Kaamosaika ja herkkuhimo

 

Minua ei kaamosaikana sen kummemmin väsytä, mutta etenkin illalla tekee mieli herkkuja, höttöhiilareita ja suklaata. Joka talvi lihon muutaman kilon. Se on selvä se. Minulla on aina raakasuklaan valmistusaineita kaapissa, ja suklaa on nopea tehdä , ja valitettavasti myös nopea syödä.

On melko yleistä, että pimeän syksyn tullessa kaikenlaiset herkut maistuvat tavallista enemmän. Tekee mieli makeita ja hiilihydraattipitoisia ruokia, kuten suklaata, karkkia, keksejä, pullaa ja leivoksia. Myös  tuhdit pastaruoat ja voileivät maistuvat.

Voimistuva ruokahalu liittyy kiinteästi kaamosoireiluun, joka alkaa tyypillisesti lokakuussa ja päättyy tammikuussa, kun päivät pitenevät helmi-maaliskuussa, oireet hellittävät vähitellen otettaan.

Tavallista voimakkaampi nälän tunne tulee iltapäivällä ja illalla, jolloin tekee mieli syödä tärkkelystä ja sokeria sisältäviä ruokia.

Mistä kaamosoireet johtuvat?

Kaamosoireilun ja siihen liittyvän hiilihydraattinälän taustalla on muutokset elimistön toimintoja tahdittavien sisäisten kellojen toiminnassa.Sisäiseksi kelloksi sanotaan aivojen hypotalamuksen etuosassa sijaitsevaa hermosolujoukkoa, joka saa toiminnalleen tahtimerkkejä ertyisesti valosta.

Koska luonnonvaloa on vähemmän syksy- ja talvikuukausina, sisäinen kello muuttaa toimintaansa. Tämän seurauksena elimistön vuorokausirytmit alkavat jätättää tavallista enemmän. Se heijastuu nukkumiseen ja unen laatuun.

On hyvin yleistä, että kaamosaikana uni pitenee ja unen laatu huononee. Uni ei virkistä, koska se on katkonaista ja tavallista kevyempää.

Pimeän ajan valon vähyys heijastuu sisäisten kellojen lisäksi myös serotoniini välittäjäaineen vähenemiseen. Serotoniini vaikuttaa esimerkiksi mielialaan ja ruokahalun säätelyyn sekä unen laatuun. Kun valoa on vähän, serotoniinia ei saada tehokkaasti viestijärjestelmän käyttöön.

Pimeät kaamoskuukaudet johtavat monilla painon nousuun. Parin kilon painonnousu on yleistä. Usein nämä lisäkilot lähtevät kesän tultua itsestään pois.

Ruokahalun kasvun, uniongelmien ja väsymyksen lisäksi oireisiin saattaa kuulua toimintatarmon heikkenemistä, ärtyisyyttä ja sosiaalista vetäytymistä.

 

Kaamoskuukausien hiilihydraattihimoa voi yrittää hillitä seuraavilla asiantuntijoiden listaamilla keinoilla:

1. Kokeile aamuisin kirkasvalolamppua.

2. Aloita päivä aamupalalla.

3. Syö riittävän ravitseva lounas.

4. Muista myös kuitupitoinen välipala.

5. Pyri kohti joustavaa ruokasuhdetta

6. Harrasta mieluista liikuntaa. 

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.10.2020, kuvat Pixabay

Syyskuun alun kuulumisia

Olin kaksi viikkoa sometauolla. Ja täytyy sanoa, ettei ollut mitään himoja päästä someen. Olen yleensäkin pitänyt viikonloput sometaukoa. Viikko vierähti nopeasti.

Olen nyt kotirouva, kun en ole työssä. Aamulla tuntuu vähän oudolta mutta myös helpottavalta, kun ei tarvitse mennä töihin. Mutta tulevalle päivälle pitää tehdä toimintasuunnitelma ja rutiineista on pidettävä kiinni.  Kuitenkin aamut ovat hitaita ja nautinnollisia aamuja lojua sängyssä.

Työn loppuminen on minulle kriisi, mutta onneksi siihen sopeutuu aikanaan. Olo on nykyisin usein alakuloinen. Mutta onneksi on kuitenkin tasapainoinen olo.Kriisin käsittelyssä on viisi vaihetta: sokkivaihe, kieltäminen, reaktiovaihe ja sopeutuminen. Minä olen mielestäni tuossa käsittelyvaiheessa.

