Psykiatrisessa sairaalassa osa 4.

              Mi Kuoppa: Tuuletar

Mitä tekemistä on tarjolla psykiatisessa sairaalassa?

Kaipaan hiljaisuutta. 

Tuuletus hurisee.

Nuoriso kuuntelee musiikkia.

Kovasti. Taukoamattomasti.

Kahdessa oleskelutilassa televisiot pauhaavat, rätisevät korvissani. Eikö ihminen kuule mitenkään hiljaisemmalla. Joskus silloin harvoin kun olen mennyt pyytämään pienentämään ääntä. Oleskelutilassa ei ole ollut ketään. 

Televisio on rätissyt yksinään.

Hyvä niin.

Olen voinut viimein, viimein sammuttaa sen.
Olen erityisherkkä  sekä aistiherkkä ja kovat äänet rasittavat siksi.

Nyt asiaan: Mitä puuhaa on täällä sairaalassa?

Katselin  ilmoitustaululta viikko-ohjelman puuhat ja harrastemahdollisuudet. Niitä on uskomattoman paljon. 

• käsityötupa
• bingo kanttiinissa
• tietovisa kanttiinissa
• kuntosali ohjattua toimintaa
• uima-allas ohjattua toimintaa
• AA-ryhmä
• AAL-ryhmä
• verstas
• vertaistukiryhmä
• masennusryhmä
• kirpputori
• karaoke kanttiinissa
• toimintaterapia
• rentoutusryhmä
• rentoutustuoli

Huh, heijaa, että meillä on toimintaa ja vipinää.

Blogiani seurannut ihminen varmaankin arvaa, mitä aion puuhata. Kuntosali! Jees. Täällä on kuntosali ja ihan ohjaajakin. Sinne heti huomenna.

Juuri nyt käytävällä karjuu yksi mies tupakkaa.

Hänelle  ehkä armollisesti annetaan hänen omaa rahaa kansliasta. 

Hän saa mennä ostamaan tupakkaa,
Jos hänellä on kulkuluvat.
Toivottavasti on.

Ovet ovat aina Lukossa.

Jos haluan mennä lenkille tai huomenissa kuntosalille. Pitää mennä jotenkin nöyrän oloisesti pyytämään, josko joku hoitajista tulisi avaamaan oven. 

Ehkä nöyrtyminen on vain omassa päässäni.

Ehkä sitä ei potilailta odoteta

Mutta ei saa olla hankalan potilaan maineessa.

Täällä saa olla muuten miten vain ja vinksin vonksin.

Tai ainakin heikun keikun. 

Tämä on entinen hullujenhuone. Entinen mielisairaala. Monesta nykyinenkin.

Usein he sanovat, että pyydä vastuuhoitajaltasi oven avaamista. 

Usein en tiedä kuka vastuuhoitajani on.

Usein hän ei ole tullut esittäytymään.

Mutta noin yleisesti ottaen hoitajat tekevät parhaansa.

Kun tänne tulee potilaaksi, tavarat tutkitaan. Minulta otettiin pois C-piimax-kalkki, ainokainen lisäravinne tällä hetkellä. Olen syönyt sitä vähän vajaa 30 vuotta. Mutta nyt en saa.  Samoin otettiin pois korvakorut, pinsetit ja kynsileikkurit.

Jos polttaisin tupakkaa, minulta otettaisiin sytkäri pois. Ja sitä pitäisi aina ennen tupakalle menoa pyytää kansliasta. Onneksi en polta.

Tämä minun postaus lähtee nyt käsistä ja päästä. Piti kirjoittaa  puuhista ja harrasteista.

Minä en vielä ole puuhannut mitään. Lenkillä käynyt. Nyt kun huomasin ilmoitustaululla tuon viikko-ohjelman, menen taatusti kuntosalille. Luksusta että se on samassa rakennuksessa.

Bingo, karaoke, tietovisa, masennusryhmä, AA- ja AAL-ryhmät, käsityötupa ei kiinnosta. Kuntosali, vertaistukiryhmä, uima-allas, verstas, kirpputori   kiinnostaa. 

Toimintaterapia on pitkäaikaispotilaille muun muassa ruoan ostamisen ja laittamisen opetusta. Että pärjäisi kotona. Täällä laitostutaan nopeasti.

Mitenkähän nopeasti minä laitostun?

Niin nämä valitsemani puuhat ja harrasteet. Menen kyllä.  

Jos nyt niihin voin mennä.

Jos ei ole vieroitusoireita.