Mikä juttelija olet töissä näistä viidestä eri tyypistä?

 

Oletko joskus potenut huonoa omatuntoa siitä, että jäät rupattelemaan työkaverin kanssa, vaikka pitäisi tehdä töitä. Nyt tulee synninpäästö: huono omatunto on turhaa.

Epämuodollisella rupattelulla voi olla iso merkitys työpaikalla viihtymiseen, ja myös siihen, miten sitoutunut olet työhösi ja miten tärkeä tieto työpaikallasi kulkee. 

Epämuodollinen keskustelu myös täydentää työpaikan virallista viestintää ja on tärkeä esimerkiksi työpaikan kulttuurin ja arvojen välittämisessä. Jutustelun lomassa välittyy tietoa siitä, mikä työpaikalla on tärkeää ja miten siellä ollaan.

Näin todettiin viime vuonna julkaistussa saksalaistutkimuksessa, jossa selvitettiin työpaikan epämuodollisen viestinnän merkitystä työntekijöille.

Tutkimuksen vastaajien joukossa oli erilaisten organisaatioiden eri-ikäisiä työntekijöitä ja niin osa-aikaisia, freelancereita kuin etätyötä tekeviäkin.

Epämuodollinen viestintä voi olla myös sellaista, jota kaksi tai useampi ihminen harjoittaa pikemminkin yksityishenkilöinä kuin ammattiroolissaan. He eivät yritä ratkaista työhön liittyviä ongelmia, vaan juttelevat vaikkapa harrastuksistaan, lapsistaan tai kiinnostavasta tosi tv -sarjasta.

Tutkimuksessa löytyi viisi erilaista epämuodollisen viestinnän harjoittajaa: rupattelija, fokusoija, strategi, rentoutuja ja verkostoituja.

1.Rupattelija

Rupattelijat osallistuvat epämuodolliseen viestintään eniten ja monista eri syistä. He tuntevat kuuluvansa työyhteisöönsä, ja heille rupattelulla on myös sosiaalinen tarkoitus, joka luo yhteenkuuluvuutta ja vaihtelua työntekoon. Rupattelijat pitävät epämuodollista viestintää hyödyllisenä.

2. Fokusoija

Tähän ryhmään kuuluvat olivat tutkimuksessa yleensä esihenkilöitä ja vastaajista vanhimpia. He harrastavat viidestä ryhmästä vähiten epämuodollista keskustelua ja vaikuttavat jopa välttelevän sitä. Syy on se, että fokusoijat eivät pidä rupattelua hyödyllisenä, koska se vie aikaa, ja heillä on muutakin tekemistä.

3. Strategi

Strategi käyttää epämuodollista viestintää vähän ja strategisesti silloin, kun siitä on hänelle jotakin hyötyä tiedon hankkimisessa tai sosiaalisissa suhteissa. He eivät rupattele vain päästääkseen yleensä hetkeksi irti työtehtävistä. Tässä ryhmässä naisten osuus oli pienin.

4. Rentoutuja

Rentoutujalle rupattelu tarjoaa vaihtelua työnteosta. Heille pienikin keskustelu kesken työpäivän vaikkapa tulevan viikonlopun suunnitelmista on kuin virkistävä happihyppy aivoille. Tässä ryhmässä naisten osuus oli suurin, ja vastaajat olivat yleensä nuorimpia.

5. Verkostoituja

Verkostoituja ei rupattele kovinkaan paljon, mutta silloin kun rupattelee, tekee sen täyttääkseen monenlaisia erilaisia tarpeita. Keskustelu auttaa häntä tekemään työtään, lisää yhteenkuuluvuutta tiimin kanssa ja toimii kanavana ärsytyksen purkamiseen. Esihenkilöitä oli tässä ryhmässä vähiten.

