Onko nyky-yhteiskunta itsekkäiden yhteiskunta?

Mielestäni Liisa Keltinkangas-Järvinen on ehkä liian kärjistäjä tässä jutussa. Olen samaa mieltä monista asioista. Mutta esimerkiksi somea ääriyksilölliseksi kritisoidessaan, hän ei ota huomioon, että somessakin muodustuu yhteisöjä, erilaisia ryhmiä ja piirejä.

Psykologi  ja emeritaprofessori Liisa Keltinkangas-Järvisen mielestä nyky-yhteiskunnassa hyväksytään käytös, jollaista pidettiin vielä joitain vuosikymmeniä sitten narsistisena. Hänen mukaan itsekkyydestä on tullut aikamme suuri uhka.

"Nykyinen yhteiskunta on yltiöyksilöllinen. Itsekkyys nähdään vahvuutena", hän sanoo. Nyky-yhteiskunta tukee ja vahvistaa minäkeskeisyyttä.

Ollaan luotu elämisen malli, joka kuuluu kehityspsykologiassa lapsen primaarin narsismin kehitysvaiheeseen.

"Primaarinarsismi ei ole häiriö vaan lapsen normaali kehitysvaihe. Vaiheen piirteitä on esimerkiksi keskittyminen omaan hyvään oloon, oman mielihyvän hakeminen ja omien tarpeiden välitön toteuttaminen."

"Aikuinen voi nykyään julkisesti sanoa, että minun on velvollisuus keskittyä itseeni. Tai että lakkasin tekemästä kompromisseja ja olemasta kiltti."

"Ihmisellä on perustarve omaan mielihyvään ja oikeus pitää rajoistaan ja oikeuksistaan kiinni. Nämä voivat kuitenkin kääntyä puhtaaksi itsekkyydeksi."

Nykyinen psykoterapiakulttuuri kannustaa muun muassa pohtimaan omia tunteita. Keltinkangas-Järvisen mukaan pitäisi kysyä myös , millaisia tunteita minä herätän muissa.

Muihin keskittyminen voi jopa parantaa hyvinvointia. "On erittäin hyviä tuloksia sellaisesta terapiasta, jossa keskitytään itsen sijasta toisiin ihmisiin."

Nykyisin vallalla on myös kuvitelma, että oma hyvinvointi maagisesti säteilee ympäristöön. "Hoetaan, että ei voi rakastaa muita, jos ei ensin rakasta itseään. Slogan ei pidä paikkaansa. Ihmisellä voi olla äärimmäisen huono itsetunto, mutta se ei estä häntä kiintymästä  eikä rakastamasta."

On selvää, että on yhä ihmisiä, jotka kykenevät kompromisseihin ja ottavat toiset huomioon.

"Mutta nyt puhun isosta yhteiskunnallisesta trendistä , jonka olemme rakentaneet ja joka ei johda hyvään."

Toinen vakiofraasi on, että ei pidä syyllistää. "En syyllistä. Kerron, mitä psykologian tutkimuksissa on havaittu. Jos ihminen syyllistyy, siihen on ehkä aihetta."

Ikävien tunteiden työntäminen syrjään on psykologian mukaan jälleen yksi nykyajan ilmentymä, koska syyllisyyden ja häpeän tehtävänä on ohjata käyttäytymään oikein toisia kohtaan.

"Kehotus, että syyllisyydestä ja häpeästä pitäisi päästä kokonaan eroon, on kehotus ryhtyä psykopaatiksi. Psykopaatilla ei ole näitä tunteita."

Ihminen ei ole luonnostaan epäitsekäs tai itsekäs, koska kulttuurin odotukset ohjaavat häntä. Aiemmin kulttuuri ei ohjannut yltiöyksilöllisyyteen.

Jälkiteollisena aikana yhteisöjen sijaan nousivat esiin menestyjät ja yksilöt. Viimeisen silauksen antoi some, joka kannustaa kilpailemaan huomiosta.

Yksilöllisyyteen  kannustamalla on ikäviä seurauksia sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle. 

Pahoinvointi kasvaa. Ääriyksilöllisessä yhteiskunnassa ei riitä, että hoitaa työnsä, pitäisi olla menestyjä.

"Aina voi olla parempi. Aina on oma syy, jos epäonnistuu. Ei ihme, että ihmiset ovat ahdistuneita ja uupuneita."

Nyky-yhteiskunta unohtaa, että ihmisellä on tarve kuulua joukkoon.

Identiteettiä ei voi keksiä vaan se muodustuu yhteisössä. Ennen se löytyi esimerkiksi samastumalla läheisiin, kuten perheeseen ja sukuun. Nyt netti tarjoaa rajattomasti hatarampia identiteetin rakennusaineita.

"Identiteetti on ihmisen peruskivi. Jos se rakentuu pienen kuplan arvomaailmaan tai idoleiden varaan, se on heikko. Silloin jokainen ulkopuolinen voi horjuttaa identiteettiä."

Yltiöyksilöllisyys kannustaa yhteistyön sijasta kilpailuun. Ja mitä sitten tapahtuu, kun pahoinvoivat ja horjuvalla identiteetillä varustetut yksilöt kilpailevat? Yhteiskunta polarisoituu, ja kykymme sosiaaliseen vuorovaikutukseen heikentyy.

Keltinkangas-Järvinen on kuitenkin toiveikas. Koska ollaan itse rakennettu itsekkyyteen kannustavan yhteiskunnan, voidaan se itse purkaakin.

Median täytyisi nostaa esiin vähemmän yksittäisiä menestyjiä ja enemmän taustavaikuttajia. Yhteisöjen tulisi kannustaa kilpailun sijaan yhteistyöhön.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.3.2025, kuvat omat