Aloin kolmen ja puolen vuoden jälkeen katsomaan taas televisiota. Joinakin iltoina unohdan sen kokonaan. Olen koukussa Beck-rikossarjaan. Katson myös uusittuja Kumman kaa-jaksoja ja Syke-sairaalasarjaa. Dokumentteja ja uutisia. Joskus jonkin elokuvan.

Iltaisin luen nauttien kolmekin tuntia. Nyt luen tätä kirjaa:

Vaikka elämä on nyt aika matalalentoa, ilo kuitenkin pirskahtelee ja kuplii minussa välillä. Etenkin olen iloinen vapaudestani!

Tämä kotirouva on ruvennut säilömään. Kotirouva ei siivoa kuin kerran kuukaudessa. Minusta lukeminen on hyödyllisempää kuin nurkkien hinkkaaminen.

Olen nyt innostunut mustikan poiminnasta,olen poiminut 70 litraa. Tämä on hyvin outoa, koska en ole ainakaan 20 vuoteen pitänyt marjojen poimimisesta vaan olen erikoistunut sieniin.

Mutta kun olen herkkä innostumaan. Esimerkiksi kesällä innostuin sirkkelöimään ja moottorisahaamaan talven polttopuut. Joka ikinen aamu oli päästävä sirkkelöimään. Nyt sama tuon mustikan poimimisen kanssa.

Omenoita tuli paljon. Tein sosetta, piirakoita ja lopulta keksin kuivaamisen. Ja kuinka hyviä ja makeita kuivatut omenan lohkot on!

Mustikasta olen tehnyt piirakoita, hilloa, mehua ja pakastanut niitä. Nyt ei pakastimiin sovi enää enempää. Niinpä myös kuivaan niitä.

Pullataikinapohjainen mustikkapiirakka on vain niin parasta.

Mustikkamehua ja omia luumuja. Luumupuut tekivät luumuja viiden vuoden odottelun jälkeen.

Mustikat kuivurissa.

Mustikoiden siivoaminen koettelee kyllä hermoja, kun on niin hidasta puuhaa. No, opinhan taas kärsivällisyyttä. Oppimassahan täällä ollaan.

Sormet ovat sen näköiset, että mustikoita ollaan poimittu.

Olen säilönyt myös oman maan avomaankurkkuja. Tein suolakurkkuja ja maustekurkkuja.

Olen opetellut tekemään raakasuklaata. Siihen ei tarvitse muuta kuin kaakaovoita, kaakaojauhetta ja jotakin makeuttajaa. Jos haluaa tehdä maitosuklaata, lisätään maitojauhetta. Lisäksi makua tuomaan voi lisätä kuivattuja marjoja ja hedelmiä, pähkinää. Vain mielikuvitus on rajana. Ja nams, miten hyvää se onkaan. Ihme että painoni on pysynyt tavoitepainossa.

Kuvan suklaassa on murskattua saksanpähkinää ja rusinoita. Kaakao ei ole tässä satsissa raakakaakaota vaan sitä tuttua van Houtenia. Raakakaakaota pitääkin tilata  taas Ruohonjuurelta, kun viime kerralla tilasin  liian pienen pussin.

Raakasuklaaseen tulee siis raakakaakaovoita ja raakakaakaota. Raaka nimitys tulee siitä, että aineksia ei ole lämpökäsitelty missään vaiheessa.  Raaka kaakaovoi on kylmäpuristettu. Siksipä raakasuklaassa on paljon antioksidantteja ja lukuisia mineraaleja, joita tavallisessa pitkälle prosessoidussa suklaassa ei ole. Siinä on myös mielihyvävälittäjäaineen Serotoniinin esiastetta tryptofaania, mikä kohottaa mielialaa. Pitäisi kirjoittaa ehkä oma postaus raakasuklaan teosta.

Kurpitsa tekee hedelmää. Se on vallannut laajan alueen penkistä ja kasvaa monen metrin mittaiseksi. Sanon sille usein, että olet hölmö kasvi, aina jonnekin menossa. Juttelen siis kasveille. Ihan oikeasti.

Vesimelonikin teki ilman kasvihuonetta hedelmää.

Siiri-kissi kasvaa ja vahvistuu, eikä ole enää ollenkaan ujo, ei pelkää vieraitakaan kuten esimerkiksi kahta ystävääni, jotka kävivät kahvittelemassa.

Seuraavaksi aion kuivata kasvikuivurissa pienen chili-satoni.

Tomaattiakin tuli talon eteläseinustalla hyvin.

Hyvää viikonloppua kaikille!