Yritän olla nyt asiallisempi riitelijä mieheni kanssa

Olen epäasiallinen riitelijä mieheni kanssa. Kun tietty kynnys - matala sellainen - on ylitetty, hermostun. Alan paiskoa astioita seinään. Mies luikkii pois. Kun hän palaa, teemme yleensä sovinnon.

Usein kytevässä riidan poikasessa toisella osapuolella on vain vaatimuksia. Ja perusteluja, miksi toisen pitäisi suostua vaatimuksiin. Tästä voi syntyä ilmiriita.

 

Ohjeet riitatilanteessa on ytimekkäät: Kuuntele. Kysy. Älä oleta mitään.

Riitakumppanin näkökulmasta pitäisi jaksaa olla kiinnostunut. Eikä vain toitottaa omia vaatimuksiaan. Vastapuolen ajatuksia ei kannata arvuutella omassa mielessä. Eikä suhtautua häneen ennakkoluuloisesti. Riita pitäisi nähdä tilanteena, jossa on yhteinen ongelma ratkaistavaksi.

Toisen kuuntelu voi tuntua itsestään selvältä ohjeelta. Mutta se on oikeasti yllättävän vaikeaa. Moni miettii toisen puhuessa vain omia perusteluja ja väitteitä.

Ei kannattaisi riidellä niin. Että suostuttelee riitakumppania vain järkiperusteluilla. Sen sijaan kannattaisi kertoa, mitä huolia on omien vaatimusten taustalla. Voisi myös kertoa, miksi tämä asia on minulle tärkeä ja miltä minusta tuntuu. Ja käyttää sanoja "minusta tuntuu". Eikä mätkäistä päin naamaa esimerkiksi: Olet liian paljon pois kotoa! Olisi parempi käyttää muotoa: Minusta tuntuu ja surettaa, että olet niin paljon pois kotoa.

Uhkailu ja riidan liukuminen huippukohtaansa pitäisi jotenkin estää. Vaikka lähtemällä pois tilanteesta. Jotta ei ala tulla sammakoita suusta. Mieheni osaa tämän hyvin tai sitten pelkää, että astiat osuu häneen. En minä häneen tähtää. Vain seinään.

Miten sinä riitelet? Vai riiteletkö ollenkaan?

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.4.2018, kuvat omat

Päivän vaatteet ja kuulumisia 4.

Olen viime aikoina väistellyt - miltei tyylikkäästi - vaakaa ja kevätsiivousta. En voi sietää ikkunoiden pesua. Jossakin vaiheessa se on kuitenkin tehtävä. Vetkuttelen siihen asti.

Olen kehopositiivinen. Hyväksyn itseni rasvoineni kaikkineen. Mutta haluan pysyä samassa painossa - vähän pulskana - kuin viisi vuotta sitten, kun päädyin kehopositiivisuuteen.

Mutta väistelen vaakaa. Se jotenkin mulkoilee minua nurkastaan.

Vaaka voisi ymmärtää olevansa vain miestäni varten. Mies punnitsee usein itsensä. Sitten taputtelee tyytyväisenä mahaansa. Myhäilee.  En ihan piruuttani astu sille. Mutta tietty vaatteet kielivät muutaman kilon painonnoususta. Näin yleensä talvella. Kesällä on niin paljon ulkotöitä ja muutakin liikkumista kuin tavalliset lenkki ja kuntosali, että paino putoaa itsekseen.

Maalainen oli Helsingissä viime viikonloppuna muun muassa lanseeraustilaisuudessa. Junarata oli poikki Mäntyharjun myrkkyvuodon takia. Siispä bussilla ensimmäistä kertaa. Olen matkustanut Helsinkiin aina junalla tai miehen kyydissä. Jos itse ajaisin, tapahtuisi kauheita.

Mies antoi ajo-ohjeet Nesteen huoltamolle, jonka läheisyydessä bussit kulkee. Ja tietty epäkäytännöllisenä ja hajamielisenä ihmisenä kaahailin vahingossa sen Nesteen risteyksen ohi. Ihana kevät ja viimein sulat tiet painaa kaasua. Sitten näin miehiä menemässä isoon pakettiautoon ja kysyin heiltä tietä. Eivät ymmärtäneet.Olivat venäläisiä metsätyöntekijöitä. Vaikka höpötin "petrol" ja näytin bensatankkiani.

