Vaikka olen kehopositiivinen, vähän keljuttaa, kun olen lihonut yli kuusi kiloa. Mutta en viitsi tai koe tarpeelliseksi laihduttaa. Varmaankin vähitellen hyväksyn nykyisen painoni.
Minä en ole mikään arvostelemaan kenenkään painoa. Minusta ihmiset saavat olla minkä painoisia tahansa, kun itse hyväksyvät painonsa. Olisi tympeää ja latteaa, jos kaikki olisivat kehollisesti samanlaisia.
Juuri ilmestynyt kirja Rakas keho kertoo suomalaisten naisten suhteesta kehoonsa. Kirjan ovat tehneet kehonkuvaongelmiin erikoistunut psykologi Katarina Menskanen ja valokuvaaja Heidi Strengell.
Jatkuva ulkonäöstä puhuminen ylläpitää ajatusta, että ulkonäkö olisi ihmistä merkittävästi määrittävä tekijä.
Jos ihminen ei pidä kehostaan tai jopa inhoaa sitä, elämästä katoaa nautinto ja mielenrauha. Kehotyytymättömyys ja kehoviha alkavat vaikuttaa elämään, tunteisiin, valintoihin.
Omaa ja toisten ulkonäköä kommentoivaa small talkia pitäisi vähentää. Jo pelkästään kohteliaaksi tarkoitettu "olet tainnut laihtua" -kommentti voi saada aikaan reaktion "miten lihava olen ennen ollut?"
Kirjan kirjoittaja Menskanen ehdottaa: "Entä jos kehuisimme enemmän sitä, mitä toiset osaavat, emmekä vain sitä, miltä he näyttävät."
Netissä on myös kampanjoita, joissa kannustetaan kehopositiivisuuteen ja sallitaan poikkeamia kauneusihanteista. Suomessa tunnetuin on Ylen lanseerama Vaakakapina. Siinä neuvotaan lopettamaan laihduttaminen ja aloittamaan elämä.
Kampanjat tuovat hyvin ongelmia esiin, mutta niihin suhtaudutaan usein marginaali-ilmiönä. Kehopositiivisuutta pidetään helposti tietyn ryhmän asiana.
Ylipainon rakenteellinen syrjintä tulee esiin esimerkiksi terveydenhoidossa. Kun ylipainoinen menee lääkäriin vaikkapa poskiontelontulehduksen vuoksi, lääkäri saattaa kehottaa laihduttamaan.
Kasvatuksessa asenne on usein se, että pojat ovat mitä tekevät ja tytöt miltä näyttävät.
Miten omaa kehonkuvaansa voisi muuttaa myönteisemmäksi? Menskasen mukaan moni ajattelee: "jos vain näyttäisin paremmalta, olisin onnellisempi tai itsevarmempi". Mutta eihän onni sijaitse kehon pinnalla vaan jossakin aivan muualla.
Suurin osa laihdutuskuureista on turhia. Pitemmällä aikavälillä vain noin viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Pitäisi lopettaa kehon kurittaminen, toistuva kuurilaihduttaminen, jojoilu, tiukat dieetit. Kuurien sekoittama aineenvaihdunta voi mennä säästöliekille. Pikemminkin olisi tärkeää edistää omaa terveyttään, eikä vain tuijottaa vaakaa.
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.9.2019, kuvat omat
Kampanjat tuovat hyvin ongelmia esiin, mutta niihin suhtaudutaan usein marginaali-ilmiönä. Kehopositiivisuutta pidetään helposti tietyn ryhmän asiana.
Ylipainon rakenteellinen syrjintä tulee esiin esimerkiksi terveydenhoidossa. Kun ylipainoinen menee lääkäriin vaikkapa poskiontelontulehduksen vuoksi, lääkäri saattaa kehottaa laihduttamaan.
Kasvatuksessa asenne on usein se, että pojat ovat mitä tekevät ja tytöt miltä näyttävät.
Miten omaa kehonkuvaansa voisi muuttaa myönteisemmäksi? Menskasen mukaan moni ajattelee: "jos vain näyttäisin paremmalta, olisin onnellisempi tai itsevarmempi". Mutta eihän onni sijaitse kehon pinnalla vaan jossakin aivan muualla.
Suurin osa laihdutuskuureista on turhia. Pitemmällä aikavälillä vain noin viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Pitäisi lopettaa kehon kurittaminen, toistuva kuurilaihduttaminen, jojoilu, tiukat dieetit. Kuurien sekoittama aineenvaihdunta voi mennä säästöliekille. Pikemminkin olisi tärkeää edistää omaa terveyttään, eikä vain tuijottaa vaakaa.
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.9.2019, kuvat omat
