Mentalisoinnissa eli tulkinnassa kyseessä on taito, jota kuka tahansa voi opetella. Jos ihminen käyttää tätä kykyä, hän asettuu ajatuksissaan toisen asemaan. Hän saattaa pohtia esimerkiksi sitä, mitä toinen ihminen parhaillaan ajattelee tai tuntee ja mistä syystä.
Hyvin mentalisoiva henkilö miettii myös omaa osuuttaan erilaisten tilanteiden kulkuun. Hän osaa muun muassa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja pohtii sitäkin, miten oma tunnetila näkyy muille omassa käyttäytymisessä.
Mentalisointi parantaa ihmissuhteita juuri siksi, että sen avulla vuorovaikutus toisten kanssa sujuu helpommin.
Enemmän mentalisointia ei ole kuitenkaan parempi. Mentalisoinnilla voi olla kääntöpuolensa hypermentalisointi. Tämä tarkoittaa ilmiötä, jossa ihminen ajautuu toistuvasti ylitulkitsemaan muiden ajatuksia.
Hypermentalisaatiossa ihminen tekee ylitulkintoja esimerkiksi toisen käytöksestä ilman, että ajatusten puolesta ei ole varsinaisia todisteita.
"Jos vaikkkapa kaverin piti tulla kylään, mutta hän sairastuukin, hypermentalisoiva ihminen saattaakin alkaa muistella jotakin mennyttä riitaa itsensä ja kaverin välillä. Hypermentalisoiva osapuoli tulkitsee, että kaveri on edelleen riidasta vihainen ja siksi jättää tulematta kylään, vaikka ei sitä sanokaan."
Hypermentalisointia ovat tiivistettynä kaikenlaiset toisten ajatuksista ja toiminnasta tehdyt tulkinnat, jotka pohjimmiltaan kumpuavat tulkitsijan omista ajatuksista.
Mentalisaatiota on tutkittu psykologiassa paljon. Tutkimuksista on esiin noussut hypermentalisaation ilmiö. Se koskettaa silloin tällöin melkein jokaista.
Esimerkiksi vihastuneena mentalisaatio saattaa niin sanotusti mennä pois päältä. Tällöin ihminen ei kykene laisinkaan miettimään, miltä toisesta tuntuu.
Joillakin on hypermentalisaatioon eli ylitulkitoihin pysyvämpi taipumus kuin toisilla.
Taipumus ylitulkintoida muita voi kehittyä kasvun myötä eräänlaiseksi selviytymiskeinoksi esimerkiksi silloin, jos kasvuympäristö on tavalla tai toisella turvaton. Ihminen alkaa oppia tulkinnan taitoja jo varhaislapsuudessa. Turvaton kasvuympäristö saattaa altistaa jatkuvalle toisten miellyttämiselle tai muiden mielenliikkeiden arvailulle.
Myönteinen esimerkki hypermentalisaatiosta on vaikkapa rakastuneen ihmisen pohdinta, mitä ihanaa ihastuksen kohde mahtaa itsestä juuri ajatella.
Ylitulkinnat ovat yleensä nimenomaan kielteisiä ajatuksia. Omaa taipumusta ylitulkintoihin ei ole kuitenkaan välttämättä helppo itse huomata.
Ylitulkintoihin kannattaa puuttua, sillä jatkuva ylitulkitseminen aiheuttaa helposti ahdistusta ja ristiriitoja ihmissuhteisiin. Jos itsellä on tapana ryhtyä syyttelemään toisia omien tulkintojen perusteella, riitoja tulee elämään usein lähes väistämättä.
Kaikki eivät lausu ylitulkintoja ääneen. Muun muassa sosiaalisesti ahdistuneet ihmiset eivät usein uskalla kertoa toiselle kielteisistä ajatuksistaan.
Mikäli mieleen tulee tunteikas tulkinta toisen toiminnasta voi opetella kysymään, tiedänkö todella, että tämä ajatus on totta.
"Seuraavaksi voi kysyä mitä todisteita minulla on tulkintani puolesta."
"On hyväksi opetella sisäistämään ajatusta, ettei toisen mielenliikkeistä koskaan myöskään tarvitse tietää - ennen kuin muun kanssa niistä on yhdessä juteltu."
"Ylitulkintojen painiskelevan on ylipäänsä hyvä yrittää pysähtyä tietoisesti omien ajatustensa äärelle. Miettiä siis voi, mitä itse tuntee ja toisaalta tarvitsee toiselta juuri nyt sen sijaan, että keskittyy aina vain toisiin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!