Lähteet: Helsingin Sanomat  2.3.2023, kuvat Pixabay

Ystävät ovat aarre kallis

Lapuudessani  ystävyydet tuli helposti. Samoin nuoruudessa oli aina ystäviä ympärillä. Olinhan se kova, kovis häirikkö. Ihailtiin sitä. Että uskallan. Opiskeluaika oli railakasta aikaa. Ja osakunnan juhlista kehkeytyi  kolme ystävyyssuhdetta. Myös paljon tuttuja ja kavereita.

Käytiin tyttöporukassa kuntosalilla, uimassa, taidenäyttelyissä, teatterissa, konserteissa, Ruotsin laivalla,  kaljalla, bailaamassa...

Sitten valmistumisen jälkeen muutin töihin hyvin pohjoiseen, ihastuttava Turku jäi muistoihin. Ystävyyssuhde on jatkunut tähän päivään saakka kahden naisen kanssa. Soittelemme, tapaamme silloin tällöin, käymme Ruotsin laivalla tai Virossa.

Olemme muuttaneet molempien valmistumisen jälkeen miehen kanssa lukemattomia kertoja. Olemme asuneet niin vähän aikaa uudella paikkakunnalla, ettei ystävyyssuhteita ole ehtinyt syntyä. Koin tämän hyvin raskaasti lasten ollessa pieniä, kun olin kotiäitinä. Vieras paikkakunta, yhdessä jopa vieras kieli. Opiskeluaikaiset ystävät onneksi kävi silloin tällöin muutaman päivän vierailuilla. Soiteltiin, viestiteltiin.

Nyt olemme asuneet tällä paikkakunnalla 13 vuotta. Ja tänne ehkä jäämme. Olen solminut vain kolme syvää ystävyyssuhdetta täällä. Lisäksi minulla on suruystävä. Muut on kavereita tai tuttavia. Mukaan lukien työkaverit, joista yhtä silloin tällöin tapailen. Edelleen pidämme yhteyttä opiskeluaikaisten ystävien kanssa, ja he ovat käyneet täällä ja minä heidän luonaan, kun nyt lapset ovat lentäneet pesästä, on mahdollisuukisa matkustaa. Tietenkin on ollut korona-ajan vain puhelimessa puhumista.

Onhan jonkun ystävän kanssa suhde vähän hiertänyt ja on ollut jonkinlaista riitaa, mutta lopulta on saatu aikaan puhua, ja pulmat ovat rauenneet. Monesti sitä siirtää vain omia pelkoja ja huonoa oloa läheiseen ihmiseen ja suhde etääntyy.

Tutkimusten mukaan läheiset ihmissuhteet pidentävät elinikää ja vähentävät työuupumuksen, masennuksen ja muiden sairauksien riskiä. Ystävyydellä on iso merkitys identiteetille ja hyvinvoinnille.

Ystävät voivat olla jopa merkityksellisempiä kuin perhe ja suku, koska tärkeät ihmiset valitaan itse. Ystävyys vaatii vaivannäköä siinä missä parisuhde.

Ystävyys tarvitsee sitä, että  ajoittain  voi ja jaksaa  keskittyä toiseen. Ihmissuhteissa voi tulla helposti väärinymmärryksiä. Tulkitaan toisen kiireitä oman  kautta ja ajatellaan, että toinen ei enää välitä tai hänellä on varmaan paljon parempia kavereita.

Sanotaan, että rakkaussuhteet perustuvat jonkinlaiseen kemiaan. Samanlaisista asioista  ystävyydessäkin on kyse. On jokin vahva ja selittämätön yhteenkuuluvuuden tunne, joka voi rakentua pitkän ajan kuluessa tai tulla salamana kirkkaalta taivaalta.

Ihmissuhteissa olisi hyvä keskustella nykyistä enemmän siitä, mitä kumpikin toiselta odottaa. Jos tarpeistaan ja toiveistaan ei kerro, pettymykset saattavat jäädä hiertämäään pitkäksikin aikaa. Esimerkiksi luottamuksen pettäminen, epäreiluuden tunne tai kateus voi johtaa välien viilenemiseen.