Mekko on merkiltään Jensen ja ostettu Tarjan Muotipuodista kymmenisen vuotta sitten. Olin aamulla ihan hyvällä tuulella, mutta  silti tunnepukeutujana pukeuduin mustaan. Mekko on leikkaukseltaan jotenkin iloinen. Mies otti kuvat. Taas kenotusta pönttöuunin edessä. Ja kuvat edustavat jälleen meidän Epäselvää koulukuntaamme.

Kerrankin järkeni sanoi jotakin oikeasti järkevää. Ei Neste voi olla keskellä korpea ja hiekkatien päässä. Käännyin ympäri ja ajoin - itselleni sopivasti - tosi kiruusti, etten myöhästyisi bussista. Ehdin juuri ja juuri bussiin. Sadattelin mielessäni: Hyvin tämä matka taas alkaa.

Jäin bussista pois heti keskustaan tultaessa. Halusin kävellä ja kummastella pääkaupungin menoa. Komeita pytinkejä, korkeita lasitaloja, puistoja.

On oikeastaan häpeä. Etten tunne paljonkaan oman maan pääkaupunkia. Se on ollut aina kauttakulkupaikka rautatieasemalta lentoasemalle. Ja kuitenkin tunnen Turun, Kööpenhaminan ja Ateenan kuin omat taskuni. Olen aikoinani asunut niissä.

                       Huonoa poseeraajaa vähän väsyttää.

Kävelin korkkareillani ja ihmettelin: Onkohan tuo se Töölönlahti? Tuo on varmaan eduskuntatalo. On tullut nähtyä uutisissa.Tuo on oopperatalo. Se siinä oikein lukee. Onkohan tuo tuomiokirkko? Juu, varmaankin on. Kun on noin iso. Onkohan tuo se Kiasma? Kun on niin kummallisen näköinen. On sitä lehdissäkin näytetty. Tämä on Kamppi. Koska niin siinä lukee.

Ajantaju unohtui. Ja tuli kiire hotelliin ja Crissa Swedenin lanseeraustilaisuuteen. En löytänyt hotellia. Miksi minulla suuntavaistottomalla ei ollut karttaa? Siis taksi.

Onkohan minulle oikeasti tulossa dementia? Vai onko tämä vain hajamielisyyttäni? Lähdin hotellista ulos ja päädyin portaita pitkin aivan outoon maisemaan. Päässä löi tyhjää. Olinko oikeassa rakennuksessa? Tietty olin. Olin juuri tullut sieltä ulos. Älysin sitten kiertää koko valtavan rakennuksen. Suureksi helpotukseksi tulin hotellin julkisivulle. Mitkä ihmeen portaat ne oli? Jää arvoitukseksi. Kyllä minulla päässä jotenkin liiraa. Kun en tiedä missä olen. Alkaa vähän huolestuttaa.

Minkälainen suuntavaisto sinulla on? Oletko eksynyt koskaan?

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lähteet: kuvat omat

Onko sisäinen äänesi, ajattelusi, moittiva vai kannustava?

Sisäinen ääneni on kokonaisuudessaan enemmän kannustava kuin moittiva. Vaikka kyllä se välillä arvostelee, solvaa, motkottaa minulle.

Sisäisellä puheella ihminen ohjaa itseään ja ajatuksiaan. Päässä voi käydä aikamoinen pulina. Muistutellaan, suunnitellaan, puretaan tunteita. Durhamin yliopiston tutkimus vuodelta 2011osoittaa. Että sisäisen puheen yleisimmät muodot on itseen kohdistuva kannustus tai arvosteleminen.

Kovasti arvosteleva sisäinen puhe on liitetty heikkoon itsetuntoon, masennukseen, ahdistukseen.

Joskus voi käydä niin, että puhe tuntuu ulkopuoliselta tai äänessä on useampi eri ääni.Tätä auditiivista hallusinaatiota esiintyy 5-15 prosentilla ihmisistä jossakin elämänvaiheessa. Ääniä voi siis kuulla ihminenkin, jolla ei ole mielenterveyden häiriötä. Mutta äänien kuuleminen liittyy yleensä skitsofreniaan, psykoottiseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, epävakaaseen persoonallisuuteen.

