Tämän jutun päähenkilö Nina ajatteli. Että hänen pitää olla paras opiskelija, työntekijä, syödä vähiten ja liikkua eniten. Hän oli välillä puoli vuotta psykiatrisessa sairaalassa. Sai juoppohulluus, delirium, kohtauksia.Kukaan ei ole mielestään alkoholisti. Jokainen on omasta mielestään erikoistapaus.
Onneksi Nina sai psykiatriltaan diagnoosin, jotka osittain selittävät alkoholismia. Hänellä on persoonallisuushäiriö, psykoottinen masennuus ja impulssihäiriö.
Mutta jokainen uusi diagnoosi antoi Ninalle uuden syyn juoda.
Ninan mielestä ihmiskeho on ihmeen kestävä. Hän eli vuosia pelkästään viinalla ja pakastevihanneksilla. 25-vuotiaana hän valmistui hyvin arvosanoin. Kenellekään ei tullut mieleen, että hän kirjoitti gradunsa humalassa.
Kukaan ei tiennyt, että hän joi aamusta iltaan. Hän oli oikeastaan rappioalkoholisti.
Ennen töihin lähtöään hän joi. Kun tökaverit lähtivät lounaalle, Nina selitti jotakin epämääräistä. Ja työhuoneessaan hän joi lounaaksi puoli kossupulloa.
Hän saattoi olla joka päivä humalassa. Mutta hän hoiti siitä huolimatta työnsä mallikkaasti. Hän uskookin, että monet alkoholistit saattavat olla erinomaisia työntekijöitä.
Juominen ei auttanut Ninaa. Mutta teki olon normaaliksi ja hyväksi hetkeksi.
Sitten hän alkoi pelätä lihomista. Viina sisältää runsaasti kaloreita. Hän ei suinkaan lopettanut viinan juomista vaan vähensi ruokaa.
Viimein hänen vanhempansa veivät hänet vieroitusklinikalle. Sitten hän hakeutui vertaistukiryhmään. Ja oli valtava helpotus tajuta, että oli vain alkoholisti muiden alkoholistien joukossa.
Mitä mieltä sinä olet alkoholismista?
Lähteet: Kodin kuvalehti 30.11.2017 nro 23, kuvat omat