On tärkeää huomata, että muutos toisen käyttäytymisessä ei välttämättä liity itseen. Ihmiselle on tyypillistä purkaa esimerkiksi väsymystä, pettymistä tai turhautumista luotettavaan henkilöön.

Kaikenlainen toisen huomioonottaminen on hyvä tapa ylläpitää ystävyyttä. Kuulumisten kyselyllä on iso merkitys.  

Lähteet: Kauneus&Terveys 14/2021, kuvat Pexels

Mitä jutella tuntemattomien kanssa?

Töissä, juhlissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa voi tulla hetki, jolloin olisi hyvä jutella tuntemattomien kanssa.

Ensimmäisessä lauseessa ei pidä olla mitään varsinaista aihetta. Rento ja ystävällinen kysymys tai kommentti vaikkapa ympäristöstä riittää hyvin keskustelun alkuun pääsemisessä.

Hyviä puheenaiheita ovat ajankohtaiset tapahtumat, harrastukset, matkailu tai vaikkapa lemmikit. Tietyistä aiheista, kuten uskonnosta ja politiikasta, ei kannata puhua.

Juttelun aluksi on hyvä etsiä yhdistäviä tekijöitä. Ihmiset pitävät yhteenkuuluvuuden tunteesta ja hakeutuvat mielellään samanhenkisten seuraan.

Alussa kannattaisi kuitenkin olla tarkka siitä, kuinka paljon tuo esiin eriäviä mielipiteitä. Juttelu voi muuttua liikaa keskustelukumppanin haastamiseksi.

Juttelukaverin vaisuus ei välttämättä riipu itsestä, vaan toinen voi olla ujo.

Noin kolme virkettä on hyvä määrä kokeilla, saako juttelua aikaiseksi. Jos keskustelukumppani ei syty näiden jälkeen, on asiallista toivottaa hänelle  hyvää iltaa.

Hedelmällinen asenne tuntemattoman kanssa keskustelussa on se, että yrittää jutella lauseen tai pari aiheesta kuin aiheesta.

Ihmiset haluavat pohjimmiltaan puhua omista asioista. Jokaisen lauseen ei tarvitse olla kysymys, jotta keskustelusta ei tule tentti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2019, kuvat omat

Onko sinulla elämässäsi yhteenkuuluvuutta ja merkitystä?

    Nina Terno Aurinkoratsastaja

Emily Esfahani Smithin menestysteos Merkityksellisyyden voima toi minulle toivoa, kun olen nyt vähän haavoilla. Identiteettikriisissä.

Smithin mukaan merkityksellisyyden neljä osa-aluetta ovat: yhteenkuuluvuus, tarkoitus, tarinankerronta ja itsen ylittäminen.

Kirja on raikas vaihtoehto nykyiselle niin suositulle positiiviselle psykologialle. Joka korostaa yksilöllisyyttä, onnen tavoittelua, miltei täydellistä elämää henkisesti ja aineellisesti. Self Help-oppaita pusketaan ulos kustantamoista: "Viisi askelta onneen", "Näin menestyt".

Jos Smithin kirjan pääsanoma pitäisi tiivistää yhdeksi lauseeksi - tosin se on aika vaikeaa - se voisi olla: Merkityksellinen elämä on oman tarkoituksen toteuttamista yhdessä muiden ihmisten kanssa - onnellisuus on sen sivutuote.

                              Yhteenkuuluvuus

Miksi voimme yhteiskuntana huonommin kuin ennen, vaikka Suomi on vauras maa? Itsemurhat, masennus, päihdeongelmat on lisääntyneet. Tähän Smith antaa vastauksen: Olemme kadottaneet yhteisöllisyyden. Ihminen voi paremmin, kun hän ei ole yksin vaan kuuluu johonkin yhteisöön ja kokee yhteenkuuluvuutta. Se parantaa hyvinvointia rutkasti.

