Kylläpäs tämä kesä on mennyt nopeasti. Niin kuin aina kesät. Melkein kaikista iloisin asia kesässä on ollut se, että löytöeläintalosta saamamme Siiri-kissi on vihdoin kesyyntynyt. Se vei noin neljä kuukautta. Vaati kärsivällisyyttä.Haimme sen maaliskuussa löytöeläintalosta. Kotona Siiri oli sängyn alla melkein puolitoista kuukautta. Vain öisin se kierteli taloa. Panin hänelle hiekkalaatikon ja ruoat sängyn alle. Olin todella epätoivoinen, sydän pakahduksissaan, tuleeko Siiri koskaan sängyn alta pois. Sopeutuuko se ja alkaa elää lemmikkikissan elämää?
Siiri taas kaatanut vesikupin.
Kun se tuli viimein sängyn alta pois, se oleskeli keittiössä, eikä antanut silittää. Pakeni, kun sitä lähestyi. Ja nyt vihdoin vimein Siiri antaa silittää ja elää tavallisen pienen kissin elämää. Repii vaatteet kuivaustelineeltä, rapsuttaa multaa kukkaruukuista, kaataa vesiastian, sotkee ruoat, teroittaa kynsiään minne mielii, laittaa tietsikan sekaisin. Siiri on myös kova naukumaan, juttelemaan. En enempää voi häntä kehua! Maailman suloisin kissa! Ilontuoja.
Kille-kissa ei ole alkanut Siirin kanssa kaveraamaan. Kille on jo vanha jäärä ja sitä ottaa ilmeistä päätellen hermoon Siirin jatkuva leikkiminen millä sattuu. Onneksi kissat eivät kuitenkaan tappele. Kille vain näyttää ärtyneeltä: "miten hemmetissä tuo penikka jaksaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa."
Olen tehnyt myös puutarhatöitä ja pessyt mattoja. Aluksi oli tarkoitus laittaa tuohon ala kuvan paikkaan vain karviaisen ja mustaherukan taimet. Mutta juttu karkasi käsistä. Olen istuttanut siihen varjoliljoja, rodoja, maanpeitekasveja, kurpitsaa, villiviiniä, kylvänyt kehä- ja auringonkukkaa. Halusin koko penkin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman vihreäksi. Ei hommassani järjen häivää. Entäs kun kaikki kasvit kasvavat isoiksi, eikä ole niille kaikille tilaa? Varmasti lahjakasta puutarhaihmistä hirvittää nämä touhuni.
Painoni on pysynyt entisellään tämän kuukauden aikana 68 kilossa, vaikka on tullut heruteltuakin. Noudatan edelleen pätkäpaastoa, vältän rasvaa, valkoista höttöä ja sokeria. Nyt on yksi herkkupäivä viikossa muuten syödään terveellisesti. Ja liikun kohtuullisesti. Puutarhatyöt ja polttopuiden teko on oivaa liikuntaa sekin.
13 kiloa hoikempi.
Istutin myös pari tyrniä pihalle. Jospa niistä joskus saisi marjoja. Sitä varten piti ostaa tyttö- ja poikataimi, hede- ja emikasvi.
Yrtit kasvavat enimmäkseen vanhoissa kattiloissa ja potissa. Niitä on erittäin helppo lisäillä ruokiin, koska niitä on niin paljon, mikä ei näy kunnolla kuvassa ja lisäksi ne ovat niin lähellä.
Tiedän kyllä, että kurpitsa on tosi nopea kasvamaan ja se saattaa tukahduttaa muut taimet. Ja muut taimet kannattaa siirtää vastakkaiselle puolelle, jossa kurpitsa ei - ainakaan vielä- röyhäile.
Sipuleja, retiisiä ja salaattia voi jo syödä.
Kirsikkapuu kukkii.
Omenapuu kukkii.
Minulla oli kasvimaan hedelmäpuiden lähellä valtaisa alue koskematonta maata, joka kasvoi vuohenputkea. Puutarhassa kasvaa omena-, kirsikka- ja luumupuita. Lisäksi istutin sinnekin karviaista ja mustaherukkaa. Olen taistellut monta vuotta vuohenputkea vastaan. Olen täsmällisesti poistanut juuria. En toden totta kaivannut mitään vuohenputkiniittyä -vaikka vuohenputki on parantava yrttikasvi ja sen lehdet mainioita salaatissa - enkä halunnut myrkyttääkään. Nyt päätin peittää alueen maanpeittokatteella ja soralla. Soraa oli raskasta kärrätä kottikärryillä. Mutta tulipahan valmiiksi. Ja näyttää oudolta sorapuutarhalta.
Omenapuun alle on kulkeutunut jokin kaunis maanpeitekasvi.
Istutin myös pensasmustikoita ja marja-aroniaa vuohenputken ja kurttulehtiruusun valtaamalle penkille. Piti miltei repiä ruusun juuret pois ja kaivella kaikki vuohenputkenkin juuret pois. Siinä meni yksi päivä. Näin kärsimätön ihminen oppii kärsivällisyyttä.
Ennen ja jälkeen kuvat:
Niin ja polttopuiden teko sirkkelillä. Aluksi pelkäsin, että sirkkelöin käteni. Myös mies pelkäsi, koska olen niin tumpelo ja epäkäytännöllinen. Onneksi se sujuu hyvin. Projekti kestää varmasti koko kesän, mutta sitä voi tehdä leppoisasti, rennosti ja ilman kiirettä.
