Olen keräillyt villivihanneksia ja rohdoskasveja jo nuoresta likasta asti. Ukki opetti. Nyt harvinaisen lämpimän ilman takia maa pursuilee villivihanneksia eli hortaa valtoimenaan. Parhaimpia ne ovat nuorina versoina. On jotenkin idyllistä poimia niitä koriin hitaasti käyskennellen.
Ennen kuin poimii kasveja. On oltava täysin varma. Että ne on juuri niitä kasveja, joita pitääkin olla. Kaikki villivihannekset on terveellisiä, vitamiini- ja kivennäisaine kylläisiä. Villivihannekset nousivat muutama vuosi sitten trendiruuaksi etenkin ravintoloissa. Trendi jatkuu edelleen. Myös tavallisten hortoilijoiden parissa.
Meillä villivihannekset voi poimia omalta pihalta. Se tuntuu minusta luksukselta monien suurkaupungeissa vietettyjen vuosien jälkeen.
Lempi villivihannekseni on voikukka. Lehdistä voi poistaa keskiruodin. Silloin ne eivät ole niin kitkeriä. Itse tosin olen jo tottunut voikukan lehden makuun. Erittäin sahalaitaiset lehdet ovat karvaampia kuin tasareunaiset. Jotkut peittävät hyvän voikukkakasvuston mustalla muovilla, jotta lehdistä tulisi vaaleita ja mietoja. Esimerkiksi Ranskassa voikukkaa käytetään paljon lehtivihanneksena. Siellä ne on kauppatavaraa. Kukinnon voi käyttää myös esimerkiksi salaatin koristeluun. Jotkut tekee niistä voikukkaviiniä. Nuput voi säilöä kapriksen tapaan. On muuten todella herkullisia.
Ketunleipä
Tymäkkä ja makoisa salaatti syntyy voikukan-, vuohenjuuren-, poimulehden-, ketunleivän lehdistä, tomaatista ja punasipulista öljyviinietikka kastikkeen kanssa. Jos ei ole vielä tottunut villivihannesten makuun, salaattiin voi laittaa lisäksi niin sanottua oikeaa salaattia. Villivihanneksia voi käyttää myös smootheihin. Nokkosen poltinkarvat murskaantuvat smoothiekoneessa. Raaka-aineet ovat varmasti tuoreita.Lähiruokaa.
Vuohenputki on puutarhaihmisten ikuinen kiusa. Sitä on vaikea kitkeä kokonaan pois lonkeroisen ja venyvän juuriston takia. Se rehottaa usein tiheinä kasvustoina. Kun vuohenputkesta ei pääse eroon. Ei muuta kuin syömään sitä. Vielä vähän supussa olevat lehdet on parhaita. Vuohenputken mieto ja aromikas maku on yksi syy siihen, että se kuuluu lempi villivihanneksiini.
Nokkonen on myös yksi lempi villivihannekseni. Siinä on enemmän ravintoaineita kuin pinaatissa. Mutta nokkosta käytetään samoin tavoin kuin pinaattia. Lettuihin, muhennoksiin, keittoihin, piiraisiin. Minulle on yhdeksi kevätrituaaliksi muodostunut kauden ensimmäisen nokkoskeiton valmistaminen nuorista nokkosen versoista. Kotoista ja ihanaa. Esimerkiksi piiraassa nokkonen on maultaa parempi kuin pinaatti. Samoin keitossa.
Maitohorsman nuoria versoja voi käyttää parsan tapaan. Itse kiehautan ne nopeasti ja teen niistä uunipaistoksen maito-juustokastikkeen kanssa. Toki niitä voi syödä ruuan lisäkkeenä vain kiehautettuna.
Pomulehden keskustassa olevaa vesipisaraa on muinoin pidetty taianomaisena esimerkiksi lemmen nostatuksessa, pitkän elämän tuojana. Minä poimin poimulehdet salaattiin.
Olisi vaikka kuinka paljon villivihanneksia, mutta tällä kertaa tyydyin esittelemään eniten käyttämäni hortat. Muita on muun muassa peltokanankaali, jauhosavikka, pelto-ohdake, suolaheinä, vesiheinä, ratamo, osmankäämi...
Aivan oma tarinansa olisi myös luonnosta kerättävät teeainekset.
Hortoiletko sinä? Mikä on lempi villivihanneksesi?
Lähteet: omat, kuvat omat
