Päivän kotivaatteet ja tasaista elämää

Aluksi kaikille hyvää juhannusaattoa! Vaikka on juhannus, en kirjoita siitä postausta. Ja pidän sitkeän tyhmästi kiinni siitä, että perjantai on päivän vaatteet ja kuulumiset postauspäivä. Siis tuherran tässä niistä jotakin.

Meillä ei ole kummoista juhannusjuhlintaa. Nautitaan vain keskikesästä. Sen tunnelmasta. Syödään vähän paremmin. Kalaa eri muodoissaan, muun muassa minun herkkua savumuikkuja. Muutenkin kalaa, uusia suomalaisia perunoita, mansikoita, jäävettä. Siinäpä se.

Aloitan tänään kotivaate postaussarjan melko siistissä kaftaanissa. Mutta en voi sille mitään, että tykkään näteistä vaatteista kotonakin. Kunnon römppävaatteitakin aion jatkossa etsiä. Ongelma on ehkä se, ettei minulla ole juuri tiettyjä vaatteita, joita pitäisin kotona. Kotivaatteetkin valitsen vähän tunteen perusteella. Valokuvissa ei ole meikkiä naamassa. Paitsi kulmakarvat on kestovärjätty. Kuvaa ei ole myöskään käsitelty millään lailla.

            Älysin ottaa tämän kuvan vasta myöhemmin samana päivänä. Ei siis meikkiä.

En voisi kuvitellakaan tätä kaftaania päälleni julkisissa paikoissa. Se ei sovi vartalotyypilleni. Ja on lisäksi liian pitkä. En vain jostakin kumman syystä tykkää pitkistä mekoista ja hameista. Siksi kaftaani on ollut pitkään yksi kotimekoistani. Ihanan mukava ja löysä päällä.

Meillä on edelleen sisäseinämaalausurakka tyttären kanssa. Urakka kestää varmaan vielä viikon. Neliöitä, seiniä, ovia, ikkunanpuitteita riittää. Huonekalut on siirretty seinien edestä pois. Kuten kuvista näkee. Kaikki on nyt todella vinksin vonksin ja heikun keikun.Saan kuulla tarkan tyttäreni marmatusta jatkuvasti: Miten pahasti sotken lattiat! Maalausjälki ei ole tasaista! Minkä minä luonteelleni voin. Teen kaiken kiiruusti ja malttamattomasti. Mielestäni se on todellista paneutumista! Tyttären mielestä ei ole. Sotken itseni. Kädet, kasvot, hiukset, vaatteet. Olen kuulema kauhea sottapytty. Mikä pitääkin paikkaansa.

Mies tuli kotiin viikon työkeikan jälkeen. Hän totesi, että te olette laittaneet tuulemaan. Mutta ei jääräpäisesti halunnut osallistua maalaamiseen. Se on akkain työtä. Hän sahaa ja hakkaa halkoja. Olkoon niin. Mutta meillä on tyttären kanssa aivan tarpeeksi tai oikeammin hurjasti naisenergiaa. Kyllä tästä valmista tulee.

Aina löytyy aikaa lukea kirjaa ja Hesaria.

Viikko on ollut tasainen. Tasaista maalaamista. Käväisin Helsingissä yhdessä blogiyhteistyö tilaisuudessa. Oli lämmin ja kaunis ilma. Helsinki näyttäytyi minun silmiini nättinä. Ihmiset rentoja. Kesästä nauttien. Enkä eksynyt! Minä taidan sittenkin osata lukea karttaa. Google maps puhui täysin sekavia, eikä siitä ollut apua. Ajattelin, että onkohan se naisääni kunnon humalassa. Niin tolkuttomia ohjeita tuli.

Hyvää juhannusta kaikille!!!