Minä haluan nauttia ruuasta. Mutta on olemassa myös aivan vastakkaisia mielipiteitä. Syöminen on suoritus. Oikeaoppinen. Etenkin terveellinen.
Jos syömiseen liittyy jotenkin pelko, ja ruoka alkaa hallita arkea, voidaan puhua sairaudesta nimeltään ortoreksia. Eli pakkomielteisestä terveellisen syömisen halusta. Lievempänä ruokapelosta kärsii moni niin sanottu tervekin.
Syöminen on mielestäni paljon muutakin kuin ravintoaineiden tankkausta. Se on kokonaisvaltainen elämys: tunnelma, tuoksut, hyvä maku.
Nykyisin tiukkaan ravintoainetietoisuuteen kuuluu: lisäaineeton, gluteeniton, sokeriton, ei valkeaa viljaa sisältävä ruokavalio. Terveellisyydellä voidaan perustella mitä hulluimpiakin ruokavalioita. Ravitsemustieteilijä Heli Kuusipelto sanoo, että hän tutkijana näkee, että ääridieetit sairastuttavat. Ennen pitkään.
Suosittu ravintoainekeskustelu vaihtuu melko nopeasti. Yhdessä vaiheessa pinnalla oli seleeni ja rauta.Sitten tuli C- ja D-vitamiinit. Nyt pinnalla on paras proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan suhde.
Nopeina kuin perhoset mielenkiinto liittää ravintoaineista toisiin. Toisenlaiseen syömiseen. Vaikka ehdottomuuden ei pitäisi kuulua syömiseen. Ihmisen elimistö on sellainen, että voimme syödä monenlaista ruokaa. Vaikutus terveyteen näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Voi käydä välillä huoleti pizzalla, syödä suklaata tai irtokarkkeja. Mistä kukin tykkää.
Pakonomaisen ruuansyömisen kontrollin ydin on kontrollin menetys. Pelon takana voi olla monia tunteita. Esimerkiksi uskomus hylätyksi tulemisesta, parisuhteen ja elämän muut vaikeudet, väsymys, ahdistuneisuus...
Perusjuttu syömiselle voisi olla yksinkertainen: riittävä, säännöllinen, värikäs ruoka. Kun tämä on kunnossa. Mitään kikkailua ei tarvita.
Kaikkien ei tarvitse olla fitnessihmisiä ruoka-aine kuureineen. Koko ajan. Syöminen on vain osa elämää. Vain osa. Voidaan välillä syödä sitä sun tätä. Elämä ei ole ikinä täydellistä. Eikä meistä ihmisistä tule koskaan valmiita.
Mikä on sinun suhteesi syömiseen?
Lähteet: Hyvä Terveys 4/2017, kuvat Pexel ja Pixabay
