Istutin kukkasipulit Kille-kissan "vessan" toiselle puolelle, jottei Kille tekisi tarpeitaan sipuleihin ja kaapisi niitä pois. Ja eipä mikään ihme - jo seuraavana päivänä sipuleita oli mullan pinnalla heikunkeikun. Olin ostanut mustaa multaa, johon pintamaan lisäksi istutin sipulit. Se houkutteli Killeä. Kiihotti hajuaistia.
Niinpä ostin Killen vessaan oman säkin mustaa multaa, mutta edelleen sipuleita on paiskottu, mutta ei niin pahasti kuin alussa. Ehkäpä Kille mielistyy vanhaan paikkaansa.
Jos kaikki käy hyvin, eivätkä myyrät syö sipuleita, keväällä on paljon sipulikukkia: tulppaaneja, narsisseja, hyasintteja, krookuksia, lumikelloja ja joitakin pitempiä sipulikukkia, joiden nimi ei jäänyt muistiin - jotakin laukkaa esimerkiksi. Tämä kukkaloisto on niin ihkuihanaa talven jälkeen.
Täällä maalla ei ole paljoa naapureita. Näköetäisyydellä yksi karjatila. Sitten sitkeän reilu kahdeksankymppisen naisen koti. Hän on kyllä Euroopan kovin puhumaan. Sitten hiekkatien päässä myös seitsemänkymppisen eläkeläisen koti. Hänen kanssaan olemme ystävystyneet.
Kylässä on eniten eläkeläisiä. Ehkä ajan myötä he joutuvat muuttamaan pois kotoaan kirkonkylälle- mitä tänne jää? Autioituneita taloja, joita kukaan ei osta, vaikka hintapyyntö olisi vain 10 000 euroa. Tai joista suku ei pysty luopumaan.
Taas olen huseerannut hapanjuurileivonnan parissa. Tein kauraleipää, mutta unohdin sen yöksi vesiboilerihuoneeseen, joka on lämmin. Aamulla se oli ylikohonnut. Päätin sitkeästi leipoa siitä kaksi limppua. Ne eivät enää kohonneet uunissa ja olivat kovia ja sitkaita.
Tästä itselleni julmistuneena tein ruisreikäleipää, jonka leivonnassa ei ole yhtä monimutkaisia vaiheita kuin vaalean leivän leivonnassa. Kaksi ruisleipää onnistuivat ja ovat tuhdin maukkaita.
Tuntuu, että tällä viikolla en ole saanut aikaan kuin tavallisia kotitöitä. Niinpä olen lukenut. Olen taistellut monta kertaa James Joycen Odysseus-teoksen äärellä. Nyt päätin lukea sen kunnolla. Lisäksi olen lukenut Jorge Amadon Ihmeiden markkinat-teosta, joka on huomattavasti helppolukuisempi kuin tuo Odysseus.
En ole saanut aikaiseksi mennä tietokoneeni myyneen kauppaan pyytämään apua kuvien siirrosta kännykästä tietsikkaan. Minua suorastaan hävettää juosta siellä niin paljon. Digiblondi. Tai he ajattelevat digimummeli. Muitakin ongelmia on tullut: näytöstä näkyy vain osa ja sähköpostiin on vaikea päästä. Instagram-tilini hakkeroitiin tällä viikolla. Kuvissa oli vain neljä outoa kuvaa, eikä linkkiä blogiin, vaikka minulla oli kuvia paljon ja lisäksi minut oltiin yhdistetty joidenkin ihmetuotteiden markkinointiin - voi, helvetti tätä digimaailmaa! Onneksi saan apuja ATK-kurssin yksilöopetuksesta 28.10.
Minua huvittaa suuresti mieheni suhde Kille-kissiin. Melkein aina, kun hän tulee töistä kotiin ja alkaa syödä, Kille menee pöydälle. Mies rapsuttaa häntä ja puhuu hänelle kaikenlaista, esimerkiksi työpäivän kulusta. Tässä menee noin puoli tuntia. Ehkä miehellä lisääntyy oksitosiinin ja dopamiinin eritys. Tiedä häntä.
