäreni intensiivisyys kuvaustilanteessa johtuu vain nuoruudesta. 

Mekko on uusi. Kerrankin. Tuntuu, että näissä vaatepostauksissani olen esitellyt vain vanhoja vaatteitani. Mekon merkki on Anna Field ja se on tilattu Zalandolta. Tykkään siitä, koska siinä on korkea vyötärölinja. Ja nätti yksityiskohta ainoana kuviona.

                               Kelttikorun mustakiviset, hopeiset korvikset sopivat mielestäni asuun.

Sohvalla vieressä oleva vanha, ehkä 1960- tai 1970 lukulainen ryijy odottaa seinälle pääsyä. On jo odottanut aika pitkään. Se on vähän niin kuin meidän tapa. Käytännön asioilla on tapa hoitua hitaasti. Yhtä saamattomia niiden suhteen ollaan miehen kanssa molemmat.

Kumpikin pakollisten käytännön asioiden - esimerkiksi pyykinpesun, uunien lämmittämisen, pakollisten omakotitalo -asumiseen liittyvien ulkohommien ja muiden huoltohommien ,ruuan laiton, siivoamisen (melko harvinainen homma) - sijaan lukisimme mieluiten. Minä tosin tykkään kokata, jos aikaa on kunnolla.

Hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikille!

Mitä mieltä olit tämän perjantain mekostani ja takistani?

Lähteet: murhe oma, kuvat omat

Lempivaatteita, töitä ja ulkotöitä

Tänään toisena pääsiäissunnuntaina tein pari tuntia töitä aamusta. Suunnittelin yhtä ensi vuoden uutta kurssia. Kun tuli toissa vuonna uusi opetussuunnitelma, menivät kurssit ja kirjat uusiksi. Tietää lisää töitä, mutta on toisaalta ihan piristävääkin.

Sitten menin ulkohommiin haravoimaan pihaa. Vähän kopsuttelemaan maata hereille. Kun me muutettiin tänne maalle - oikeastaan korpimaille - rintamamiestaloon, minulla oli suuret suunnitelmat etupihan varalle:  perennapenkkejä,kesäkukkapenkkejä,omenapuita, marjapuskia...Mutta totuus valkeni karuna, kun mies sijoitteli etupihallekin vanhoja autojaan. Varastorakennuksen takainen alue ei riittänyt.  En muistanut mainita profiilissa ja muutenkaan, että harrastan myös puutarhanhoitoa.
Ei tullut siis pihalle kukkapenkkejä vaan ruukkupuutarha, kun muuta ei mahtunut. Kesäkukkia ja mausteyrttejä vanhoissa sangoissa, kattiloissa, potissa ja ruukuissa. Esittelen varmaankin joskus näistä kaunokaisistani kuvia.

Takapiha oli luonnontilassa. Perustin sinne aika isolla vaivalla tilukseni. Päällysmaa piti irrottaa ja poistaa lapiolla kaivaen,repien ja kottikärryillä kuskaten. Tilalle tilasin uutta ruokamultaa, mikä sekin piti kärrätä kottikärryillä. Onneksi pidän ruumiillisista asioista. Moni asia ei pärjää ruumiillisen työn ja puutarhanhoidon tuottamille iloille. Nyt takapihalla on kasvimaa, mansikkamaa, tarhavadelma rivit, muutama omenapuu, luumupuu ja yksi kirsikkapuu, joka antoi odottaa hedelmäänsä 9 vuotta ja teki sitten hapankirsikoita. Ne on aivan avuttoman pieniä. Minulla ei riitä kärsivällisyys niiden keräämiseen ja hilloamiseen. Linnut saavat ruokaa.

Kille-kissa seurasi silmä tarkkana haravoimista ja nautti lehtien ja ruohon alta uhkuvasta tuoksusta. Hän oikein kiehnäsi maata. Minä silmäilin miehen autoja ja vähän taisin sadatellakin niille.  Mitä helvettiä oot siinä tiellä? Vanha romu. Joka tapauksessa sain liikuntaa, punaiset posket ja kevyen mielen.

Tänään ajattelin esitellä joitakin lempivaatteitani. Itse asiassa niitä on aika paljon, mutta valitsen tähän muutaman kokonaisuuden, jos puhelimen kamera ja tietokone tottelee.

Mekko on Anna Fieldin Zalandosta tilattu. Avokkaat Gabor. Tämän vuoden hankintoja.

Tunika on EVEN&ODD ja "keinonahka"housut - en tiedä miksi tätä materiaalia oikeasti nimitetään - ovat Vilan-liikkeestä. Tunika Zalandolta.

Tunika on merkiltään Masai ja ostettu muutama vuosi sitten Tarjan muotipuodista Mäntyharjulta.
Huomaan taas noista kuvien ilmeistä, etten osaa olla valokuvissa. Toivottavasti edistystä tapahtuu.

Sitten parit lemppari kesäkengät.

Nämä on Pier One merkkiset ja ostettu muistaakseni pari vuotta sitten Zalandolta, kuten seuraavat Tamarikset.