Korvamadon tietävät varmaan kaikki. Joku laulu voi jäädä soimaan päässä. Ja se soi ja se soi. Rupeaa ärsyttämään ja kiusaamaan. Ei huolta. 89 prosenttia ihmisistä kärsii silloin ja tällöin korvamadosta.

Minulla oli joskus viime keväänä kestämistä, kun päässäni soi viikon verran itse herra aitosonni Frederikin Tsingis Khan. Enkä  varmasti ollut sitä kuullut tai kuunnellut niinä aikoina. Yhtenä aamuna se vain alkoi macho-diskohumppa päässäni.

Onko sinulla ollut korvamato ja mikä biisi on päässäsi soinut?

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.3.2018, kuvat omat

Todella hyvä itseruskettava tuote: Crissa Sweden

          

               Tilaisuuden emäntä Tiia kauniisti ruskettuneena.

Sain kutsun Crissa Swedenin Get Brush Tan itseruskettavan tuotteen lanseeraustilaisuuteen. Kiinnostuin tuotteesta siksi, että  aina koko kesän sääreni ovat kalman valkeat. Ihoni on muutenkin hyvin vaalea. Eikä kesällä huvita käyttää sukkahousuja. Vaan nauttia sukkahousuvapaudesta. Ihana tunne pelkkä iho mekon tai housujen alla.

Olen kokeillut joka kesä sääriin monia itseruskettavia voiteita. Ja tulos on ollut yleensä kehno. Sääret ovat tulleet lähinnä epätasaisen kirjavan ruskeiksi. En ota aurinkoa kesällä, koska se ei tee hyvää iholle. Siksi itseruskettava tuote sääriini on paikallaan.

Tilaisuus - elämäni ensimmäinen lanseeraustilaisuus - oli ravintola Krog Madamessa Helsingissä. Tarjolla oli kuohuviiniä ja mainioita tapaksia. Minä join kokista. Kun en juurikaan juo alkoholia.

              

    Muun muassa vuohenjuustoa, friteerattua kukkakaalia, lohta.

Halukkaille kokeiltiin rusketustuotetta. Paikalla oli myös yhdeksän vuotta tuotetta kehitellyt ja brändin omistaja Kristina Issa. Sekä yksi Ruotsin muotiguruista Marre Hitti.

 

        Ravintolassa oli melko hämärää. Siksi tämäkin kuva hyvin epäselvä.

Get Brush Tan on vegaaninen ja ekologinen. Tyhjentyneen pullon voi täyttää lisäputelista. Lisäksi sivellin- ja voidepullot ovat kauniin ja ylellisen näköiset.

Sivellin on suunniteltu niin, että rusketusaine kuivuu nopeasti iholla. Eikä tahraa. Get Brush Tan on hyväntuoksuinen - toisin kuin monet muut itseruskettavat aineet. Siihen on lisätty hedelmäuutteita, vitamiineja ja eteerisiä öljyjä.

Get Brush Tania tupsutellaan siveltimellä iholle.Siveltimeen suihkautetaan pieni määrä värivoidetta, joka on hyvin nestemäistä. Kokeilin sitä lanseeraustilaisuudessa ja kotona. Ja tuli kaunista tasaista jälkeä. Väri kestää iholla 3-5 päivää. Patentoidun DHA-koostumuksensa vuoksi väri mukautuu ihon omiin pigmentteihin. Tulos on luonnollisen näköinen eikä esimerkiksi porkkananruskea.

     

Setin hinta on 50 euroa. Mutta Get Brush Tan on hintansa veroinen.

Yhteydenotot tiia.nummi@glohair.fi

Kaupallinen yhteistyö.

Ihana ihastuminen

Ihastun aika helposti. Mutta ei ne ihastumiset johda mihinkään, koska olen tukevasti naimisissa. Ja ne on ohimeneväisiä. Ihastumisen tunne on tietenkin ihana. Ilo, piristys arkeen. Sydän pamppailee ja kasvot hehkuvat ihastuksen lähellä. 

Mutta nyt mennään vähemmän romanttiseen ihastuksen kemiaan.