Sirkkeli.
Lautakasa odotti sirkkeliä ja moottorisahaa. Lautoja oli myös varastossa vinot pinot. Lautakasan takana on miehen itse rakentama masardikattoinen autotalli, sekin vähän vinksin vonksin.
Tämä kasa oksia ja puita on vielä sirkkeröitävä. Kuva ei tee oikeutta sen sekalaiselle mahtavuudelle.
Olen myös tavannut paria ystävää, ja miten ihanaa on tavata kasvoista kasvoihin. Olen lukenut rutkasti, kirjoittanut käsikirjoitustani ja tätä blogia. Juhannusta juhlimme perhepiirissä. Tyttären kanssa tehtiin, hi, mahdottoman, kohtuuttoman suuret seppeleet.
Ihanaa heinäkuuta kaikille!
Kun se tuli viimein sängyn alta pois, se oleskeli keittiössä, eikä antanut silittää. Pakeni, kun sitä lähestyi. Ja nyt vihdoin vimein Siiri antaa silittää ja elää tavallisen pienen kissin elämää. Repii vaatteet kuivaustelineeltä, rapsuttaa multaa kukkaruukuista, kaataa vesiastian, sotkee ruoat, teroittaa kynsiään minne mielii, laittaa tietsikan sekaisin. Siiri on myös kova naukumaan, juttelemaan. En enempää voi häntä kehua! Maailman suloisin kissa! Ilontuoja.
Kille-kissa ei ole alkanut Siirin kanssa kaveraamaan. Kille on jo vanha jäärä ja sitä ottaa ilmeistä päätellen hermoon Siirin jatkuva leikkiminen millä sattuu. Onneksi kissat eivät kuitenkaan tappele. Kille vain näyttää ärtyneeltä: "miten hemmetissä tuo penikka jaksaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa."
Olen tehnyt myös puutarhatöitä ja pessyt mattoja. Aluksi oli tarkoitus laittaa tuohon ala kuvan paikkaan vain karviaisen ja mustaherukan taimet. Mutta juttu karkasi käsistä. Olen istuttanut siihen varjoliljoja, rodoja, maanpeitekasveja, kurpitsaa, villiviiniä, kylvänyt kehä- ja auringonkukkaa. Halusin koko penkin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman vihreäksi. Ei hommassani järjen häivää. Entäs kun kaikki kasvit kasvavat isoiksi, eikä ole niille kaikille tilaa? Varmasti lahjakasta puutarhaihmistä hirvittää nämä touhuni.
Painoni on pysynyt entisellään tämän kuukauden aikana 68 kilossa, vaikka on tullut heruteltuakin. Noudatan edelleen pätkäpaastoa, vältän rasvaa, valkoista höttöä ja sokeria. Nyt on yksi herkkupäivä viikossa muuten syödään terveellisesti. Ja liikun kohtuullisesti. Puutarhatyöt ja polttopuiden teko on oivaa liikuntaa sekin.
Istutin myös pari tyrniä pihalle. Jospa niistä joskus saisi marjoja. Sitä varten piti ostaa tyttö- ja poikataimi, hede- ja emikasvi.
Tiedän kyllä, että kurpitsa on tosi nopea kasvamaan ja se saattaa tukahduttaa muut taimet. Ja muut taimet kannattaa siirtää vastakkaiselle puolelle, jossa kurpitsa ei - ainakaan vielä- röyhäile.
Minulla oli kasvimaan hedelmäpuiden lähellä valtaisa alue koskematonta maata, joka kasvoi vuohenputkea. Puutarhassa kasvaa omena-, kirsikka- ja luumupuita. Lisäksi istutin sinnekin karviaista ja mustaherukkaa. Olen taistellut monta vuotta vuohenputkea vastaan. Olen täsmällisesti poistanut juuria. En toden totta kaivannut mitään vuohenputkiniittyä -vaikka vuohenputki on parantava yrttikasvi ja sen lehdet mainioita salaatissa - enkä halunnut myrkyttääkään. Nyt päätin peittää alueen maanpeittokatteella ja soralla. Soraa oli raskasta kärrätä kottikärryillä. Mutta tulipahan valmiiksi. Ja näyttää oudolta sorapuutarhalta.
Istutin myös pensasmustikoita ja marja-aroniaa vuohenputken ja kurttulehtiruusun valtaamalle penkille. Piti miltei repiä ruusun juuret pois ja kaivella kaikki vuohenputkenkin juuret pois. Siinä meni yksi päivä. Näin kärsimätön ihminen oppii kärsivällisyyttä.
Ennen ja jälkeen kuvat:
Niin ja polttopuiden teko sirkkelillä. Aluksi pelkäsin, että sirkkelöin käteni. Myös mies pelkäsi, koska olen niin tumpelo ja epäkäytännöllinen. Onneksi se sujuu hyvin. Projekti kestää varmasti koko kesän, mutta sitä voi tehdä leppoisasti, rennosti ja ilman kiirettä.
Olen myös tavannut paria ystävää, ja miten ihanaa on tavata kasvoista kasvoihin. Olen lukenut rutkasti, kirjoittanut käsikirjoitustani ja tätä blogia. Juhannusta juhlimme perhepiirissä. Tyttären kanssa tehtiin, hi, mahdottoman, kohtuuttoman suuret seppeleet.
Ihanaa heinäkuuta kaikille!