Myötätunto on yhteenkuuluvuuden pohjavirta. "Kun avaamme sydämemme toisille ja kohtelemme heitä rakkaudella, ylevöitämme sekä meitä ympäröivät ihmiset että itsemme."

                             Tarkoitus

Tarkoitus on elämän päämäärä. Suurin osa tavoitteista on välttämättömiä ja tavallisia. Ne kuuluvat normaaliin arkielämään. Tarkoitus on jotakin suurempaa. Se on päämäärä, jota kohti teemme psyykkistä työtä, pohdiskelua.

On helppo sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itse. Onko jonkun  ihmisen huonon olon tarkoitus huono olo itse? Enpä usko.

Vaikka olen psykologian, uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja ja mietin näitä juttuja työkseni. Tässä identiteettikriisissä mieleeni on tullut monenmoista. Olenko kadottanut tarkoitukseni työn alle tai taakse? Melkein aivan kuin latelisin korulauseita. Itse oikeasti jotenkin sisäisesti tyhjänä. Tuntuu, että minua kannattelevat vain nuoret ja ihanat oppilaani. He tuovat merkityksellisyyttä työhön.

Pitäisikö minun vaihtaa alaa? Joudunko työkyvyttömyyseläkkeelle sairauteni vuoksi?

Vai pitäisikö tämän henkevän jaarittelun sijasta laskeutua maan pinnalle? Ja lopettaa tämä jonkin laatuinen itsesäälissä rypeminen? Mutta minkä sille voin, että olen aina ollut niin sanotusti syvämietteinen.

Smithin mukaan elämän tarkoitukseen kuuluu myös halu parantaa maailmaa. Ja antaa itsestään jotakin johonkin suurempaan. Eikä pyöriä vain oman navan ympärillä.

                 Tarinankerronta

Tämä tuntuu suomalaisesta vähän oudolta. Mutta Yhdysvalloissa on jopa tarinankerrontailtoja, joissa voi kertoa niin merkityksellisen tarinan, että se muutti itseä.

Mutta tämän voi suomalaisittain tuoda ihan yksilötasolle. Toiselle ihmiselle voi kertoa tarinansa. Jakaa sen. Ja sillä tavalla ehkä eheytyä, kun sanoittaa tunteensa ja kokemuksensa.

Tutkimukset ovat osoittaneet muun muassa sen. Että kaunokirjallisuus voi auttaa esimerkiksi trauman kohdanneita ihmisiä selviytymään kokemuksistaan. Traagisia tarinoita lukemalla voi prosessoida järkyttävää tapahtumaa alitajuisesti säilyttäen kuitenkin etäisyyden omiin tuskallisiin muistoihin.

                       Itsen ylittäminen

Itsen ylittävä kokemus tarkoittaa hetkeä, jolloin tunnetaan nousevan jokapäiväisen arjen yläpuolelle. Kokemaan jotakin korkeampaa. Esimerkiksi uskonnolliset kokemukset voi olla tällaisia. Mutta on paljon muitakin itsen ylittämisen kokemuksia. Esimerkiksi hyvin vaikean ongelman ratkaiseminen.

Toisaalta tuntuu vähän turhamaiselta ja "hienolta" pohtia omaa merkitystään keski-ikäisenä, keskiluokkaisena länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäsenenä. Ehkä länsimaissa olemme onnettomia juuri siksi, että meillä on liikaa aikaa pohtia elämän tarkoitusta. Köyhissä maissa ihmisen tarkoitus on usein saada ruokaa syödäkseen. Samoin Suomessa maaseutukulttuurin aikaan ihmisillä oli niin paljon työtä, etteivät he ehtineet haikailla elämän tarkoitustaan.

Mitä mieltä sinä olet Emily Esfahani Smithin ajatuksista?

Sain Emily Esfahani Smithin teoksen Merkityksellisyyden voima arvostelukappaleena tuumakustannukselta. Paljon kiitoksia.

Lähteet: Emily Esfahani Smith Merkityksellisyyden voima, kuvat omat