Miehelläni oli aikaa ottaa näistä mekoista "valokuvia" sunnuntaina iltapäivällä. Ne on laadultaan mitä ovat, mutta yrityksemme on suurta ja innokasta. Tässä tallentuu karttuva (vai taantuva) oppimiskokemus. Ilmeeni eivät ole vieläkään mitenkään auvoiset.
Muutakin oppimiskokemusta olen saanut: olen vihdoin ja viimein oppinut tekemään tavallisen linkin (ei ollut minulle kyllä mikään "tavallinen"). Nojauduin tässä asiassa taas ATK:ta opettavaan kollegaan ja Aikuiset bloggaajat- ryhmän kahteen jäseneen, ja vielä monta kertaa. Mainitsisin nimet, mutta olen päättänyt tässä blogissa olla käyttämättä nimiä toisista ihmisistä. Haluan suojella muiden identiteettiä. Nolaan vain itseni. Silloin tällöin osaan myös käyttää youtuben videolinkkiä. En vieläkään ole päässyt jyvälle siitä, miksi se onnistuu vain silloin tällöin. Asia on "työn alla". Lisäksi opin rajaamaan "valokuvia". Olen kovin innostunut tästä taidosta, mikä todennäköisesti näkyy tässä postauksessa.
Kuvien ensimmäinen mekko on Desigualin, ostettu monta vuotta sitten. Seuraava on kirpparilta, merkkiä ei erota. Viimeinen mekko on ostettu tänä keväänä alennusmyynnistä Tarjan muotipuodista täältä Mäntyharjulta. Se on merkiltään Dass&Co ja saa minut näyttämään entistäkin pyöreämmältä. Onpa lihaa luiden ympärillä.
Kirjailija Wirginia Woolf sanoi aikoinaan esseessään Oma huone, että nainen tarvitsee oman huoneen työskennelläkseen. No, minä en varsinaisesti työskentele vaan harrastan ja minulla ei ole omaa huonetta. Tarkistan kokeetkin ja teen muun työhöni kuuluvan puuhan keittiön pöydän ääressä. Kuten kirjoitan tätäkin. Välillä mies ja tytär tulee ja menee. Tämä on aidosti monivuorovaikutuksellista! (Kun esimerkiksi tytär sanoo: "sä oot ihan mummon näköinen tuossa kuvassa. Ihan jäätynyt. Kauhee." Ja totta varmaan ainakin toinen puoli. Olen omastakin mielestä aivan jäätynyt maailmalle, kun olen omissa ajatuksissani tai kun en vieläkään osaa olla valokuvissa.
Selfieitä edelleen harjoittelen tyttäreni kehoituksesta. Niissä pystyy kuulemma olemaan enemmän oma itsensä. Tiedä häntä. Näissä tämän päivän kahdessa ensimmäisessä selfiessä olen kuin humalassa ja ensimmäisessä vielä hemmetin leuhkan näköinen (Asuukohan kaikissa lifestyle blogin sepustajissa pieni narsisti? Oikeaa narsismi persoonallisuushäiriötä ei ole kyllä todettu. Vielä.). Humaltunut olen korkeintaan kesän tulosta. Toisessa rakkaan Kille-kaverini kanssa.
Viimeisessä näyttää kuin suuri valo olisi hassusti laskeutunut päälleni: se on aurinko ja vajaan viikon päästä alkava kesäloma - valaistun.
