Opin lukemaan 4-vuotiaana, ja siitä asti olen lukenut. Kotona ei ollut kirjoja, vain sanoma- ja aikakauslehtiä, joista opin lukemaan naapurin tytön opetuksella. Mutta onneksi oli kirjasto. Pienelle tytölle kuin aarrekammio.
Suorastaan rakastan lukemista ja kirjoja. Lukiessani pääsen toiseen maailmaan, toiseen todellisuuteen, kirjailijan mieleen. Kirjailijan mieli mielessäni on toisaalta hyvin intiimi kohtaaminen. Luen herkkyydellä ja kunnioittaen kirjailijaa.
Luen yleensä iltaisin ainakin kolme tuntia. Pysähtelen, selailen taaksepäin, viivyn kirjassa. Nautin merkitysten, tekstin rakenteen ja sisällön pohtimisesta. Rentoudun, ja uni tulee hyvin aikanaan.
Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen tuottaja Jukka Petäjä kirjoittaa riemullisesti lukemisesta. Lukeminen on väline määrittää oma paikkansa maailmassa. Se toimii moraalisena, kognitiivisena ja humaanina kompassina, joka auttaa lisäämään erilaisuudensietokykyä.
Lukeminen kasvattaa myös toisenlaisten maailmojen tuntemista, historiantajua, psykologista silmää, keskittymiskykyä ja valmiutta kielelliseen erittelyyn. Nämä luovat perustan henkiselle kehitykselle. Identiteetti ei ole koskaan valmis.
Petäjän mukaan lukeminen on vastavoima ajalle, jonka ihanteiksi tai normeiksi ovat tulleet meteli, visuaalinen sälä, narsismi ja kollektiivisen hyväksynnän tai paheksunnan hakeminen.
Kirja ei ole valmistuote, joka takaisi somelle tyypillisiä pikavoittoja. Lukeminen vaatii asennetta ja aikaa. "Se edellyttää heittäytymistä, antautumista, syventymistä, hautautumista, sukeltamista, haltioitumista, eläytymistä, paneutumista, omistautumista ja uppoamista."
Lähteet: Helsingin Sanomat 3.1.2020, kuvat omat
