Kaikki ihmiset tarvitsevat nautintoa. Mutta sen tavoittelu ei pitäisi olla elämän sisältö. Joskus saattaa olla pakko sietää rankkaa työntekoa, rasitusta, tylsyyttä, jos haluaa mennä elämässä eteenpäin. Nautinnosta ja mielihyvästä on kuitenkin tullut osa suomalaista arkipäivää.
Lasten psykiatri Janne Kurki on kuvannut etenkin nuorten osalta nykytilannetta sanalla depressiivinen hedonismi. Tässä tilassa nuorilla on masennuksen merkit, mutta hän on tyytyväinen tilaansa.
Tämä joidenkin nuorten elämäntapa on Suomessa uusi, mutta maailmalla ei. Vuosituhannen vaihteessa uutisoitiin Japanin hikikomoreista. Eli nuorista jotka viettävät aikansa kotona. He käyttävät päivänsä digimaailmassa, katselemalla sarjakuvia ja televisiota.
Janne Kurjen mukaan suomalaisilla peliriippuvuudesta kärsivillä nuorilla on paljon samaa kuin Japanin hikikomoreilla.
Vielä noin 20 vuotta sitten nuorille oli luonnollista mennä tapamaan ystäviään, vaihtaa ajatuksia ja viihtyä muiden kanssa. Nykyisin tämä on vähentynyt. Nyt kotiin poteroituva nuori voi ajatella saavansa kaiken tarvitsemansa somesta, peleistä, netistä.
Nuoret pitävät somessa hirveän tärkeänä tykkästen tai kommenttien määrää. Heillä ei ole vielä selvää identiteettiä. Pysyvämpää yksilöllisyyden kokemusta. Nykynuoria vaivaa entistä enemmän tunne-elämän epävakaus ja tunteiden sanoittamisen ongelma.
"Teini-ikäinen tyttö kertoo, että on jatkuvasti alakuloinen, eikä koulunkäynnistä tahdo tulla mitään. Kun psykiatri haastattelee tyttöä, käy ilmi, että hän julkaisee päivittäin selfie-kuvia itsestään kuvapalvelu Instagrammissa. Tyttö katselee vähän väliä hermostuneesti, onko kuviin tullut uusia kommentteja tai tykkäyksiä."
Aikuisen tehtävänä olisi tasata lapsen tunne-elämää. Suojella häntä. Ja myös tutustua aina uudelleen, missä nyt mennään. Kuka lapsi on? Mitä hän tarvitsee? Olisi myös tärkeää keskustella somesta.
Oletteko joutuneet asettamaan rajat lapsen tietokoneen tai kännykän käytölle?
Lähteet: Helsingin Sanomat 23.11.2017, kuvat Pexel, Pixabay
