Taaspa tein typerän päätöksen

 

Minun typerin päätökseni

on ,että miksi en pyrkinyt aikanaan lääkäriksi. Se oli koko elämänaikainen toive, lempiammattini lapsuudestani asti. En ehkä olisi päässyt ensimmäisellä kerralla lääkkikseen.   Ehkä toisella. Sen sijaan valitsin kulttuurien  tutkimisen ja psykologian, kun alkoi hippikausi.Luin pitkää matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa.

Moni harrastaa itsensä syyttelyä suurista, mutta myös pienemmistä asioista.  

Psykologi minna Miaon sanoo: " Saman taipumuksen vuoksi ihmiset voivat oppia erilaisista virheistä ja korjata toimintaansa. Osataan vaikka pyytää toiselta anteeksi."

Ongelmaksi asia muodostuu, kun itsesyyttely on jatkuvaa ja aiheuttaa kärsimystä. Silloin ihminen saattaa torua itseään pienemmistäkin erheistä.

Myös julkiset esiintymiset voivat aiheuttaa itsensä soimaamista. Ihminen saattaa loputtomiin perata vaikkapa  työpaikalla pidettyä esitelmää, jonka kokee menneen pieleen.

"Usein kyseessä saattaa kuitenkin olla jokin pieni asia, jota katselijat ja kuuntelijat eivät välttämättä edes huomanneet tai pitäneet kovin tärkeänä", Miao sanoo.

Itsensä soimaajan mieli on jäänyt ikään kuin karuselliin ja pyörii siellä yhä uudelleen ja uudelleen. 

Jatkuvalle päätöksen vatvomiselle voivat altistaa monet eri asiat. Muun muassa jos kovasti pohtii julkisia esiintymisiään, taustalla saattaa olla voimakasta häpeätaipumusta.

"Tapahtumien pyörittely voi olla tapa käsitellä tilanteen aiheuttamaa häpeää. Pahimmillaan ihminen saattaa kuitenkin ajatella, ettei halua esiintyä enää ikinä ja korjaavaa kokemusta ei tule."

Itsesyyttely voi johtua myös itselleen asetetuista kohtuuttomista vaatimuksista. Etenkin täydellisyyden tavoittelu voi aiheuttaa itsensä sättimistä.

"Jos vaikka lapsuudessa on tullut paljon sanomista virheistä, ihminen saattaa myös aikuisuudessa vältellä virheitä ja helposti soimata niistä itseään", Miao sanoo.

Kun haitallista itsesyyttelyä aletaan purkaa, seuraava ongelma saattaa odottaa nurkan takana. Ihminen saattaa nimittäin ruveta syyllistämään itseään itsesyyttelystä. Ei ole todennäköistä, että pitkään jatkunneen itsensä syyttelyn pystyisi yhtäkkiä lopettamaan.

Apua saattaa saada erilaisista tietoisen läsnäolon harjoituksista. Näissä ajatukset pyritään huomaamaan tietoisesti ja hyväksyvästi ilman, että ajatuksissa jää vellomaan.

"Ei siis pyöritäkään karusellissa ajatusten kanssa kierrosta aina uudelleen, vaan asetutaan ulkopuolelle katsomaan karusellia. Voisiko karusellia katsoa esimerkiksi hieman kauempaa? Tai voisiko sitä kiertää ja tutkia, miltä se näyttää?"

Näin kokonaiskuvasta voi tulla selkeämpi, sillä itsesyyttelijä ei helposti näe metsää puilta. Samalla voi huomata, että kyllä tällaista tapahtuu myös muille tai että on hyvin inhimillistä, että minulla on tällaisia odotuksia itseäni kohtaan.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 4.1.2025, kuvat omat