Minulle on alkanut tulla outoja tuntemuksia. Tunnen neljä vuotta sitten kuolleen Vera-tyttäreni läsnäolon. Tunne on hyvin voimakas. Ehkä Vera käy kotona lohduttamassa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Näytätpä tyylikkäältä!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. En yleensä käytä tuota takkia. Sehän juuri antaa tyylikkään vaikutelman.
PoistaTosi tyylikäs kuva Sinusta! Et kyllä missään olosuhteissa näytä "mummelilta" eli niin ne tietokoneliikkeen ihmiset eivät ajattele! :)
VastaaPoistaUskon vakaasti, että edesmenneet ovat kuin yksipuolisen peilin takana. Me emme heitä näe, mutta he näkevät meidät. Tyttäresi varmasti haluaa lohduttaa ja kertoa, ettei hänellä ole hätää.
Kiitos kommentistasi NK. Kirjoitan saman kuin muille: tuo takki tekee tyylikkyyttä. On jo varmasti yli kymmenen vuotta vanha ja käytän sitä harvoin. En tunne siinä oikein itseäni itseksi.
PoistaLohdullista tuo ajatuksesi, että kuolleet läheiset ovat kuin yksipuolisen peilin takana! Uskon juuri niin, että rakas tyttäreni haluaa lohduttaa ja kertoa, että kaikki on hyvin. Sitä minä ihmettelen, että hän tulee luokseni nyt vasta neljän vuoden päästä.
Tyttäreni uskoi vain tieteisiin. Ei Jumalaan missään nimessä. Ajattelen, että hän on läpikäynyt jonkinlaisen kiirastulivaiheen ja saapuu vasta nyt. Niin voimallisesti.
Olen puhunut joskus äitini kanssa siitä, mikseivät rakkaat edesmenneet näyttäydy heti kuolemansa jälkeen edes unissa. Puhuimme isästäni ja muistakin kuolleista. Äiti oli sitä mieltä, että alussa, vuosiakin, tuska on niin tuore, ettei rakkaita "näe" vielä, ei vaikka tavallaan toivoisi.
PoistaVaikka uskon itse Jumalaan, olen hyvin vapaamielinen ja avoin uskovainen. Mielestäni kuolemanjälkeinen elämä kuuluu kaikille suht hyvin eläneille, myös ateisteille. Mieheni on ateisti ja silti ajattelen, että vietämme tuonpuoleista elämäämme samassa paikassa, näin toivon! Tai voi olla myös "kiirastulivaihe" niinkuin sanoit ja sen jälkeen "varsinainen tuonpuoleinen".
Emme voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta se on täysin varmaa, että tyttäresi haluaa lohduttaa Sinua ja rakastaa Sinua sieltä toiselta puolelta käsinkin!
Kiitos kommentistasi NK. Äitisi tuntuu olevan oikeassa. Minun tuskani lapseni kuoleman jälkeen oli niin suuri, että se peitti kaiken. Ehkä siksi tytär ei näytäytynyt tai paremminkin tuntunut.
PoistaMinäkin uskon Jumalaan, mutta olen vapaamielinen kuten sinäkin. Lohdullinen tuo ajatus, että kuolemanjälkeinen elämä kuuluu kaikille. Myös ateisteille. Tapaatte ja olette ehkä yhdessä miehesi ja sinun kuoleman jälkeen. Rakkaus on niin suuri. Samoin taas ajattelen kuten sinä: olemme mieheni kanssa yhdessä ikuisesti.
Kiitos että sanot, että tyttäreni haluaa lohduttaa minua ja rakastaa.
You look chic. You have a lovely collection of dishes. Warm greetings from Montreal, Canada ❤️ 😊 🇨🇦
VastaaPoistaThanks your komment Lindas Relaxin Lair.I´m hot chic all. My jacet does that. I usually wear flea market clothes. Best wishes to Montreal.
VastaaPoista