Kun ihminen ihastuu, tietyille aivoalueille tulee tavallista enemmän serotoniinia. Serotoniini lisää kiinnostusta toisia ihmisiä kohtaan ja  sosiaalisuutta. Serotoniinituotannon erot ihmisissä voi selittää miksi jotkut ihastuvat helpommin kuin toiset. Masennuksessa ja stressissä serotoniinin määrä vähenee.

Serotoniinin määrään vaikuttavat jonkin verran geenit. Ihastumisessa on myös vuodenajalla merkitystä. Keväällä ja kesällä serotoniinia erittyy tavallista enemmän. Niinpä myös ihastutaan tavallista herkemmin. Hormonit hyrrää. Kukat ja mehiläiset.Ja suurin osa lapsista pannaan alulle kesäaikaan. Siihen tietty tarvitaan vähän syvempiä tunteita kuin kepeä ihastuminen.

Tähän väliin niin suloisen vanha, aito video youtubesta: Marion Rung ja keväinen Tipi-Tii vuoden 1962 euroviisuista. Jos onnistun surkeilla taidoillani laittamaan videon tähän.

Ups, niitä tulikin kolme kuvaketta. Yritin ja yritin poistaa ylimääräisiä. Ei onnistunut. Ei sitten millään. Ja minä hölmö en tiedä edes toimiiko ne.Voi taivas! Tämä digi. Ja digiblondi.

Muita ihastumiseen vaikuttavia hormoneja on dopamiini ja oksitosiini. Dopamiini saa ihmisen nauttimaan tietyn ihmisen läheisyydestä. Oksitosiini vähentää esimerkiksi toisiin ihmisiin kohdistuvaa epäluuloisuutta ja kriittisyyttä.

Ihastumiseen vaikuttaa myös paljon elämänkokemus. Jos ihmiselle on kertynyt ikäviä muistoja ihastumisesta. Hän ei enää ihastu niin helposti.

Ihastutko sinä helposti ja ohimenevästi?

Lähteet; Helsingin Sanomat 5.4.2018, kuvat pexel, pixabay, video(t) you tube

Vääryys: naiset saavat huonompaa eläkettä ja palkkaa kuin miehet!

Minua suututtaa se, että naiset saavat huonompaa eläkettä ja palkkaa kuin miehet. Tämä johtuu kahdesta asiasta: Naisvaltaisilla aloilla esimerkiksi hoitotyössä on huonompi palkka kuin miesvaltaisilla aloilla. Mutta samassakin työssä naisilla on usein pienempi palkka kuin miehillä. Meillä on vielä pitkä matka todelliseen tasa-arvoon. Naisen eläkettä pienentää myös se, että äitiyslomista ja hoitovapaista ei kerry eläkettä. Vaikka ne ovat arvokasta kotityötä, jotka opettavat naisille työelämässäkin tärkeitä asioita. Organisointikykyä. Tarkkuutta. Kärsivällisyyttä. Entä kotiäidin eläke? Todella pieni kansaneläke.

Sitten tympeitä lukuja.

Joka kolmas suomalainen on eläkkeellä. Ja luku tulee vielä kasvamaan. Esimerkiksi Uudellamaalla naisen eläke on noin 55 prosenttia miehen eläkkeestä. Miesten keskieläke oli viime vuonna 1874 euroa. Naisten 1476 euroa. On surullista se, että lähes 40 prosentilla eläkeläisistä eläke oli alle 1250 euroa kuukaudessa. Ja tietenkin heistä oli kaksi kolmas osaa  naisia.

Eläkettä kertyy yleensä 50-55 prosenttia palkasta. Nyt keskipalkka on 3200 euron kieppeillä. Suurimpia eläkkeitä on Uudellamaalla. Keskimäärin 1969 euroa. Kauniainen - rikkaiden kunta -  oli tietty aivan omassa luokassaan. Siellä keskieläke oli 3015 euroa.

Tämä oli vihaisena kirjoitettu teksti.

Mitä mieltä sinä olet siitä, että vallitseeko Suomessa tasa-arvo miesten ja naisten kesken?

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.3.2018, kuvat Pexel, Pixabay.

