Minä laihdutin toissa vuonna 13 kiloa viidessä kuukaudessa. Vauhti oli yksi kiloa viikossa. Se oli ehkä liian nopeaa laihduttamista. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta tuolloin kun laihdutin, kilpirauhanen oli ylitoiminnan puolella. Aineenvaihdunta ja laihtuminen oli nopeaa, sekä sydän tykytteli.
Sain tämän selville, kun tuli kutsu sisätautien lääkärille kontrolliin. Hän oli elämäni ihanin lääkäri. Hän oli tutkinut kilpirauhasarvot useampien vuosien ajalta ja uusien verikokeiden perusteella hän sanoi, että minulla on ollut vuosia kilpirahasen ylitoiminta. Ylitoiminta voi olla vaarallistakin, koska se altistaa halvauksille. Ihmettelen, etteivät terveyskeskuksen lääkärit olleet puuttuneet tähän. Tyroksiinilääkitystä vähennettiin, ja arvot tasaantuivat keskitasolle.
Nyt olen lähinnä tyttären kuoleman aiheuttaman lohtusyömisen ja hidastuneen aineenvaihdunnan takia saanut painoa takaisin . Paino on tullut nopeasti ja helposti. En tämän surutyöni takia yritäkkään laihduttaa. Sitten aikanaan. Jos silloinkaan. Minulle sopii hyvin seuraava teksti.
Joskus elämässään laihduttaneilla on suurempi painoindeksi, isompi vyötärönympärys ja riski sairastua kakkostyypin diabetekseen.
Sadattuhannet suomalaiset yrittävät tänäkin vuonna laihduttaa, yli kolmasosa naisista ja viidesosa miehistä. Suurimmalla osalla laihdutetut kilot kertyvät takaisin. Tulos on juuri päinvastainen kuin on toivottu: laihduttajat lihovat enemmän. Laihdutuskuurin jälkeen kilot voivat tulla ekstranakin takaisin. Laihdutusyritykset eivät toimi pitkän ajan kuluessa.
Kiloja ei yritä karistaa vain ylipainoiset ihmiset, vaan näin tekevät myös normaalipainoiset, etenkin naiset. Normaalipainoisten kannattaisi kuitenkin välttää turhaa laihduttamista. Normaalipainoiset, jotka ovat laihduttaneet, lihovat enemmän kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät ole laihduttaneet.
Elimistö on kehittynyt vastustamaan laihtumista. Se on evoluution näkökulmasta järkevää, jotta ihminen on pysynyt hengissä, kun ravintoa on ollut saatavilla vain niukasti.
Kun ihminen laiduttaa, nälästä ja kylläisyyden tunteesta aivoille viestivien suolistohormonien toiminta muuttuu: kylläisyyshormonien eritys vähenee ja samalla nälkähormonien eritys lisääntyy.
Laihduttajan keho yrittää jarrutella perusaineenvaihduntaa, jottei energiaa kuluisi niin paljon. Laihdutus voi myös lamaannuttaa rasvakudoksen mitokondriot eli solumoottorit.
Paino laskee laihduttaessa alimmilleen noin puolen vuoden kuluttua laihdutuksen aloituksesta. Paino pysyy sen jälkeen tasaisena muutaman kuukauden, kunnes painolla on taipumus nousta. Voi seurata painon jojoilu. Melko moni päätyy epäonnistuneen painonpudotuksen jälkeen laihduttamaan uudelleen.
Tunnesyöminen on etenkin kielteisten tunteiden ja ajatusten säätelyä syömisellä. Se on yksi painonnousun riskitekijä. Lohtusyömisellä saatu energia on usein osittain ylimääräistä energiaa.
Toistuvat epäonnistumiset laihduttaessa voivat vähentää itseluottamusta. Jos itsetunnon ja itsepysyvyyden kokemukset heikkenevät, myös todennäköisyys onnistua painonpudotuksessa voi heikentyä.
Jos ylipainoa on runsaasti, ja laihtuminen hyödyttäisi terveyttä, painon pudottamista kannattaa ajatella. Siihen ei kuitenkaan kannata lähteä liian kevein perustein.
Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 28.2.2022, kuvat Pexels