Ihminen voi oppia taitavaksi aluksi vaikeassakin asiassa missä iässä tahansa

Rupesin tässä yhtenä päivänä pohtimaan, missä asioissa olen oppinut hyväksi sitkeän harjoittelun tuloksena. Ja äimistyin. Enpä paljon missään. Mieleen tulee oikeastaan tavalliset - mutta voi nekin olla aluksi vaikeita - asiat. Kasvimaan hoito. Kokkaus. Leipominen. Ja  lisäksi haluaisin tulla taitavammaksi:  digissä, valokuvaamisessa, runojen kirjoittamisessa, akvarellimaalauksessa. Näitä siis vielä opettelen. Ihminen voi oppia uuden ja vaikeankin taidon missä iässä tahansa.

Sattui sitten niin, että Hesarista hyppäsi silmille juttu "Sittenkin taitava". Se oli kannustava ja ihana artikkeli. Haluan jakaa sitä tässä. Etenkin siksi, että artikkeli korostaa. Että ikä ei ole este minkään uuden taidon oppimiselle.

Eeva Honkanen, 77 vuotta, luki ylioppilaaksi 40-vuotiaana; mahtavin tuloksin: kaikki neljä ainetta laudatureja, päästötodistuksen keskiarvo 9,5.

Viisikymppisenä Honkanen päätti opetella viulun soittoa. Hän osti oman viulun ja alkoi ottaa tunteja. Sormet taipuivat vallan mainiosti yhä.

Hän on saanut upeita flow-kokemuksia soittaessaan suuren soittajajoukon kanssa. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali on tullut tutuksi.

Honkanen ei päässyt lukioon, koska hänen nuoruudessaan useiden vanhempien mielestä tyttöjen ei kannattanut opiskella. Heidän tehtävänsä oli päästä vaimoiksi. Honkanen sai seurata sivusta, kuinka hänen nuorempi veljensä suoritti ylioppilastutkinnon ja korkeakoulututkinnon. Olihan hän miespuolinen. Mahdollinen perheensä elättäjä. Siihen aikaan. Honkanen omaksui naisen paikan. Vaikka se tuntui väärältä. Mutta hän meni - aikansa mukaisesti - 20-vuotiaana naimisiin ja sai kaksi lasta.Pitkään aikaan ei ollut juuri muutakaan ajateltavaa kuin lapset, koti, aviomies. Myöhemmin myös työ.

Mutta sitten kun lapset aikuistuivat, hän alkoi pohdiskella yhä enemmän omia mahdollisuuksiaan.

Nyt mennään tämän jutun minulle niin rakkaaseen psykologiseen puoleen.  Ei tarvitse lukea, jos ei kiinnosta. Tuo alkujuttu jo sinänsä oli kannustava ja myönteinen.

Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on pohdiskellut näitä asioita paljon. Hän sanoo tutkimusten osoittaneen jo pitkään, että ajatus ihmisestä määrätynlaisena ja pysyvänä on haitallinen. Psykologiassa tämä tiedetään, mutta kansan keskuudessa väärä ajatus pysyvyydestä elää edelleen vahvana.

Ajatus taitavuudesta ja lahjakkuudesta sisäsyntyisenä asiana on hyvin haitallinen. Asiasta on paljon tutkimusnäyttöä.

Kasvun ajattelutapa, growth mindset, saa ihmiset näkemään itsensä jatkuvasti kehittyvinä, joiden tosi potentiaali on piilossa. Juuri silloin haasteet ja epäonnistumisetkin ovat hyviä asioita omien kykyjen löytämisessä.

Kirsti Lonka sanoo, että vaikka tietyt piirteet ihmisissä ovat pysyviä. Omaa persoonallisuuttaan voi kehittää. Tässä kolme neuvoa siihen:
1)Harjoittele enemmän.
2)Rakasta, nauti tekemisestäsi ja ole nöyrä sen edessä.
3)Etsi kannustavien ihmisten seuraa.

Lonka korostaa kodin ja varhaiskasvatuksen merkitystä. Lapsen ajattelu, sisäinen puhe, muodostuu siitä miten hänelle puhutaan. Onko puhe kannustavaa ja empaattista? Vai liitetäänkö lapsen epäonnistumiset osaksi lapsen ominaisuuksia? Lasta latistavan puheen seurauksena voi olla, että hän aikuisena keskittyy tekemisen sijaan vain varomiseen ja virheiden väistelyyn.

Oletko sinä löytänyt aikuisena aivan uuden taidon tai harrastuksen?

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.3.2018, kuvat omat